Blogi: Kaspar Hauser

Nykyinen asevarustelukierteen taloudellinen rasite lännessä on tuhoamassa sosiaalivaltion taloudellisen perustan ja riistämässä ihmiskunnalta mahdollisuuden vastata ilmastokriisin ja luontokadon haasteisiin. Saksassa valtionvarainministeri Christian Lindner (FDP) avasi ”aseita vai eläkkeitä?” -keskustelun. Hän vaati sosiaalimenojen leikkauksilla vapautettavaksi rahaa puolustusmenojen hoitamiseen ja sotateollisuuden kasvaviin investointeihin.

Suomessa hallitus tekee myös mittavia leikkauksia budjettiin ja murentaa olennaisesti sosiaalivaltion perustaa.¹ ”On sopeuduttava siihen mihin meillä on varaa”, totesi opetusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) hallituksen leikkaus-tiedotustilaisuudessa. Suomessa ei yksikään poliittinen taho nosta kysymystä leikkauksien ja varustelumenojen riippuvuussuhteesta.

Euroopan Nato-maat ja Kanada ovat kasvattaneet asevarustelubudjettejaan 235 miljardista vuonna 2014 arviolta 380 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2024. Asemäärärahojen kasvu on ollut yli 60 prosenttia. Naton kokonaismenot, Yhdysvallat mukaan lukien, nousevat 1 160 miljardiin dollariin vuonna 2024.

Suomi erottui Siprin tilastoinnissa sotilasmenojaan suhteellisesti eniten kasvattaneiden valtioiden joukossa. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Suomi osti 64 F-35-hävittäjää. Kyseessä on Suomen valtion historian suurin kauppa, joka on muodostumassa valtiontalouden painajaiseksi. Puolustusvoimien suunnittelupäällikönä Pääesikunnassa toiminut Pertti Tervonen konkretisoi hävittäjähankinnan rasitusta suomalaisille veronmaksajille: ”Viimeiset maksajat nyt tehtävälle päätökselle syntyvät noin vuonna 2040. Menneen maailman ilmavoimien maksajaksi pääsevät joka tapauksessa ns. suurten ikäluokkien lapset ja lapsenlapset liki eläkeikäänsä saakka.”Suomi haluaa jatkossa käyttää kaksi prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin Naton tavoitteiden mukaisesti. Sotilasmenojen osuus Suomen BKT:sta on jo kahden edellisen vuoden aikana kasvanut 32 %. Suomi on sitoutunut kymmeniksi vuosiksi eteenpäin asevarustelumenojen nousuun. Tämä kehitys on eduskunnassa hyväksytty silmää räpäyttämättä. Taustalla on Suomen Nato-jäsenyys ja sen mukaan tuoma rooli eturintamana globaalissa geopoliittisessa pelissä.

Ukrainan sota ja asevarustelu ovat viemässä Venäjän talouden ja yhteiskunnan katastrofiin. Maan puolustusbudjetti on noussut dramaattisesti 86,4 miljardista (2022) noin 109 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (2024). Sotilasmenojen osuus on nyt vajaa kolmannes koko Venäjän valtion budjetista. Mutta kasvusta huolimatta Venäjän sotilasmenot ovat vain kymmenen prosenttia Naton menoista, jos Yhdysvaltojen menot lasketaan mukaan.²

”Tykkejä voin sijaan”

Suomen leikkauspolitiikan yhteys varustelumenoihin on täydellinen tabu. Toisin on Saksassa, jossa nykyisen talouskehityksen ongelmien ytimen tiiviisti saksalainen johtava konservatiivinen lehti Frankfurter Allgemeine Zeitung (FAZ) pääkirjoituksessaan 7.4.2024 seuraavasti: ”Jotkut eivät halua leikkauksia sosiaalipalveluihin, toiset eivät halua leikkauksia ilmastonsuojeluun tai investointeihin infrastruktuuriin: kaivinkoneiden pitäisi jatkaa panssarivaunujen sijaan.”

Ukrainan sodan alettua vuonna 2022 Scholz perusti erityisen 100 miljardin euron puolustusrahaston, joka on käytettävissä armeijaan, ilmavoimiin ja merivoimiin ylimääräisesti vuoteen 2027 mennessä eli noin 20 miljardia euroa vuodessa. Kyseinen erityisrahasto rahoitetaan lainoilla, jotka voidaan ottaa velkajarrun ohi. Scholzin tavoitteena on, että vuodesta 2028 lähtien Naton vaatima kahden prosentin asevarustelumenot bruttokansantuotteesta tulee rahoittaa budjetista normaalisti. Der Spiegel -lehden laskelmien mukaan Saksan asevarustelumenot nousevat lähes 108 miljardiin euroon vuonna 2028. Tällä hetkellä Saksan puolustusbudjetti on 52 miljardia euroa. Näiden kasvavien menojen kattamiseksi on tehtävä säästöjä muualla.

Saksan hallituksen nykyinen rahoitussuunnittelu ulottuu kolmen vuoden päähän tulevaisuuteen. Vuodelle 2027 on vielä varattu 51,9 miljardia euroa puolustukseen ja 134,6 miljardia euroa eläkevakuutukseen. Liittovaltion puolustusmäärärahoista puuttuu vajaat 30 miljardia euroa, jotta Naton kahden prosentin tavoite saavutettaisiin. Nykyarvion mukaan tulevaisuuden kysymys on: ”Eläkkeet vai asevarustelu?” (FAZ 1.4.2024)³

Ifo-tutkimuslaitoksen tutkimustulokset tarjoavat politiikasta ja liike-elämästä vastaaville tahoille perustan tosiasioihin perustuville päätöksille. Näin instituutti mainostaa itseään. Sen johtaja Clemens Fuest totesi, että sosiaalialan leikkauksia ei voida välttää. Hänen mukaansa ”tykkejä ja voita (Kanonen und Butter)” -tunnus voi tuntua houkuttelevalta. Mutta Fuestin mukaan se on utopia ”maidon ja hunajan maasta”. Todellisempi on tunnus ”tykkejä voin sijaan” (Kanonen statt Butter).⁴ Sosiaalisessa mediassa Fuestin sanavalinta on nostattanut myrskyn, koska toteamus muistuttaa Hitlerin sijaisen Rudolf Hessin sanavalintaa vuodelta 1936. Tuolloin natsihallinto valmistautui avoimesti sotaan ja Hess kehotti Saksan kansaa tottumaan ajatukseen, että aika vaatii asetuotannon asettamista hyvinvoinnin sijaan. Fuestin toteamus on herättänyt laajaa keskustelua.⁵

Yritykset leikata sosiaalimenoja kasvavien puolustusmenojen vuoksi kohtaavat kiivasta vastustusta, valittaa FAZ-lehti (1.4.2024). Sen mukaan edelleen ”eläkkeiden turvallisuus on saksalaisille tärkeämpää kuin maan turvallisuus”. Demokratian poliittiset olosuhteet eivät vielä salli sitä, että ”sotakelpoisuus” (Kriegstüchtigkeit) nousisi Scholzin määrittelemän ”käännekohdan” ytimeksi kaikkien muiden poliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden ylitse. On selvää, että tulevat sosiaalimenojen leikkaukset asevarustelun rahoittamiseksi nostavat kysymyksen demokratiasta ja sen kestävyydestä. Talousministeri Robert Habeck (vihreä) varoittaa, että ”demokratiaan kohdistuu paineita”, joiden seurauksena monet ihmiset kääntyvät pois ja yhteiskunnan perusta on hapertumassa. ”Sosiaalimenot ovat siis välttämättömiä, jotta maa pysyy koossa”, toteaa Habeck. (FAZ 2.4.2024.)

Asevarustelu johtaa omaisuuden uudelleenjakoon

Historioitsija Hans F. Bellstedt (CDU) vaatii ”julkisen talouden taakkaa” kevennettäväksi ja resurssien vapauttamista ”vapautemme puolustamiseen”. Mutta hän ennakoi, että se tulee johtamaan ”tulojakotaisteluihin”, jotka uhkavat hajottaa yhteiskunnan sisältä. Bellstedt vaatii varautumista tähän kehitykseen. Kansalaisten ”on oltava valmiita vähentämään kulutusta”. ”Poliittisten johtajien” tehtävänä on tehdä selväksi, että kansalaisten on ”opittava” tulemaan toimeen ilman sosiaalivaltion tukea. Tämä edellyttää ”käännettä sosiaalipolitiikassa”. ⁶ Kansalaisten tulee hyväksyä murenevan sosiaalivaltion rauniolla kasvava militarismi ja asevarustelu. Sosiaalijärjestöjen eläkeneuvoja Peter Knöbelin mielestä ajatus sosiaalibudjetin leikkaamisesta, jotta voitaisiin käyttää enemmän rahaa asevarusteluun, on ”kauhistuttava”.

Tätä kehitystä vastaan vasemmistopuolue Linke on nostanut tunnuksen ”korkeampi eläke varustelun sijaan”. Linken parlamenttiryhmän puheenjohtaja Dietmar Bartsch totesi, että ”ei ole hyväksyttävää, että eläkeläisten hyväksi tehdään säästöjä, kun taas miljardeja ohjataan asevarusteluun”. Eläkkeiden leikkaamisen sijaan hän ehdotti, että ”tulevalle vuodelle suunniteltu 2,4 miljardin euron lisäys puolustusbudjettiin perutaan ja nämä varat käytetään eläketason nostamiseen”.⁷ Vastaavia avauksia voisi Suomessa odottaa vasemmistoliitolta.

Asevarustelu on johtamassa omaisuuden uudelleenjakoon alhaalta ylöspäin. Se merkitsee pienempiä eläkkeitä, pidempiä työuria ja heikompaa työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa, mikä johtaa siihen, että yhä useammat ihmiset joutuvat hyväksymään huonot työolot tai alhaiset palkat. Samaan aikaan Saksassa yli 250 puolustusalan yritystä tekevät valtavia voittoja. Panssarivaunujen ja tykkien valmistaja Rhein Metall Groupin vuotuinen liikevaihto oli 3 miljardia euroa. Konsernin osakekurssi nousi 80 prosenttia Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Panssarivalmistaja Krauss-Maffei Wegmann saavutti yhdessä Nexter-yhtiön kanssa 2,7 miljardin euron vuosiliikevaihdon. Thyssenkrupp Marine saavutti 2,4 miljardin euron vuosiliikevaihdon.

”Mutta muuten olisi sanottava, että tykit tyhjään vatsaan eivät ole jokaisen kansan asia”, totesi aikoinaan Bertolt Brecht. Nykyään armeija ja varustelu menevät sosiaalisten kysymysten, työpaikkojen ja energiamurroksen edelle. Panssarivaunuihin ja hävittäjiin, ampumatarvikkeisiin ja ohjuksiin käytettyjä varoja ei voida enää käyttää terveydenhuoltoon, kouluihin, tuuli- ja aurinkovoiman edistämiseen tai köyhyyden torjuntaan. Vaikka tulevaisuutemme riippuisi siitä.

Entinen kenraali kritisoi "sotahysteriaa"

Nykyisen mielettömän asevarustelukierteen läpiviemiseksi tarvitaan entistä räikempää sotapropagandaa. Se on saavuttanut nykyisellään sellaisen tason, että Bundeswehrin entinen kenraali Erich Vad sanoi hänen velvollisuutensa olevan vastustaa ”korkeissa valtion viroissa istuvien sotilaallisten dilettanttien vastuutonta sotahysteriaa”. Hänen näkemyksensä mukaan nykyisen sotapropagandan siivittämän meitä ollaan viemässä kohti ”kolmatta maailmansotaa”.⁸ ”Hyvänä” esimerkkinä sotahysterian ylläpitäjistä on Saksan puolustusministeri Boris Pistorius (SPD), joka vertasi Venäjän presidenttiä Adolf Hitleriin ja julisti, että Putin ei lopeta Ukrainan vastaisen sodan jälkeen. Hän vaati Euroopaa valmistautumaan Venäjän laajamittaiseen hyökkäykseen. Venäjän presidentti oli hänen mielestään ”sanonut tämän selvästi, aivan yhtä selvästi kuin Hitler, joka myös aina sanoi, ettei hän lopeta”.⁹

Nyt olisi aika ottaa vakavasti Pentagonissa Yhdysvaltain puolustussuhteista Natoon, Euroopan valtioihin ja Euroopan unioniin vastaavan Lisa C. Sawyerin kommentti ja luopua nykyisen sotahysterian lietsomisesta. Hän sanoi: ”Kuluneet 75 vuotta ovat osoittaneet meille, että Venäjä kuuntelee meitä ja kunnioittaa Naton 5. artiklan luonnetta. Ymmärrykseni mukaan Putin suhtautuu Naton rajaan erittäin, erittäin vakavasti.” ¹⁰

Aseistuksen volyymin ja talouden kehittyneisyyden osalta puheet Venäjän tulevasta hyökkäyksestä Nato-maahan ja pyrkimyksistä Euroopan valtaamiseen ovat Sawyerin lausunnon valossa lähinnä sotapropagandalle rakentuvaa pelon politiikkaa ja militarismin voimistamisen oikeuttamista. Nykyisen asevarustelupolitiikan tavoiteena on ennen kaikkea turvata asevoimin lännen ”sääntöihin perustuva maailmanjärjestys” Kiinan ja globaalin etelän kasvavaa vaikutusvaltaa vastaan. Tämä on lännen imperiaalisen elämäntavan säilyttämisen taloudellinen ehto. Saksan teollisuusliitto (BDI) ilmaisee asian seuraavasti: ”Kansainvälisen oikeuden suojelu Venäjää vastaan turvaa myös kansainvälisten taloussuhteiden perustan ja on siksi ensisijainen tavoite Euroopan teollisuudelle.”¹¹