Riippumaton rap-artisti kommentoi, pohtii, julistaa ja kyseenalaistaa.

Aivolohkoja ja räpinrömpötystä

Musiikin tiedonvälityksellinen, poliittinen rooli on aina ollut mielestäni erikoislaatuinen. Toki kunnon kailottamisella voi vahvistaa ja luoda jonkin aatteellisen viitekehyksen omaksuneen ryhmän yhteishenkeä, mutta poliittiseen vasen/oikea -paradigmaan hyvin kriittisesti suhtautuvana jonkin sortin toisinajattelijana sekä omasta mielestäni tietenkin valtavan väärinymmärrettynä artistina olen monesti ajatellut, miten paljon helpompaa minulla ja kaltaisillani olisi, jos vannoisimme julkisesti uskollisuutttamme jollekin suositulle ideologialle tai uskonnolle. Jos näin ei nimittäin suostu toimimaan, joutuu auttamatta muiden lokeroimaksi, ikäänkuin ei olisi mahdollista elää vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ilman, että on valinnut leirinsä.

Pahuuden tutkimuslaitos, osa 2

Ehkäpä kauhuelokuvat ja trash-metal ovat rampauttaneet henkisen herkkyyteni.

Tämän kirjoituksen piti nimittäin olla alunperin hyvyyden tutkimuslaitos. Enhän minä voi loputtomiin rypeä niin raskaassa teemassa kuin pahuuden tutkiminen, tuumailin.

Pahuuden tutkimuslaitos, osa 1

Minun käsitykseni mukaan me kädelliset olemme varsin mukavia jamppoja perusolemukseltamme. Pohjimmiltamme haluamme rauhaa, hyvinvointia sekä turvalllisen,  puhtaan kasvuympäristön itsellemme ja perheillemme.

ILMOITUS