Aija Andersson: Amputaatio

Runokokoelma kuvaa koskettavasti vakavaan sairauteen ja vammautumiseen liittyviä tunteita. Amputaatio halkaisee eletyn elämän kahtia – aikaan ennen ja jälkeen toimenpiteen. Teoksen näkökulma on samalla yksilön kokemuksia laajempi: esiin nousevat yhteiskunnalliset valtarakenteet, osallisuuden kaipuu ja yhteisöllisyys. Aika kulkee hierarkkisen yhteiskuntaelämän porteilta nuoruuden vimmaan ja lapsuuden pastoraalimaisemiin. Sairaus nähdään ekokriittisesti osana solujen matkaa alkuräjähdyksestä tähän hetkeen.

suljettu raja
lasia ilman ympärillä
ilmaa lasin ympärillä
putoava raja
lasikattoja lattialla
sirpaleita jalkojen alla
vapaa ja rajaton,
lasillinen sooda-aavikkoa

Aija Andersson (o.s. Typpö, s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, Kulttuurivihkojen runoblogisti ja vapaa kirjoittaja. Hänen runojaan on julkaistu useissa lehdissä ja hän on toimittanut yhdessä Juha Mikkosen kanssa antologian Rikas runo – sanoja köyhyydestä (Avain 2009). Amputaatio on hänen esikoisteoksensa.

ISBN 978-952-7437-03-2 (painettu), ISBN 978-952-7437-04-9 (pdf). Kirjastoluokka 82.2. 103 sivua. Ovh. painettu 21,90 e, pdf 9,90 e. Hinnat sisältävät alv:n, 10 %. Ilmestynyt 15.9.2021.

Verkkokauppa:

Tilaa painettu kirja!

Osta sähkökirja!

Arvioita mediassa

”Näiden runojen äärellä voi nauraa ja itkeä. Teoksen luettuaan maailmaa katsoo uusin silmin.”

Eija Komu Karjalaisessa (1.10.2021)

”Andersson johdattaa runoteoksessaan meidät ainutlaatuiselle lukumatkalle, elämään vakavan sairauden ja kuoleman odotuksen kanssa sekä hetkiin ennen ja jälkeen jalan amputaation. Myös kuntoutumisen kärsivällisyyden ja kärsimättömyyden hetket ovat tallentuneet runoihin. Antologian teemat laajenevat yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin ja yhteisöllisyyden kaipuuseen. Sairaudelle löytyy ymmärrystä solujen luonteesta.”

Kirjallisuusterapeutti Silja Mäki blogissaan

”Andersson kirjoittaa sairaudesta ja kehollisuudesta rohkein, haavoittuvaisin ja paikoin humoristisin ottein, mikä tuo runoihin dynaamisuutta: kivussa olemista ja siitä irtautumista. Välillä ollaan vereslihalla ja avataan vaikeita tuntemuksia, välillä on suhtauduttava hyväksyvän humoristisesti ja otettava etäisyyttä. Narratiivi kulkeutuu nykyhetkestä lapsuuteen ja tulevaan ja yhdistyy vahvasti ihmisyyden historiaan ja luonnon kiertokulkuun. Läsnä on jalan amputaation tuoma aikajana – aika ennen amputaatiota ja aika sen jälkeen. Teoksessa ihmiselämä on merkityksellinen ja samalla myös osa laajaa tarinaa.”

Psykologi, terapeutti Mia Öblom, kirjallisuusterapia.net

Kirjailija puhuu