Kulttuurivihkot 3/2026, pääkirjoitus
Suomi on pudonnut V-Dem-instituutin demokratiavertailun tasa-arvoa mittaavassa osiossa monta sijaa nykyisen hallituksen aikana. Vaikka maan kokonaissijoitus on 8, yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta mittaavassa indeksissä olemme pudonneet sijalta 12 (2023) sijalle 33 (2025) vain kahdessa vuodessa.
Voi puhua romahduksesta.
Tutkija Hanna Wass avaa haastattelussa (Iltalehti 31.3.2026) laajemmin romahdukseen vaikuttaneita asioita. Orpon hallituksen aikana valta on keskittynyt ja poliittisia päätöksiä tehdään taloudellisesti vaikutusvaltaisten ryhmien hyväksi. Lisäksi koulutuksen epätasa-arvoisuus on lisääntynyt ja yksilön asema työmarkkinoilla heikentynyt rajusti, kun epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden oikeusturvaa on heikennetty.
Kansainvälinen demokratiaraportti antaa hyvän kuvan maailmantilanteesta. Se vertaa maiden kehitystä usealla sektorilla eri vuosina ja vuosikymmeninä. Aineisto on laaja ja tutustumisen arvoinen.
Tasa-arvo on aina ollut vahva osa Suomen maabrändiä, ja siitä olisi syytä pitää kiinni. Illuusio tasa-arvon mallimaasta sulaa viimeistään nyt.
Olin luullut, että oikeistohallitusta kiinnostaisi maabrändi, mutta kun katsoo, millä tavalla Suomi on viime aikoina ollut esillä muissa maissa (taannoinen rasismikohu sekä Meghan Marklen ottama hajurako ministeri Rydmaniin), voi päätellä, että nykyhallitus on tahrannut suomikuvaa tehokkaammin kuin kenties mikään aiempi hallitus.
Olen kerrankin samaa mieltä perussuomalaisten kanssa. Suomi voisi ottaa mallia Unkarista; korjausliike kohti vahvempaa demokratiaa olisi paikallaan. Unkari onnistui kaatamaan valtapuolue Fideszin huhtikuisissa vaaleissa, ja työ kohti vahvempaa ja vakaampaa demokratiaa alkoi heti.
On mielenkiintoista nähdä, miten maa sijoittuu seuraavassa V-Dem-instituutin demokratiavertailussa. Nyt – vielä Viktor Orbánin hallituskaudella tehdyssä mittauksessa – Unkari on sijalla 94, alimman 40–50 prosentin joukossa.
Demokratia ei ole vain sitä, että on mahdollista äänestää vaaleissa. Siihen kuuluu myös tasavertaisuus, ilmaisunvapaus sekä osallisuus yhteiskuntaan.
Tasa-arvoista ei ole työmarkkinoillakaan, kuten Wass huomautti. Erityisen räikeästi se näkyy kulttuuri- ja taidealalla työskentelevien arjessa. Taiteilija on murusilla elävä työläinen, joka putoaa viuhahtaen läpi yhteiskunnan tukiverkoista.
Koska työttömyystuella ei saa harjoittaa ammattiaan ja taiteilijan ammattikuva on epämääräinen, paras vaihtoehto on esittää kuollutta työttömyysjakson ajan – mutta samalla on syytä varoa, ettei ole liian uskottava: muuten työttömyysetuutta voidaan leikata esitystaiteellisen toiminnan (eli työssään työllistymisen) vuoksi tai sitten rapsahtaa vainajien säilytysmaksu postiluukusta.
Kesän numerossa tarkastellaan kulttuurityöntekijän (paikoin jopa melko mahdotonta) yhteiskunnallista asemaa Suomen työmarkkinoilla.
Kulttuurivihkot toivottaa tasa-arvoisempaa kesää kaikille!
