Iran tammikuussa: demokratialiike ja sen tukahduttaminen väkivalloin vai USA:n ja Israelin hybridioperaatio?

Mediaa pinnallisesti seuraavalle on todennäköisesti muodostunut käsitys, että Iranissa oli tammikuun alkupuolella suuria nykyhallintoa vastustavia ja demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Ne olivat pääasiassa rauhanomaisia, mutta hallinto tukahdutti ne väkivaltaisesti, minkä seurauksena tuhansia ihmisiä kuoli. Iranin valtajärjestelmä on siis vailla oikeutusta oleva autoritaarinen diktatuuri. Siksi USA:n suunnittelema hyökkäys Iraniin ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi Grönlannin anastaminen demokraattiselta Tanskalta.

Vähän tarkemmin uutisia silmäillyt tietää, että alkusysäyksenä tapahtumille oli Iranin valuutan arvon romahtaminen joulukuun lopulla. Kauppiaat eivät voineet enää hankkia tavaroita ulkomailta, mikä sai heidät joulukuun lopulla kaduille osoittamaan mieltään. Myöhemmin joukkoon liittyivät opiskelijat ja naiset. Paitsi väkivallalla mielenosoituksia tukahdutettiin myös sulkemalla internet.

Vaihtoehtoinen kertomus

Ne, jotka uskaltautuivat tai ehtivät seurata uutisia myös valtamedian ulkopuolelta, lukivat tai kuulivat kuitenkin myös aivan toisenlaisen kertomuksen Iranin tapahtumista. Alueeseen perehtyneiden toimittajien – esimerkiksi yhdysvaltalaisen Max Blumenthalin¹ ja saksalaisen Karin Leukefeldin² – teksteistä ja videoista piirtyi seuraavanlainen kuva tuosta aiemmin Persiana tunnetusta maasta tammikuussa:

Yhdysvallat sai tarkoituksellisella manipuloinnilla Iranin valuutan arvon romahtamaan. Talousahdinko synnytti mielenosoituksia, joita hallinto ei alussa yrittänyt tukahduttaa vaan lähetti poliiseja huolehtimaan kulkueiden turvallisuudesta samalla tavoin kuin Suomessa. Viranomaiset jopa alkoivat neuvotella mielenosoittajien kanssa heidän talouspolitiikkaa koskevista vaatimuksistaan.

Pian kuitenkin mielenosoittajien joukkoon liittyi provokaattoreita, jotka muuttivat täydellisesti protestien luonteen. Autoja, busseja, kauppoja, kirjastoja, moskeijoita, kaupungintaloja, paloasemia ja kauppatoreja sytytettiin tuleen. Niitä sammuttamaan tulleet paloautot kokivat saman kohtalon. Tavallisilla ja automattiaseilla tulitettiin poliiseja ja turvallisuusjoukkoja. Provokaattorit ampuivat myös rauhanomaisia mielenosoittajia. Aseistetut mellakoitsijat yrittävät tunkeutua asevarikkoihin, hallituksen rakennuksiin ja poliisiasemille. Poliisit ja turvallisuusjoukot tietenkin vastasivat tuleen, jolloin monia provokaattoreita ja sivullisia kuoli. Mielenosoitusten todellisen luonteen hämärtämiseksi tiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan levitettiin keinoälyllä luotuja tai aikaisemmista mielenosoituksista otettuja kuvia.

Mellakoitsijat olivat pääasiassa radikaalien iranilaisten vähemmistöryhmien edustajia, mutta kaaoksen luomista koordinointiin ulkomailta käsin. Tärkeää osaa mellakoinnissa ja niiden organisoinnissa näyttelivät CIA ja Israelin tiedotuspalvelu Mossad.

Iranin hallitus sulki internetin, jotta provokaattorit eivät voisi koordinoida toimintaansa. Tähän nämä olivat varautuneet salakuljettamalla maahan 50 000 Starlink-päätelaitta³, jotka pystyvät ottamaan yhteyden suoraan Elon Muskin Starlink-satelliitteihin. Venäjän ja Kiinan toimittamalla teknologialla Iranin viranomaiset saattoivat kuitenkin tukkia myös Starlink-yhteydet. Kun nettikoordinointi katkesi, mellakointi loppui. Sen sijaan miljoonia iranilaisia lähti 12.1.26 mielenosoituksiin, joissa vastustettiin kaaosta ja tuettiin hallitusta. Näistä valtamedia vaikeni tai sitten väitti mielenosoittajien vastustavan hallitusta.

Julkinen salaliitto

Mutta tämä ”toinen kertomushan” on tyypillinen salaliittoteoria, johon kukaan järkevä ihminen ei voi uskoa! Näin suhtautuvat monet kaikkiin näkemyksiin, jotka kyseenalaistavat valtamedian välittämän ”totuuden”. Kuitenkin kaikkien salaliittoteorioiksi leimattujen käsitysten hylkääminen lähtökohtaisesti on yhtä irrationaalista kuin kaikkien salaliittoteorioiden hyväksyminen: jokainen teoria on tutkittava erikseen sitä puoltavien ja sitä kyseenalaistavien argumenttien valossa. Järjenvastaisesta salaliittofobiasta on kirjoittanut Turun yliopiston filosofian professori Juha Räikkä⁴. Olennaista on muistaa, että historia tuntee lukuisia merkittäviä tapauksia, joiden takana on varmasti ollut salaliitto, ja että monien valtioiden tiedustelupalvelujen keskeinen tehtävä on toteuttaa kaikenlaisia hämäräprojekteja julkisuudelta piilossa.

Iranin tapahtumiin liittyvä salaliitto on siitä erikoinen, ettei se ole edes kovin salainen: Israelin tiedustelupalvelu Mossad rohkaisi 22.12.25 farsinkielisessä X-viestissä iranilaisia protestoimaan hallitustaan vastaan: ”Menkää yhdessä kaduille. Aika on tullut…Me olemme kanssanne. Ei vain etäältä sanallisesti. Me olemme kanssanne kentällä.”⁵

Israelin televisiokanava 14 kertoi 13.1.26, että ”ulkomaiset elementit” ovat aseistaneet Iranin mielenosoittajia ampuma-aseilla⁶. Toinen israelilaismedia, kanava 13, taas haastatteli 2.2. CIA:n entistä johtajaa Mike Pompeota, joka kertoi, että Yhdysvalloista tuli paljon apua mielenosoittajille tai mellakoitsijoille. ”Yhdysvallat yrittää aktiivisesti auttaa [heitä]”⁷.

USA:n valtiovarainministeri Scott Bessent, joka aiemmin toimi valuuttakeinottelija George Sorosin sijoituspäällikkönä, paljasti merkittäviä asioita haastattelussaan Davosissa 20.1.26: Yhdysvaltojen Ulkomaisten varojen valvontavirasto (OFAC) kohdisti loppuvuodesta 2025 maksimipaineen Iraniin. ”Tämä toimi, sillä joulukuussa heidän taloutensa romahti… He eivät saa tuontituotteita. Siksi ihmiset lähtivät kaduille. Niin, tämä on taloudellista valtiotaitoa, ei tarvittu laukaustakaan. Ja asiat etenevät hyvin myönteisellä tavalla [Iranin suhteen].”⁸

Itse asiassa myös hyvin tarkka Helsingin Sanomien luku paljastaa asioita, jotka tukevat ”salaliittokertomusta”. Lehti kertoo 1.1.26, että nämä ”rauhanomaiset” mielenosoittajat hyökkäsivät poliisiasemalle. He sytyttivät tuleen autoja, hallintorakennuksia (9.1.) ja moskeijoita (16.1.). Protestit muuttuivat turvallisuusjoukkojen ja mielenosoittajien yhteenotoksi (11.1.), joissa 500 poliisia ja siviiliä sai surmansa (12.1.). Myös Helsingin Sanomat kertoi (31.12.), että Mossad osallistui mielenosoituksiin.

Vaihtoehtoisen kertomuksen todennäköisyyttä lisää se, että historiasta tiedämme lukuisia CIA:n ja muiden salaisten palvelujen organisoimia valekansannousuja. Niillä on ratkaisevasti vaikutettu kyseessä olevien maiden poliittiseen kehitykseen länsimaiden ja niiden yhtiöiden eduksi. Kuuluisin lienee demokraattisilla vaaleilla valtaan nousseen pääministeri Mohammad Mossadeqin syrjäyttäminen Iranissa vuonna 1953 sen jälkeen, kun hänen johtamansa koalitio oli kansallistanut maan öljyvarat.⁹

Kannatan toki niiden ihmisten pyrkimyksiä, jotka haluavat muuttaa Irania aidosti demokraattisemmaksi. Myös heitä oli varmasti liikkeellä tammikuun alussa. Väkivaltainen mellakointi ei kuitenkaan edistä lainkaan näitä pyrkimyksiä. Päinvastoin Iranin sisällä se vähentää muutosliikkeen hyväksyntää ja lisää nykyhallinnon oikeutusta¹⁰. Samalla se tosin sopivasti uutisoituna vähentää hallinnon oikeutusta ulkomailla, mikä helpottaa USA:n ja Israelin aseellisen hyökkäyksen perustelemista. Kuitenkin hallituksen vaihtoon tähtäävä sotilaallinen interventio vaikeuttaa kaikissa tapauksissa demokratian edistämistä: Epäonnistuessaan se vahvistaa autoritaarista hallintoa, ja onnistuessaan uusi hallinto on demokraattisesta kuorestaan huolimatta vähintään yhtä epädemokraattinen kuin edellinen. Autoritaarinen hallinto sopii oikein hyvin USA:lle ja Länsi-Euroopalle, kunhan se on ulkomaisessa ohjauksessa eikä ole liian kansallismielinen. Länsimaiden yhtiövallan avustajina toimivat poliitikot eivät missään tapauksessa halua aitoa demokratiaa Iraniin tai muihin öljyä ja muista tärkeitä raaka-aineita tuottaviin maihin: demokraattinen valtiohan kanavoisi öljyvoitot omille kansalaisilleen eikä ”meille”.

Olli Tammilehto