Susirajan virallinen Öisinajattelija

Olen susirajan virallinen Öisinajattelija, vapaa journalisti, kirjailija ja venäläisen kulttuurin sekatyömies. Kirjat, elokuva ja liikunta ovat mielipuuhaa – kuten kotiviinin pullottaminen. Kirja ja viinilasi kädessä on kiva löhöillä, koska lukeminen on inhimillisen elämän älyllisin akti, jota sielu kaipaa kuin ruumis rakastelua jos elää pitkään puutteessa. Lukeminen haastaa, innoittaa ja rauhoittaa myös silloin kun juoksentelee eri tapahtumissa, leikkii kansalaisaktivistia, etsii maailmanselitystä. Kirjoittaminenkin on hauskaa ja haastavaa. Siksi olen tässä.
Ryysyköyhälistöstä lähteneenä löysin itseni 15-vuotiaana barrikadien vasemmalta puolelta. Siellä viihdyn yhä. Geneettisesti olen idän ja lännen risteytys – ja mentaliteetiltani keskipohjalainen. Silti kapitalismi, kaupustelu ja kilpailu eivät ole lähellä sydäntäni: kallein yksityisomistukseni lepää edessäni pöydällä. Sillä naputtelen tätä tekstiä. Mielestäni omaisuus on ihmisnisäkkään ilkeä painolasti, usein riistoa ja varkautta, mutta ihmiskokemukset ja keskustelut rikkautta. Innostuin aikoinani kulttuuriradikalismista ja itäisestä naapurista. Sittemmin yli puoli vuosikymmentä vierähti Lokakuun surrealistisen vallankumouksen kotimaassa. Myöhemmin, 1980-luvun katselin filmejä elokuva-arkistossa, hoitelin rantojen miehiä Tervalammella, lapsia Suomalais-venäläisen koulun kuraattorina, ja 1990-luvulla heiluin hetken nuorisosihteerinäkin – kunnes huomasin että hoitohommat ovat turhan rankkoja. Sitten heittäydyin Venäjä-tutkijaksi ja lopulta kirjailijaksi, kun muutin Helsingistä Joensuuhun, missä viihdyn.
Öisinajattelija