Luulenpa, että harva suomalainen tietää ne kaksi kirjaa, jotka ovat kaikista käännetyimmät meikäläiset teokset maailman kielille. Toisen voi moni arvatakin. Se on Elias Lönnrotin kansalliseepos Kalevala. Vuosimallia joko 1835 tai 1849. Toinen ei ole helposti pääteltävissä. Se on nimittäin rauhanaktivistina ja kansalaisvaikuttajana paremmin tunnetun Ilkka Taipaleen toimittama Sata sosiaalista innovaatiota (keksintöä) Suomesta (2006). Nuo kaksi kirjaa sopii mainita erityisesti näin Suomalaisuuden / J.V. Snellmannin päivänä 12.5.
Suomalaiset innovaatiot ja käännökset maailmalla
Rosebud Books -kustantamon Ruusunpiikki-sarjassa juuri ilmestynyt pienimuotoinen Käännetyt ideat (2025, 128 s.) paljastaa mainittujen kirjojen menestyksen. Samalla lukijalle tulee tutuksi Ilkan ja vaimonsa Vappu Taipaleen mittava ja sinnikäs jalkatyö Sata keksintöä –teoksen levittäjinä eri maissa, siinä sivussa idean syöttäminen myös Suomessa asuville eri kielten kääntäjille. Kirja on käännetty (tähän mennessä) 58 kielelle. Taipaleen pariskunnalla ei ole koskaan ollut tapana jäädä niin sanotusti ”tuleen makaamaan” – silloin kun mieleen on tullut kehityskelpoinen idea yhteiskuntaelämän, rauhan aatteen tai kansainvälisen solidaarisuuden kehittämiseksi!
Kun Taipaleen pariskunta on esitellyt kirjansa Sataa sosiaalisia innovaatioita, siis teoksen olennaista sisältöä ulkomailla, he ovat kehittäneet niin sanotun viiden kohdan ohjelman. Lyhykäisyydessään se kuuluu: maksuton koulusivistys peruskoulusta yliopistoon – kunnallinen itsehallinto ja kuntien verotusoikeus – sukupuolten tasa-arvoisuus yhteiskuntaelämässä – kansalaisjärjestöyhteiskunta yhdistyksistä poliittisiin puolueisiin – konsensus ja luottamusyhteiskunta. Voi tietysti ajatella ja päätellä, missä määrin nämä kotimaiset ”innovaatiot” toimivat Suomessa juuri tänään, 2025 (?).
Käännetyt ideat sisältää puoleksi Kalevala-käännösten esittelemisen. Sen tekevät vakuuttavasti peräti 50-sivulla Kalevalaseura-säätiön asiantuntijat Niina Hämäläinen ja Petja Kauppi. Mielenkiintoista on, että kun Kalevalan vanha tai uusi painos (1835/1849) on levinnyt 62 kielelle 270 eri versiona, Elias Lönnrotin lyyrisiin runoihin perustuvaa Kanteletarta (1840) ei ole kokonaan käännetty millekään vieraalle kielelle. Hämäläisen ja Kaupin artikkeli Kalevala kiehtoo ympäri maailmaa on suomalaisen kirjallisuushistorian ja Kalevalan leviämisen kannalta tärkeä ja kiinnostava osuus Käännetyissä ideoissa.
Uusi kirja, Käännetyt ideat on muiltakin osin pieni aarreaitta! Se on saanut tukea paitsi Kalevalaseuralta myös Leo Mechelinin säätiöltä. Se sisältää suomalaista henkistä perintöä ja eri kielillekin käännettyä viisautta Suomen keskeisiltä 1800-luvun valtiomiehiltä ja samalla vaikka ns. ”Suomen idean” kehittäjiltä. Nämä ennakkoluulottomat ”suurmiehet” ja heidän tärkeimmät antinsa suomalaisuudelle esittelee Raimo Savolainen. Mukana ovat J.V. Snellman (1806–1881): Sivistyksen voimalla kansakuntaa rakentamaan – Zachris Topelius (1818–1898): Suomalaisen identiteetin muotoilija – Leo Mechelin (1839–1914): Oikeusvaltioperiaatteen kirkastaja.
Kun ajattelee maailman nykyistä militaristista, sotien, vihan ja pelon sävyttämää jatkuvaa kriisiä, kannattaa palata myös niihin aikoihin, jolloin Suomi kansakuntana alkoi oikeasti muotoutua – toki osana vielä Venäjän keisarikuntaa. Aikoihin, jolloin löytyi aina silloin tällöin valtioviisautta myös rauhan, kulttuurin ja sivistyksen asialle, kansakunnan rakentamisen puitteissa!
Kirjastot ovat sivistyksen kehto
Kävin tiistaina 6.5.2025 Joensuun pääkirjastossa, joka avautui parin viikon tauon ja pikku remontin jälkeen. Oli helppo huomata, että kirjasto on paitsi todellinen sivistyksen kehto, myös tavallisten ihmisten kohtaamisten keskeinen paikka: yleisöä riitti!
Tuli todistetuksi, kuinka tärkeä instituutio kansalaisia ilmaiseksi palveleva laitos kirjasto Suomessa on. Aamupäivällä oli Joensuun kirjaston avajaisissa sen verran porukkaa, että päätin tulla uudelleen vasta iltapuolella. Iloisia kirjastonkäyttäjiä piisasi yhä jonoksi asti sekä infossa, lehtisalissa, palautusluukulla että lainauksessa. Ei todellakaan tarvittu houkutukseksi supermarkettien ilmaisia sankoja, sillä kirjoista, lehdistä, lukemisesta kiinnoistuneita oli yllin kyllin. Kirjaston neuvontaosastoon oli panostettu ja perinteiset poistohyllytkin olivat kasvaneet entisestään. Valitettavasti lehtiosastolla on jouduttu säästämään ja karsimaan. Se on supistunut vuosi vuodelta.
Keskustelin Joensuussa niin pienten lasten vanhempien kuin eläkeläisten ja ulkomaalaisten kanssa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä tärkeydestä, että kirjasto oli avannut ovensa remontin jälkeen Joensuussakin.
Kirjasto ja sen monipuoliset palvelut ovat onneksi yhä ilmaisia jatkossakin. Joensuun kokemus osoittaa, kuinka tarpeellisia ne palvelut ovat: lukeminen, sen mahdollisuus ja kirjojen lainaus, lehtihyllyt, elokuva-, musiikki- ja lastenosasto, e- ja äänikirjat sekä tietokoneet ovat asiakkaiden käytössä. Kun usein vilautetaan kirjastonkäytön maksullisuutta, kehottaisin eri puolueiden päättäjiä käväisemään välillä asuinpaikkansa pää- ja sivukirjastoissa (joita uhkaa aina silloin tällöin sulkeminen). Kansalaiset tarvitsevat ilmaisen olohuoneen, lasten ja nuorten sivistävän ja maksuttoman tapaamispaikan, kaikki ne lehtihyllyt ja hienot infopalvelut, joita on tarjolla: kirjojen luokitukset, e- ja äänikirjat, elokuva-ja runo-osastot, eri kirjallisuuspiirit ja yleisötilaisuudet, joita Joensuunkin pääkirjasto tarjoaa kuukausittain yleisölle.
P.S. Oma henkilökohtainen mietteeni on se, että minusta ei olisi ikinä tullut kirjoitustyöläistä ilman kirjastolaitosta, mahdollisuutta ilmaiseen lukemiseen ja sitten myös kirjoittamisen harjoitteluun. Kirjastot ovat kansalaisten kanssakäymisen sekä kirjoittamisenkin kannalta oikeita ”sivistysyliopistoja” ja tietopankkeja eri puolilla Suomea.
Pentti Stranius, kirjailija, susirajan virallinen Öisinajattelija (Joensuu)
