Lasikenkä piparkakkutalossa

Suden pieni kuono, pyöreiden silmien rukous. Säästä minut, anoo, ja Havu alkaa haaveilla

Kuljet poikki torin, joukkojen. Kukaan ei kulje kevyesti. Kaikki kantavat jotakin, toivetta laskea taakka. Etsit yhtä, jonka kanssa luopua painosta....

näköala lähelle ja pehmeään kerran sileään

totuus horjahti viimeisellä portaalla kuin valheet jotka syyttävät aina muita

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" mutta sitten tuodaan hän jota pitäisi rakastaa eniten

Kun varjot pitenevät ja kädet kohmettuvat meillä on kai toisemme

kesät aina lipsuvat pois   kesän kantta vasten ollaan hetki lappeellaan

Mustumalla sain täyden huomiosi Nyt olet jo tottunut tähän Ehkä ei kannata enää yrittää  Olethan sietänyt minua

Me, jotka jäämme, tunnemme lähteneet   Jäämme lähtöjen luo