Tämän kirjoitukseni alkuperäinen otsikko oli ”TIETO JA LÄÄKETIEDE”.
Koska tuo aihe liittyy muuhun ”tietämistä” koskevaan kriittiseen pohdintaani aiheen selvittämisen ja siitä kirjoittamisen aikana syntyi alkuperäisistä lähtökohdistani poikenneita ”uusia ajattelusuuntauksia” ja ne antoivat samalla aiheen muuttaa myös alkuperäistä otsikkoa.
*
Kansainvälisellä tasolla tapahtunut kapitalistisen talouselämän vapauttaminen lisäsi ensin liikkuvuutta ja jätti aikaisemmin suljettujen nationalististen valtioiden portit auki.
Seuraavaksi käynnistyi sotien ja ympäristökriisin takia ”modernin teollis-kapitalistisen ajan kansainvaellus”.
Kolmannessa vaiheessa (juuri nyt) käynnistyi nationalististen valtioiden jakautuminen kahtia monella eri tasolla.
*
Markus Kantolan kirjasta Jakautunut kansakunta (2017) käy ilmi se kuinka Yhdysvaltojen kahtiajakautuminen on tapahtunut ja kuinka Obaman jälkeen nousi ”yllättävästi” valtaan Donald Trump.
Trump kannatti siihenastisen vapaan markkinatalouden (uusliberalismin) sijasta protektionismia, vaati kansalle takaisin menetettyjä työpaikkoja ja vaati suljettavaksi USA:n rajoja niin, ettei ”omien maahan” voisi ”valua” enää ”ulkopuolisia”.
Tätä täyskäännöstä seurasi kaikkialla mediassa katkeamaton ”räksytys” Trumpia vastaan ”kaiken pahana”, sen organisoi kahtia jakautuneen USA:n toinen puoli kansainvälisen mediakoneen avulla.
USA:n uusnationalistisen kahtia jakautuminen rinnalla Saksassa, Euroopan unionin (EU) johtajamaassa, nousi kansan suosioon maahanmuuttajavastainen AfD-puolue. Ranskassa vanhat puolueet yllättänyt ”uusi johtotähti” Macron ryhtyi käyttämään Angela Merkelin sisäpolitiikassa heikentynyttä valta-asemaa ja avasi uusia ajatuksia unionin rakenteiden uudistamiseksi. Tästä on käynnistymässä EU:n kahtia jakautuminen.
Itsenäistyneissä entisissä kommunistijohtoisissa Itä-Euroopan maissa kuten Unkarissa oli käynnistynyt jo ennen Saksaa kahtiajakoa. Siinä toinen puolisko kansakuntaa vaati nationalistisen valtion rajojen sulkemista pakollisilta piikkilanka-aitoin sen sijaan, että rajoja olisi pidetty edelleenkin unionin politiikan mukaisesti ja uusliberalistisesti avoimina.
Suomessa Timo Soinin johtamat perussuomalaiset hajosivat kesken hallituskauden. Puolueen johtoon tuli hyvin maahanmuuttokriittinen uusi puheenjohtaja. Eduskunnan nykyinen puheenjohtajakin (Lohela) joutuu väistymään ensi vuoden alussa.
”Uusi PS” pyrkii lisäämään kannatustaan maalaamalla uhkakuvia pakolaisista sekä arvostelemalla unionin tähänastista liberalismia, jolla valtion rajojenkin annetaan ”vuotaa”.
*
Tähänastinen kansallinen ja kansainvälinen kulttuuri on parhaillaan syvässä pirstaloitumisvaiheessa. Siinä on samalla kyse välivaiheesta ennen ylikansallisen vallan valtaannousua maapallonlaajuisesti.
Maapallon uusi valtapeli tulee pohjautumaan monikulttuurisuuteen ja suvaitsevaisuuteen kaikkien kansojen kesken. Mitään muuta konkreettista vaihtoehtoa ei voi syntyä.
Nyt monella eri tasolla samanaikaisesti tapahtuvassa kahtia jakautumisessa on ylinnä kahtiajako, jossa näkyy ”perinteiset tietouskoiset” (”tieto on valtaa”) ja ”tietouskosta luopuvat”. Jälkimmäinen puolisko ei usko enää tähänastiseen ja ”tietämiseen” ja ”tietopohjaiseen hallitsemiseen”.
*
”Tietouskoon” pohjautuvasta ajattelutavasta saa hyvän käsityksen Juha Teräväisen kirjasta Johdatus filosofiaan (1982, teos on kirjoitettu lukiota varten). Sen sivuilla 47-95 on ”tietämiseen” pohjautuva kappale ”tietoteoria”. Tuossa kirjassa kerrotaan myös ”Tieto-opillisista harhapoluista” ja ”Filosofisesta mystiikasta”.
Esimerkiksi ”taiteen ja tietämisen suhteesta” ei ole kuitenkaan tuossa kirjassa edes mainintaa.
*
”Tiedosta” ja ”taiteesta” on olemassa lukematon määrä erilaisia käsityksiä eikä niihin tule koskaan löytymään yhtä yhteistä lopullista vastausta tai selitystä.
Antiikista periytyvän filosofisen määritelmän mukaan ”TIETO on hyvin perusteltu TOSI USKOMUS”.
Filosofiassa taiteeksi kutsutaan tavallisesti luovaa inhimillistä toimintaa, jonka katsotaan heijastavan inhimillisiä kokemuksia olevaisen rakenteesta.
*
Kun olin havainnut, että maailmanmeno alkoi taas kerran heilahdella villisti laidasta laitaan (Ukrainan sota 2014), ryhdyin tekemään uudenlaisia visuaalisia teoksia sekavien tunnetilojeni vyöryssä.
Pidin tekemiäni teoksia ”dadaistisina”. Havaitsin niiden sisältävän ainakin esineen ja sattuman.
Vasta monta vuotta tuon jälkeen luin jostakin taidekirjasta, että 1900-luvun alun ”antitaide-dadan” piirissä syntyi kaksi ideaa ja suuntausta, esinetaide ja sattuman taide.
*
Esa Saarinen sanoo kirjoituksessaan ”Fenomenologia ja eksistentialismi” (Vuosisatamme filosofia, toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen, 1987, sivu 137) ”Sartrelle TIETEELLINEN ASENNOITUMINEN on yksi tyyppi erityistä itsepetoksen lajia, josta Sartre käyttää nimitystä ”HUONO USKO” (mauvaise foi).
Huono usko on keskisellä sijalla Sartren eksistentialistisessa ihmiskäsityksessä; kyseessä on mekanismi, jolla ihminen pyrkii pakenemaan omaa eksistentiaalista luonnettaan. Ihminen yrittää pettää itsensä uskomaan, että hänellä ei ole valintaa – – hän pyrkii pakenemaan omaa radikaalia vapauttaan, siihen liittyvää valinnan pakkoa – – AHDISTUSTA.” (tekstisuurennokset JP).
*
Koulukäyttöön tarkoitetun kirjan AJATUS – johdatus filosofiaan (Jussi Kotkavirta ja Seppo Nyyssönen) sivulla 149 sanotaan, että ”Filosofinen näkökulma eksistentialismiin korostuu Sartren teoksessa Eksistentialismikin on humanismia. Juuri humanistisen ajattelunsa vuoksi Sartre vastusti niin sotaa kuin kaikkinaista sortoa”. Jos Sartre eläisi tänä päivänä hän olisi innokkaimpia pakolaisten ja maahanmuuttajien puolustajia.
*
Vanhassa kirjallisuuden historiassa ”KANSANROMANTIIKAKSI (sisältö) JA REALISMIKSI (muoto)” kehutun Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä (1870) metsään kätkeytyneet ”villit nuoret miehet” luopuvat suomalaisesta barbaarikulttuurista, menevät kouluun, antavat muokata minäänsä nationalismi-ideologian pohjalta ja kypsyvät kansankuntayhtenäisyyteen pyrkivän nationalistisen valtion määräämien tehtävien hoitajiksi ja ”kypsyivät lopuksi nationalisteina Suomen kansalaisiksi”.
Tulevassa kirjallisuuden historiassa kerrotaan siitä kuinka eri kansanryhmien maailmankatsomukset alkoivat liittyä yhteen ja muodostivat monikulttuurisen, ylikansallisen ja kansainvälisen maailmankansalaisuuden ja sitä vastaavan vallankäyttöorganisaation.
Se perustuu yhdessä toimimiseen siten, että kaikki eri kulttuurit puhaltavat kaikille maailman kansoille yhteiseen hiileen.
Sen vastakohta on ajattelu, jossa kansanryhmät jakautuvat ”kantaväestöön” ja ”ulkopuolisiin”.
*
Hyvä esimerkki tästä vanhakantaisesta ajattelutavasta on Kauhavan Alahärmän urheilukentän parkkipaikalla pidetty mielenositus (Komiat 28.9.2017, ”Huoli purkautui”, ”Pelottaa kavereiden puolesta”, ”Koulujen ja päiväkotien turvallisuus halutaan saattaa ajan tasalle”).
Tapahtumassa puhui myös perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja Oulusta Sebastian Tynkkynen. Komiat-lehden toimituksen mukaan (Komiat 28.9.2017) ”Poliisit valvoivat VOIMANNÄYTTÖÄ yhdessä partion voimin. Tarkkailu riitti, sillä kaikki sujui rauhallisesti”.
Paikallislehti Aviisista (28.9.2017) selviää se, että Alahärmän mielenositukseen oli tullut edustaja myös Turusta (joku rouva x) ja Tampereelta (Terhi Kiemunki).
Samalla paljastui se, että kyseisen mielenilmauksen taustalla oli perussuomalaisten puoluepoliittinen valtapeli, epäluuloon ja vihaan yllyttäminen.
Tämän valtapelin tärkein taustatuki on keskustapuolueen valtamedia.
Kirjoitin tästä syytä 28.9.2017 Etelä-Pohjanmaan maakuntalehti Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen:
”OIKEUS
Ihmisen estäminen lausumasta julki ajatuksiaan on kaikissa tapauksissa VÄÄRYYS (Georg Henrik von Wright, Humanismi elämänasenteena, 1987, sivu 18). ”Kielletty mielipide” voi olla myös ”tosi”.
Oikeus sisältää aina useamman kuin yhden näkökulman.
Oikeus ja turvallisuus ei ole koskaan itsestäänselvyys.
Oikeusvaltiossa ketään ei tuomita ETUKÄTEEN tunnekuohun tai kuvitelman pohjalta. Oikeusvaltiossa tuomio annetaan vasta JÄLKIKÄTEEN, vasta sen jälkeen kun kaikki tapahtuneeseen liittyvät seikat on ensin selvitetty niin perusteellisesti kuin mahdollista.
Oikeusvaltiossa myös pahaan syyllistyneelle annetaan mahdollisuus lausua ennen tuomiota siitä ’miksi ja mitä’ on tapahtunut.
Maapallo kansainvälistyy.
Sodat ja ympäristökriisi on antanut viimeksi aihetta pyrkiä helpottamaan enenevästi kansainvälisesti inhimillistä hätää. Suomen valtiokaan ei voi kieltäytyä tuosta yhteistyöstä.
Suomenkin on kannettava vastuu kansainvälisestä yhteistyöstä.
Esimerkiksi sotaa pakoon lähteneiden kohtalona on toisenlaisten kulttuurien kohtaaminen vieraassa maassa.
Kaikkia sotaa pakoon lähteneitä ei pidä syyllistää ja pitää ’rikollisina’.
Eri kulttuurien inhimilliseen kohtaamiseen kasvaminen on aikakautemme ison haaste.”
*
Patavanhoillisella maatalousvaltaisella Kauhavalla vanhoja perhe- ja sukujuhlia järjestetään tuon tuostakin. Maailman uskotaan olevan tuolloin järjestyksessä. Perhe- suku ja heimorakkaat kauhavalaiset elävät hetki hetkeltä ”nationalismin hammasrattaassa” ja kauhavalaisten korvien välissä asuu kaiken aikaa ”kaikille yhteinen todellisuus”.
Militaristinen isänmaallisuus kukkii tämän päivän Kauhavalla ihan kaikessa. Eletään nytkin vuotta 2017 ikään kuin bolsevikit olisivat tehneet vuorokausi sitten Pietarissa vallankumouksen.
Ja köyhyyttä ei uskota olevan olemassakaan. Ratkaisun köyhimpien auttamiseksi uskotaan olevan uskovaisten perustaman kansankirkon tehtävä. Moderni sosiaalipolitiikka olisi pelkkää punaista demariaatetta.
Modernista kulttuurista ja elämäntavasta on Kauhavalla vain hyvin niukasti esimerkkejä.
Kauhavalaiset vieroksuvat eniten yksilövapautta ja omia valintoja muista piittaamatta. He ovat valinneet elämänsä sisällöksi murrepuheen (suomen kielen vierastaen esimerkiksi ruotsia) ja ”nationalistis-regionalistisen yhteiskuntauskon”, eniten he innostuvat konservatiivisesta perussuomalaisuudesta.
*
Tutkijaliiton julkaisun Jean-Paul Sartre, Minän ulkoisuus (2004) esipuheessa ”Sartre, Husserl ja minä” Antti Kauppinen sanoo (sivulla 49), että ”Sartre, joka oli yhtä kiinnostunut PSYKOLOGIASTA kuin filosofiastakin – – ottaa kohteekseen psykologit, jotka väittävät minän olevan aina ALITAJUISESTI tiedostamattomana tekojemme takana…” (tekstisuurennokset JP).
Jean-Paul Sartre sanoo kirjoituksessaan ”Minän ulkoisuus” (kirjoitus on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1937), että ”Haluan osoittaa, että minä ei ole sen enempää muodollisesti kuin sisällöllisestikään tietoisuudessa se on ulkona, maailmassa. Se on maailmallinen oleva, aivan kuin toisenkin minä” (Tutkijaliiton julkaisun sivu 59).
*
Antti Kauppinen kertoo esipuheensa alussa (sivulla 9), että ”– – Sartre esittää, että sekä filosofit että psykologit ovat ymmärtäneet perustavalla tavalla väärin MINÄN OLEMISEN TAVAN: kun ymmärrämme TIETOISUUDEN OLEMUKSEN oikein, huomaamme, ettei MINÄN paikka ole sen keskuksessa. Se ylittää TIETOISUUDEN ja on siten ainutlaatuinen TRANSSENDENTTI OBJEKTI, ei subjektiivisuuden ydin…”.
Kauppinen puhuu TIETOISUUDEN YMMÄRTÄMISESTÄ TRANSSENDENSSINA (sivulla 16) ja sanoo (sivu 17) EGON TRANSSENDENSSIN tarkoittavan, että ”– – kun puhumme MINÄSTÄ tai MINUUDESTA, puhumme aina TIETOISUUDEN ulkopuolisesta objektista, tietoisuuden KOHTEESTA pikemminkin kuin sen L ÄHTEESTÄ – –” (tektisuurennokset JP).
*
Järki- ja tietouskolla on länsimaisessa kulttuurissa keskeinen asema. Siinä uutta tietoa sovelletaan vallankäytön ja hallitsemisen tehostamiseksi.
Tämä sama periaate vaikuttaa myös lääketieteessä.
Antiikin Kreikassa myös ihmisen terveyteen vaikuttaneiden ilmiöiden uskottiin juontavan ”henkien maailmaan” (Askiedios). Esimerkiksi kristittyjen uskovaisten uskomus, minkä mukaan joillakin syvässä jumalasuhteessa olevilla ihmisillä on ”lahja” jopa parantaa sairaita juontaa tähän samaan kulttuuriseen perinteeseen.
Ennen ajanlaskumme alku vaikuttanut Hippokrates perusti järkiperäisen lääketieteen ja tuon jälkeen koottiin kasaan antiikin lääketieteellinen tietous (Klaudios Galenos).
*
René Descartesia (1596-1650) pidetään modernin filosofian perustajana. Hän vaikutti nykyaikaisen filosofian syntymiseen viemällä eteenpäin sitä uutta rationaalista jaottelua, jota Hobbes ja Bacon olivat ennen häntä harjoittaneet.
Descartes kuvitteli ihmisen olevan yksinkertainen koneisto kuin kello.
1600-luvulla alettiin tehdä ruumiinavauksia ja ryhdyttiin tarkkailemaan mikroskoopilla ihmisen rakennetta aivan läheltä (nyt opittiin tuntemaan solu ja verenkierto).
1700-luvulla aiemmin suurelta osin taikauskoon ja magiaan pohjautunut ”lääketiede” alkoi korvautua ”valistushenkisellä järkiperäisellä lääketieteellä”.
Tuon jälkeen opittiin antibiooteilla parantamaan sairastunut ihminen.
Rokotuksen keksiminen merkitsi kokonaisten ihmismassojen moniin tartuntatauteihin sairastumisen ennalta ehkäisemistä ja samalla ”tulevaisuuden hallitsemista”.
Perinnöllisyystiede ja atk-tekniikka ovat syventäneet viimeksi järki- ja tietopohjaista ihmisen tarkastelemista ja ihmisenä toimimista.
DNA-rakenteen selvittäminen on paljastanut se, että ihminen on hyvin yksilöllinen. Tämä käsitys palvelee nykyisen yhtenäistämiseen perustuvan vallankäytön heikkenemistä.
*
Lääkäriksi aikovat koulutetaan nykyisin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Pääsykokeissa tapahtuvaan opiskelijavalintaan vaikuttaa eniten se, kuinka hyvin hakija hallitsee rationaalisen tieteen luomia tiede- ja tietosektoreita:
BIOLOGIAA, FYSIIKKAA JA KEMIAA.
*
Georg Henrik von Wright kertoo teoksen Tieto ja ymmärrys (1999) ensimmäisessä pääkappaleessa ”Tiede ja ihmisjärki” (suunnistusyritys) eri näkökulmista käsin järjen käyttöä ja tiedon hankintaa (”tieto on valtaa”) korostavasta länsimaisesta kulttuurista.
”– – Myös LÄÄKETIEDE on saanut vallankumouksellisia vaikutteita BIOLOGISEN tutkimuksen etenemisestä. ANTIBIOOTTIEN ansioista voidaan aikaisemmin tappavat infektiotaudit parantaa ja epidemioita voidaan estää ja rajoittaa – – UUSISTA SAIRAUKSISTA voi tulla luonnon kosto olennolle, joka luulee voivansa häiritsemättä hallita kaikkia muita – –” (sivu 89, tekstisuurennokset JP)
Von Wrightin mukaan ”kreikkalainen tiede” ei luvannut ihmiselle ”luonnon hallitsemista” (kts ”Tieto ja ymmärrys”, sivu 43).
Mutta länsimainen ihminen alkoi kuvitella, että hän voi saada luonnonilmiöt hallintaansa, ensin magian (kuvitteleminen) sitten ”rationaalisen tieteen” avulla. Jälkimmäisessä tapauksessa usko salaperäisiin voimiin korvattiin rationaalisella kokeella ja tiedonhankinnalla (käytännön kokemuksella, esimerkiksi kemian kohdalla).
*
Nykyisin ajatellaan, että ihmisellä on Oikeus itsemääräämiseen eli potilaalle tulee antaa hoitotilanteessa tilaisuus vaikuttaa itse siihen, mitä hänelle tehdään (kts. samanniminen julkaisu, Pietarinen–Launis–Räikkä, 1994).
Mutta koska modernin lääketieteen ”tieteellisyys ja monimutkaisuus” on johtanut siihen, ettei ”tutkimukseen ja hoitoon vihkiytymätön” potilas voi ymmärtää mitä kaikkea hoito merkitsee ja sisältää ja mitä kaikkea hoidosta voi seurata, lääkärin (tai hoitajan) ja potilaan suhteesta muodostuu joka kerta valtasuhde. Siinä lääkäri käyttää eniten valtaa.
Lääkehoito tapahtuu nykyisin siten, ettei lähtökohtana ole riittävästi potilaan itse itsestään tekemät havainnot ja valinnat vaan tutkiva ja lääkkeitä määräävä lääkäri toimii potilaan auktoriteettina (vrt. lääkärin lääkemääräys ja lääkkeen ostaminen apteekista).
Modernin lääkehoidon valtiaat ovat kemia ja tietousko.
Lääkärissä ja apteekissa käynnissä sovelletaan periaatetta tieto on valtaa.
*
Koska kaikki ensyklopediatkin vanhenevat, tämä todistaa ”tiedon vanhenemisesta”, mikä johtaa siihen, että potilaitakin joudutaan hoitamaan lääkärissä aina uudella tavalla.
Lääkärissä käynnin jälkeen potilas menee tavallisesti apteekkiin, jossa myydään lääkkeitä. Moderni lääketeollisuus on laaja kaupallisesti toimiva järjestelmä, johon vaikuttaa nykyisin kapitalistis-uusliberalistinen yleispolitiikka.
Tietämisen, teollistumisen ja vallankäytön (yleinen politiikka ja talouspolitiikka) vuorovaikutus ja suhde näkyy myös lääkkeisiin liittyvien ilmiöiden yhteydessä ja uusia lääketieteellisiä keksintöjä tullaan soveltamaan jatkuvasti. Tälle kehitykselle ei tule näkymään ikinä päätä.
Tämäkin murtaa käsitystä siitä, että ihminen on tieto-olento ja että ihminen voi hallita kaikkea.
*
Ihmiset syntyvät maailmaan yksilöinä ja vapaina. Useimpien ihmisten oleminen ja olemus alkaa muuttua tuon jälkeen yksilöllisten, yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten takia.
Kansallisvaltiot kasvattavat kansaa, joka uskoo jokaisen yksilöllisen olemassaolon rakentuvan kansakunnan kaikille yhteisen todellisuuskäsityksen pohjalta.
Siinä on kuitenkin kyse harhaisesta todellisuuskäsityksestä, sillä ”yksilöllisiä olemassaolokäsityksiä” on monenlaisia.
Erilaisia käsityksiä ”todellisuudesta” on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla.
*
Kuvittelemiseen luonnostaan taipuvainen mytologinen kulttuurieläin kokee ”todellisuuden” monilla eri tavoilla.
Kuitenkin ”todellisuuden kokeminen” ja se ”mikä on todellista ja todellisuutta” ovat eri asioita.
*
Kansallisvaltiossa kuvitellaan, että tiettyä kieltä puhuva ”kansakunta” kokee ”kaikille yhteistä todellisuutta”.
Puhe ”yhdestä kansakunnasta” on kuitenkin kuvittelua, sillä kansallisvaltioiden sisällä vaikuttaa aina monia kansallisuuksia ja lukemattomia erilaisia kulttuurisia ryhmiä. Niillä kaikkiin sisältyy samalla omia todellisuuskäsityksiä.
Mitä enemmän erilaisia ”todellisuuskäsityksiä”, sitä täydellisemmäksi tulee ”kaikille yhteisen todellisuuden” lopusta.
Nykyisin suvaitsevaisina sallitaan myös kahden miehen ja kahden naisen välinen liitto, tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka yksilöllinen vapaus sekä ”pienryhmien vapaus” lisääntyy ja hävittää nationalistis-konservatiivisen myytin pakkopaitamaisesta ”kaikille yhteisestä todellisuudesta”.
Nationalistisen valtiomuodostuksen ”perustajan” ja ”hajanaisen Saksan yhdistäjän” Hegelin käsitys ”todellisuudesta” oli 1800-luvun alkupuoliskon aikainen kuvitelma, mikä pohjautui ”henkiuskomukseen”.
Ajatus yhtenäisestä kansakunnan kansallishengestä on pelkkä toiveuni ja vanha myytti.
*
Antti Kauppinen kertoo julkaisun ”Minän ulkoisuus” esipuheessa näkemyksensä ”tietoisuuden olemuksesta”.
Sartren eksistentialismia on kuvattu ilmaisulla tietoinen oleminen.
Koska korostan ”marxilaista materialismia” ja koska en halua tuoda eksistentialismin yhteydessä näkyviin sanaa ”tieto” merkityksenä, käytän sen sijasta termiä konkreettinen.
Siis konkreettinen oleminen mikä on eri asia kuin kuvitteellinen oleminen.
”Konkreettista olemista” voi kokea ainoastaan pysymällä vapaana yksilönä ja kun on pelkäämättä omien ratkaisujen tekemistä ja vastuun ottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen täytyy ottaa ponnistellen selvää asioista sen sijaan, että heittäytyy uskomusten ja auktoriteettien vietäväksi.
*
Yksilöllinen olemiskokemus heijastaa yksilöllistä todellisuusaistimusta.
Myös jokaisella kuvitteellista olemassaoloa elävällä yksilöllä on yksilöllinen todellisuusaistimus. Kyseinen aistimus muuttuu ja uudistuu elämän aikana kaiken aikaa toiseksi.
Mutta vasta kun yksilö ylittää vapautensa tiellä olevat esteet ja ottaa jatkuvasti huomioon myös oman valinnan ja vastuunkantamisen, hän yltää konkreettiseen todellisuusaistimukseen (”tietoiseen olemiseen”).
*
Konkreettisen olemisen ja konkreettisen todellisuusaistimuksen vastakohta on se, kun ihmisessä tapahtuu subjektin (minän) heikkenemistä ja päättymistä kokonaisen kansan yhtenäistämiseen ja yhdenmukaistamiseen pyrkivän yhteiskunnallisen vallan paineessa.
Sekä kun postmodernissa (murenevassa modernissa) kulttuurissa minän ja todellisuusaistimuksen heikkenemistä ja loppumista.
Totalitaarista yhteiskuntaa rakennetaan ja ylläpidetään tähän sisältyvän kaikille yhteisen kuvitteellisen todellisuuskäsityksen varassa, massoittamalla koko kansa sekä pyrkimällä hävittämään ”oikean yhteiskunnan” vastaisena yksilön vapaus ”itselleen olemiseen” sekä vapaus omien ratkaisujen tekemiseen vastuullisesti.
*
Totalitaariseen yhteiskuntaan pyritään myös siten, että valtaeliitti käyttää valtapeleissään hyväkseen kuvitteellisia uhkakuvia, joissa ulkopuoliset aiheuttavat omissa kansalaisissa turvattomuuden tunnetta.
Tältä pohjalta jatkuvasti turvallisuuden lisäämiseen liittyvät toimet johtavat poliisivaltion muodostumiseen.
*
Ukrainan sota 2014 ei tullut yllätyksenä niille, jotka tuntevat Ukrainan kehityksen varhaisempia vaiheita. Koska Merkelin tausta liittyy kommunistiseen Itä-Saksaan ja myös Putin on asunut DDR:ssä, heistä molemmat tunsivat hyvin Ukrainan ja Krimin historian.
Krimin kohdalla on ollut Venäjän keisarikunnalle, Neuvostoliitolle ja Venäjän federaatiolle tärkeä vesiväylä Mustallemerelle. Krim liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1783. Krimin sota tapahtui 1800-luvun puolivälissä (itämainen sota 1854-1856). Saksalaiset sotajoukot valtasivat Krimin bolsevikeilta 1918.
Toisen maailmansodan tapahtuessa Hitlerin natsiarmeija hyökkäsi Puolan ja Ukrainan kautta Neuvostoliittoon. Natsi-Saksa valtasi vuonna 1941 Krimin muutamaksi vuodeksi.
Maailmanhistorian Pikkujättiläisen (1988) sivulla 718 kerrotaan, että ”Keskusvallat vastasivat Neuvosto-Venäjän rauhanvetoomukseen ja aseleponeuvottelut alkoivat – – ja johtivat aseleposopimukseen 15.12.1917. Rinnan Neuvosto-Venäjän kanssa Saksa aloitti neuvottelut Ukrainan itsenäiseksi julistautuneen kansantasavallan kanssa vuoden 1918 alkupäivinä. Nämä neuvottelut johtivat keskusvaltojen ja Ukrainan erilliseen rauhansopimukseen 9.2.1918. Tämän sopimuksen nojalla ja kansantasavallan hallitusta auttaakseen keskusvaltojen joukot miehittivät myöhemmin koko Ukrainan. Neuvostohallitukselle Ukrainan rinnakkaisneuvottelut olivat kiusallinen käänne – – Trotski julisti, että Venäjä ei jatka sotaa mutta ei tee rauhaakaan – – Saksa vastasi tähän – – käynnistämällä sotatoimet ja valtaamalla loputkin Baltian alueesta”.
Vertaamalla näitä tapahtumia äskettäiseen Ukrainan sotaan, ymmärtää sen, kuinka jonkin varhaisen konfliktin kipukohdat voivat ”tulehtua uudestaan” ja aiheuttaa uuden konfliktin samalla alueella. Vastaavia konfliktiherkkiä paikkoja on maapallolla äärettömän monia.
*
Maapallolla eletään parhaillaan myös monella muulla kuin vain sotien tasolla syvää murroskautta. Ihmiskunnan huominen avautuu noiden kaikkien ilmiöiden ja prosessien vaikutuksesta.
*
Uusinta maapallon laajuista kehitystä leimaa päällimmäisenä ylikansallisen kehityksen voimistuminen ja vanhojen kansallisvaltioiden heikkeneminen.
Kansainvälinen toiminta on keskittynyt tähän asti aivan liikaa kapitalistiseen talouselämään valtioissa.
Jatkossa kansainvälisyys täytyy näkyä aiempaa enemmän myös poliittisen vallankäytön lisääntymisenä maapallolla vallitsevien haasteiden ratkaisemiseksi ihmiskunnan kannalta parhaalla tavalla.
*
Haasteita on nyt ilmastonmuutoksesta, ympäristöpakolaisuudesta ja väestönräjähdyksestä lähtien yllin kyllin.
Aikakautemme suurin haaste koskee tähänastisen yleisen kehityksen kriittistä uudelleenarviointia (tietouskon valta-aseman kritiikki, luonnon seuraamisen opiskelu, yksilövapauden edistäminen maapallonlaajuisesti jne.).
Yhteiskuntia on organisoitava uudessa kansainvälisessä maailmassa uudella tavalla taloudessa ja politiikassa. Tärkeimpiin tavoitteisiin pitää sisältyä rauhantilan ylläpitäminen ja ydinaseeton maapallo.
Maapallo pyörii itsestään ja jokainen aamu avautuu samaan aikaan mutta ihmiselämä ei ”pyöri” samalla tavalla, ihmisen täytyy tehdä jatkuvasti suunnitelmia huomisen varalle vaikkei ihminen voi tietää huomisesta yhtikäs mitään.
*
Suomessa perussuomalaiset pyrkivät rakentamaan ja ylläpitämään kaikille suomalaisille ”yhteistä todellisuuskäsitystä”, mutta tuo nationalistinen uskomus on jo murtunut.
Yksilöllis-konkreettinen todellisuus on korvaamassa vanhan kansallis-kuvitteellisen massatodellisuuden.
Vanhaan suomalaiseen yhtenäisyyskulttuuriin ei ole enää paluuta.
Uusi yksilövapautta ja kansainvälisyyttä korostava monivärinen yhteiskunta on jo todellisuutta.
Perussuomalaiset eivät edistäisi tulevassa uudessa hallituksessa yhteiskuntamme uudistumista vähääkään, päinvastoin.
Perusuomalaisuus on ristiriidassa uuden suvaitsevan ihmis- ja maailmankuvan kanssa.
Tähänastiset Suomen suuret konservatiiviset nationalistiset puolueet on vaihdettava seuraavissa vaaleissa uusiin nuorekkaisiin uuteen vapaamieliseen ja monikulttuuriseen kansainvälisyyteen suuntautuviin valtaorganisaatioihin.
*
Häjyilykulttuurista tunnetulla Kauhava-Härmänmaalla näin mustapaitaisen miehen, jonka selässä luki ”VANNO RAUTA, TAPPORAUTA”. Netin hakukoneella löysin lahtelaisen metalliyhtye Korpilkaanin.
Kun olin 1960-luvulla teininuorena veljieni kanssa kesäloman töissä Tukholmassa, kuulin usein kuinka ruotsalaiset varoittivat: ”varo, suomalainen – sillä on puukko (veitsi)”.
Tämän tyyppinen puhe on myrkkyä suomalaisten maineelle maailmalla.
*
Turun puukotuksen yhteydessä on käytetty termiä terrorismi.
Pidätettynä on kuitenkin ollut viimeksi ainoastaan puukottaja. Poliisi selvittää ainoastaan yhden muun ulkomaalisen kansainvälisiä yhteyksiä.
Tapahtuma vaikuttaa henkisesti järkkyneen ihmisen yksilöteolta.
*
Perussuomalaiset vaativat turvapaikanhakijoita koskevien pakkopalauttamisten toteuttamista virallista tietä vaikka poliisi joutuisi käyttämään myös väkivaltaa.
Kristittyjä ja humanisteja on kuitenkin kyseenalaistanut valtaeliitin poliisille antamia pakkopalautusmääräyksiä.
Käynnissä on uudenlainen konflikti, jossa vanha ja uusi (muotoutumassa oleva) kulttuuri törmäävät toisiinsa.
*
Antero Mukka sanoo kolumnissaan ”Kova yhteiskunta on kova myös omilleen” (HS, 10.9.2017), että ”Pamppulinja ei tuo turvaa, se ruokkii pelkoa ja epäspua”.
Merkittävintä tässä konfliktissa on se, että yhä useammat ihmiset eivät tyydy alistumaan konservatiivisesti yhtenäiskulttuuriin vaan haluavat kantaa oman yksilöllisen vastuun lähimmäisistään.
Perinteistä yhtenäisyyttä vaativa Keskustan Sipilä on ”vanhaa luuta” ja väärässä, Vihreiden Touko Aalto elää nyt ajan hermolla ja on oikeassa (TV, ykkösaamu 9.9.2017).
Perussuomalaisista loikannut ”Uusi vaihtoehto” on nykyisin ”Siniset”. Nimen muuttaminen ”patavanhoillisen valtapelin koristeena” ei edistä mitään.
*
Ovatko suomalaiset joutumassa kansainväliseksi silmätikuksi ”ulkomaalais- ja pakolaisvastaisena kansakuntana”?
Onko Suomi kohta ”Pohjolan Unkari”? Unkarilaiset ja suomalaiset ovat sukulaiskansoja. Ainoastaan Suomessa sanalla ”puukko” viitataan samalla kertaa myös pistimeen (puukko pistimenä on ase, vertaa puukon käyttäminen ainoastaan ”viiltämiseen”).
*
Kansainvälistä julkisuutta saaneen Turun puukotuksen kaltaiset tapahtumat eivät luultavasti jää täällä viimeisiksi eikä turvallisuus lisäänny täällä vanhojen suurten valtapuolueidemme harjoittamalla ”nationalismikorosteisella määräilyllä”.
Ainoastaan uuteen ihmisläheiseen kansainvälisyyteen kasvaminen ja pakolaisten inhimillinen kohtelu voi johtaa uuteen parempaan kehitykseen valtioiden ja koko maapallon tasolla.