Aija Andersson: Pii

Piensäeromaani

Piensäeromaani Piissä pieni inhimillisyyden liekki lepattaa susivihan, noitavainojen ja muiden kauhujen keskelläkin. Äänessä ovat alistetut. Teos ponnistaa kaukaa historiasta, mutta yltää nykyiseen ekokriisiin ja tulevaisuuden tuhokuviin. Ja jotakin on myös dystopioiden jälkeen… Runot aikatasoineen kerrostuvat maan kuorikerrosten tavoin. Esiin paljastuvat yhteisöllisen kontrollin teemat – kamppailu tiedon herruudesta, kasvatus sekä lasten ja naisten osa yhteisössä.

Kivi on rumpu naisen rinnassani

Kiven sammal pelkoni vaippa

Kielto kostea kallio

Älä koske tähän kiveen,

tähän ansakiveen

Aija Andersson (o.s. Typpö) (1983–2023) oli äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, kirjailija ja Kulttuurivihkojen runoblogisti. Häneltä ovat ilmestyneet aiemmin runsaasti huomiota saaneet runoteokset Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021) ja Eutanasia (Kulttuurivihkot 2022).

ISBN 978-952-7437-93-3 (painettu), 978-952-7437-94-0 (pdf). Kirjastoluokka 82.2. Pehmeäkantinen. 78 sivua. Ovh. 22,90 e (sis. alv. 10 %). Ilmestynyt 13.10.

Verkkokauppa

Tilaa painettu kirja

Osta sähkökirja

Kirjasta sanottua

Jatulitarha, kivien muodostama spiraalimainen polku, jonka alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole tarkkaa käsitystä, on Anderssonin tekstissä keskeinen symboli. Teoksenakin Pii on kuin tuo arvoituksellinen maamerkki. Sen käytäviä voi vaeltaa mietiskellen olemassaolon syviä kysymyksiä, ajankulkua, ihmisyyttä.

Linnea Alho Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksen verkkosivuilla.

Anderssonille tyypilliseen tapaan teos on tarkkaan mietitty, jokainen sana ja asettelu paikallaan. – – Anderssonin teosta voi käyttää monissa kirjallisuusterapeuttisissa yhteyksissä. Se sopii muun muassa ympäristöahdistuksen tarkasteluun.

Kirjallisuusterapeutti Silja Mäki blogissaan