Husserlin ja Sartren käsitykset TIETOISUUDESTA JA TODELLISUUDESTA poikkeavat jyrkästi toisistaan.
SARTRELLE yksityinen tietoisuus on sen subjektiivisimmassa muodossa… (taustalla ajattelu: EKSISTENTIALISTINEN vapaus ja vastuu).
TIETOISUUS ON SIINÄ sidottu itsensä ulkopuoliseen todellisuuteen.
SARTRE SANOO: subjektiivista tietouttani ei voi lukita itseensä.
Tässä kohdin HUSSERL ajattelee toisin (sitä vastoin Husserl sitoutuu fenomenologiassaan idealismiin, ks. Esa Saarinen: Vuosisatamme filosofia s. 124-125. kts. myös Sartren kirjoitus ”Minän ulkoisuus”)
