Puolukka on yksi Suomen metsien yleisimmistä ja laajimmalle levinneistä luonnonmarjoista. Silti suuri osa sadosta jää vuosittain metsiin, toki eläinkunnan ravinnoksi. Voisimmeko silti tehdä asialle jotakin?
Puolukkaa poimitaan Suomessa sekä kotitalouksien käyttöön että kaupallisesti. Vielä muutama vuosikymmen sitten marjoja kerättiin huomattavasti nykyistä enemmän, mutta 1990-luvun lopulla puolukasta poimittiin valtakunnallisesti enää noin 8–10 prosenttia sadosta. Luonnonvarakeskuksen mukaan kerättyä puolukkasatoa saadaan nykyisin Etelä-Suomesta noin kolmasosa ja pohjoisesta vielä vähemmän. Tämä on hukattu mahdollisuus.
Puolukka on kotimaista, luonnonmukaista ja ravinteikasta ruokaa, joka kasvaa metsissämme ilman viljelyä, lannoitusta tai kastelua. Samalla sen poimiminen tarjoaa mahdollisuuden liikkua luonnossa ja oppia tuntemaan omaa lähiympäristöä. Erityisesti koulut voisivat tehdä tässä paljon. Vielä vuosikymmeniä sitten puolukkaa poimittiin myös kansakouluissa. Koululaiset lähtivät syksyisin metsään ja marjoja hyödynnettiin koulujen keittiöissä. Miksi tästä hyvästä tavasta on luovuttu?
Puolukka kypsyy juuri silloin, kun koulut ovat alkaneet, elo-syyskuussa. Marjoja on monin paikoin runsaasti aivan koulujen lähialueilla. Poimintaretki voisi yhdistää luontevalla tavalla koululuokan liikunnan, luonnossa oppimisen, ympäristökasvatuksen ja lähiruoan. Samalla opittaisiin tunnistamaan luonnon lajeja, liikuttaisiin yhdessä ja tuotaisiin kouluruokailuun kotimaista luonnonantimien satoa. Kyse ei olisi vain marjoista. Kyse olisi siitä, millaista suhdetta haluamme lasten ja nuorten rakentavan luontoon ja ruokaan.
Myös muiden poimijoiden asemaa ja marjanpoiminnan edellytyksiä pitäisi kehittää. Suomessa on paljon ihmisiä, joille luonnonmarjojen poiminta voisi tarjota mahdollisuuden ansaita tuloja. Samalla on huolehdittava siitä, että kaikki poimijat, niin suomalaiset kuin ulkomailta tulevat, työskentelevät reiluilla ja yhdenvertaisilla ehdoilla. Marjojen ja sienten talteenottoa voitaisiin edistää myös verotuksen ja muun lainsäädännön keinoin. Tavoitteena pitäisi olla järjestelmä, joka kannustaa luonnonantimien kestävään hyödyntämiseen ja kohtelee kaikkia poimijoita oikeudenmukaisesti.
Me allekirjoittaneet vaadimme valtiovallalta konkreettisia toimia suomalaisen marjanpoiminnan edistämiseksi. Tarvitsemme käytännön ratkaisuja, emme vain hyviä tavoitteita ja julistuksia. Puolukka kuuluu suomalaiseen metsään. Olisi sääli, jos se ei kuuluisi myös suomalaiseen ruokapöytään.
(vetoomuksen laatijat 20.8.2026)
Pentti Stranius, kirjailija, eläkeläinen / Joensuu
Leo Stranius, tietokirjailija, yhteiskunnallinen vaikuttaja/ Helsinki
(vetoomuksen muut allekirjoittajat eri puolilta Suomea)
Antti Alanen / Helsinki
Laila Alanen / Helsinki
Veli Matti Heikkilä / Kokkola
Antti Hernesniemi / Siuntio
Mikko Huhtala / Oulu
Timo Jalkanen / Kotka
Jouko Jokisalo / Oulu
Marja Jänis / Joensuu
Jukka Kokkonen / Joensuu
Elias Krohn / Helsinki
Leena Kuokkanen / Joensuu
Juha Lepistö / Aura
Rosa Liksom / Helsinki
Anssi Mänttäri / Helsinki
Kaj Nyman / Savonlinna
Petra Packalén / Tampere
Erkki Peltomaa / Imatra
Markus Piippo / Kuopio
Tuija Piipponen / Joensuu
Lea Pulliainen / Joensuu
Vesa Puuronen / Vanttauskoski
Matti Saari / Vantaa
Raisa Simola / Joensuu
Jarmo Stoor / Oulu
Ari Sulopuisto / Joensuu
Sirpa Sulopuisto / Joensuu
Eero Suvilehto / Oulu
Juha Säijälä / Turku
Liisa Taskinen / Kotka
Martti Vaskonen / Joensuu
Kirsti Vikki / Helsinki
Eeva Yli-Länttä / Kirkkonummi
