Journalismin muutospaineessa kulttuurijuttujen asema lehdistössä herättää keskustelua. Pitkän linjan kirjoittaja Pentti Stranius kaipaa asiantuntevaa ja paikallista kulttuurijournalismia. Keskisuomalaisen Sari Toivakka kertoo, että osaaville kriitikoille on tilausta.
”Kulttuurijournalismi ei ole digiyleisön suosikki.” Näin totesi Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen Journalisti-lehdelle 25. syyskuuta 2023. Lehden mukaan Keskinen oli karsinut Kalevan kulttuurisivuja työskennellessään lehden päätoimittajana.
Tampereen yliopistolla kuultiin syyskuun 2025 alussa, että mainosrahoitteiset mediat tekevät kulttuurijournalismista arvokysymyksen: sisältöä tuotetaan usein suurten, mainostettavien juttujen ehdoilla. Kulttuurijournalismin tila puhuttaa siis edelleen.
***
Pentti Stranius peräänkuuluttaa kriitikon ammattitaidon tunnustamista.
”Kulttuuri on sosiaalista pääomaa”, sanoo Stranius, joka on kirjoittanut kulttuurista viidenkymmenen vuoden ajan. Stranius asuu Joensuussa, ja hänellä on kokemusta monenlaisista julkaisusta Karjalaisesta Filmihulluun ja puoluelehdistä Kaltioon. Välit Karjalaiseen katkesivat hiljattain näkemyserojen vuoksi.
Stranius on havainnut uransa aikana alan muutoksen konkreettisesti: Palkat ovat 1980–90-luvun tasoon verrattuna pudonneet 60 prosentilla. Noin puolet kulttuurikriitikoista on irtisanottu.
Myös juttuvaihto kaventaa kulttuurijournalismia.
”Kun maakunta- ja paikallislehdissä kiertävät samat jutut, alueellinen teatteri, kirjat ja elokuvat jäävät ilman huomiota”, Stranius sanoo.
Eläkeläisillä olisi aikaa kirjoittaa, ja monilla mediatalon ulkopuolisilla kirjoittajilla voisi olla alaan liittyvää erityisosaamista.
”Kulttuuriuutisten pitäisi olla perusteellisia ja asiantuntevien kirjoittajien tekemiä”, Stranius lisää.
Aluelehdet ehtivät Straniuksen mukaan keskittyä pääasiassa suuriin tapahtumiin. Etelässä kuuluisaksi tulleet nimet, kuten Markku Pölönen ja Rosa Liksom päätyvät usein otsikoihin, vaikka paikallisessa kulttuurissa on paljon muutakin. Venäläiseen kulttuuriin erikoistunut Stranius mainitsee Suomi-Venäjä-seuran pientapahtuman Kino Lokakuun, josta kirjoitettiin lähinnä puoluelehdissä.
Straniuksen mukaan paikallisesta kulttuurista kertova journalismi rakentaa yhteisöjä. Ihmiset haluavat lukea muustakin kuin sodasta. Lehdet voivat tarjota mahdollisuuden seurata kulttuuria, vaikka paikalle ei itse pääsisikään.
”Jos kulttuurista kirjoitettaisiin enemmän paikallislehdissä, se lisäisi myös hyvinvointia. Kulttuuriharrastukset vaikuttavat keskimääräisen eliniän nousuun”, Stranius toteaa.
***
Keskisuomalaisen kulttuuritoimituksen esihenkilö Sari Toivakka on kuullut uutisten viihteellistämiseen liittyvästä paineesta. Keskisuomalaisessa tätä painetta ei hänen mukaansa näy.
”Ei ole todellakaan puhetta siitä, että kulttuurisivuja lopetettaisiin”, Toivakka sanoo. Lukijapalaute kertoo, että kulttuuriuutiset ovat toivottuja.
”Kansa haluaa muutakin kuin sota- ja soteuutisia. Kulttuuri usein aavistaa ja jäsentää, mitä maailmassa tapahtuu. Se on portti, jonka kautta käsitellä kokemuksia”, Toivakka sanoo.
Lehdessä on joka päivä kulttuurisivu tai useampi, ja verkkosisältöä tarjotaan päivittäin. Isolla konsernilla on käytössä lehtiyhteistyö ja laaja avustajaverkosto.
”Kritiikit on meillä arvossaan ja niitä luetaan paljon. Jos jää yksikin Jyväskylän sinfoniaorkesterin konsertti väliin, tulee puhelua”, Toivakka sanoo.
Keskisuomalainen kirjoittaa yhtä lailla aloittelevista räppäreistä kuin kirjoista tai teatteriesityksistäkin. Kriitikoita pidetään arvossa. Toivakka kertoo, että Keskisuomalainen arvioi kaikki kesäteatteriesitykset, kaupunginteatterin ja harrastajateattereiden ensi-illat ja monia keikkoja. Hyvä kriitikko on sekä asiantunteva että yleistajuinen.
