Median ja journalismin vapaudesta tuli Suomessa kuuma puheenaihe Yle-kohun myötä. Pääministeri Juha Sipilän Terrafame-päätöksentekoa koskeneista jääviysepäilyistä ja Sipilän viestittelystä Ylen uutistoimitukseen alkanut jupakka johti vast’ikään päätoimittaja Atte Jääskeläisen eroon. Suomi myös putosi pitkään pitämältään ensimmäiseltä sijalta kolmannelle Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisessa sananvapausvertailussa.
Kulttuurivihkojen Studio e -ohjelmassa 11.6. toimittaja Salla Vuorikoski ja kansalaisaktiivi Syksy Räsänen keskustelivat Elias Krohnin johdolla journalismin vapaudesta Suomessa (ks. video yllä).
Vuorikoski teki viime marraskuussa Ylessä uutisen, jossa nostettiin esiin (Kansan Uutisten jo edellisenä päivänä uutisoima) Juha Sipilän sukulaisten omistus valtion omistamalta Terrafamelta tilauksen saaneessa Katera Steel -yhtiössä. Sipilä viestitteli Yleen suuttuneena, ja Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kielsi aiheen jatkokäsittelyn. Vuorikoski ja useampi muukin toimittaja irtisanoutui Ylestä. Lopulta toukokuussa Jääskeläinenkin joutui lähtemään.
”Pienestä asiasta lähti ennennäkemätön vyöry, joka nyt on johtanut isoihin seurauksiin”, Vuorikoski totesi studiossa.
”Lähdin periaatteellisissa tunnelmissa. Kaikilla toimittajilla pitää olla tietty toiminnan vapaus. Ei voi olla kiellettyjä aihepiirejä tai arkaluontoisia teemoja, joita pitäisi osata väistellä. En paukutellut ovia, mutta lähdin päättäväisesti”, Vuorikoski kertoi.
Journalismi yrityshierarkian alla
Vuorikoski luonnehti Jääskeläisen ajattelutapaa länsimaiselle journalismille vieraaksi.
”Mitä korkeampi vallankäyttäjä, sitä huolestuneempia olemme hänen oikeusturvastaan ja sitä korkeammalle nostamme julkaisukynnyksen. Länsimaisessa journalismissa pitää olla toisinpäin.”
Syksy Räsänen kyseenalaisti mediaorganisaatioiden vallitsevan hallintotavan laajemminkin.
”Ne ovat ylhäältä alaspäin johdettuja organisaatioita, joissa alempien tahojen pitää olla lojaaleja ylemmille. Demokraattisissa järjestelmissä on toisinpäin: johtajien täytyy nauttia niiden ihmisten luottamusta joita he edustavat eikä toisinpäin.”
Räsäsen mukaan esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin haastattelulausunto sekä Päätoimittajien yhdistyksen Yle-kohuun liittyvä kannanotto kuvastavat sitä ongelmallista yrityskulttuuria, johon journalismi halutaan asettaa.
Toimittajan riisuttava vallan kehä
Räsänen oli huolissaan median asennoitumisesta esimerkiksi Jussi Halla-ahoon ja hänen edustamaansa rasistioikeistoon. Media on omaksunut esimerkiksi monia tämän liikkeen keksimiä käsitteitä. Hän vertasi suhtautumista siihen, miten yhdysvaltalainen valtamedia suhtautui Trumpiin.
”Vaikka media ei ollut Trumpin kannalla, se ei pystynyt kunnolla avaamaan, mitä tapahtuu, mistä on kysymys, mistä Trump puhuu, mitä tapahtuu todellisuudessa… Samantyyppinen ilmiö on näkynyt rasistioikeistoon suhtautumisessa Suomessa.”
Vuorikoski totesi, että politiikan uusiin tulijoihin usein suhtauudutaan aluksi vitsaillen tai naureskellen, mutta kun he saavat valtaa, sen mukana tulee ”yleisen uskottavuuden ja hyväksynnän paketti”.
”Medialla on taipumus olla sen hetkiseen valtaan kallellaan. On hyvä toimittajana tunnustaa, että tällainen ilmiö on olemassa. On ammattitaidon ydintä, että pyrkii riisumaan ihmiseltä vallan tuoman kehän ja käsittelemään asioita asioina.”
Kohti demokraattisempaa mediaa?
Räsänen arvioi, että uudenlaisten, demokraattisempien ja valtiollisesta tai kaupallisesta vallasta riippumattomampien mediaorganisaatioiden aika voi olla tulossa.
”Yksi Yhdysvaltojen parhaita kriittisiä tiedotusvälineitä on Democracy Now, joka on ainakin pääasiassa yleisönsä rahoittama.”
”Teknologia mahdollistaa uudenlaisia kanavia, mutta toivottavasti myös uudenlaisia mediaorganisaatioita, jotka toimisivat vähemmän hierarkkisesti, demokraattisemmin. Ne ovat vasta muotoutumassa ja on hyvin vaikea sanoa, miltä mediakenttä näyttää esimerkiksi 20 vuoden kuluttua”, Räsänen puntaroi.
”Sisällöt kilpailevat enemmän keskenään riipumatta siitä, onko media valtavan iso, keskikokoinen vai pieni”, säesti Vuorikoski.
”Lieveilmiöitä on, mutta yleisesti yleisön oikeuksein ja sananvapauden ja median monimuotoisuuden ja journalismin kannalta kehityskulku on hyvä.”
Vajaan tunnin mittainen keskustelu oli rakentava ja ajatuksia herättävä. Studio-ohjelman alussa muusikkovieraana esiintyi Merikukka Kiviharju.
