Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa vieraillut italialainen Gianfranco Rosi on Italian ja ehkä koko Euroopan merkittävimpiä dokumentaristeja. Hänen otteensa on vahvasti humaani ja elokuvien aiheet monesti yhteiskunnallisia. Hän panostaa voimakkaasti visuaalisuuteen. Olaf Möllerin vetämässä elokuvajuhlien aamukeskustelussa Rosi pohti dokumentin tekemisen prosessia ja dokumenttielokuvan olemusta informaatiotäyteisessä nykymaailmassa.
”On oltava äärimmäisen läheinen yhteys tilaan, ihmisiin, asioihin, ja sitten valtavasti etäännyttävä. Siitä syntyy universaalius”, Rosi totesi.
Hän linjasi myös, että minkä tahansa todellisen kuvaaminen ei ole kiinnostavaa, vaan dokumentaristin pitää muokata todellisuutta yllättävämmäksi ja voimakkaammaksi.
Rosin elokuvien ote ja tunnelma on kiireetön, eikä hän pidä turhaa kiirettä myöskään elokuvia tehdessään.
”Olen työskennellyt 25 vuotta ja tehnyt vain 5 elokuvaa. Se on hyvin vähän, mutta työskentelen joka päivä.”
Rosin ura alkoi vuonna 1993 dokumentilla Venemies, joka kertoo elämästä Ganges-joella Intiassa. Ensimmäinen pitkä dokumentti Below Sea Level (2008) kertoo hylätyssä sotilastukikohdassa Yhdysvalloissa asuvasta erikoisesta yhteisöstä. Sodankylässä esitettiin Rosin dokumenteista kaksi uusinta. Niistä Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut Sacro Gra (2013) on kollaasi Roomaa kiertävän ison kehätien varrella asuvista ihmisistä. Elokuva Fire at Sea (Fuocoammare, 2016) puolestaan hahmottaa Euroopan pakolaistilannetta Lampedusan saarella eteläisimmässä Italiassa. Teos voitti tämänvuotisten Berliinin filmijuhlien Kultaisen karhun.
Videolla poiminta Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelusta.
Sodankylän elokuvajuhlista muualla Kulttuurivihkoissa:
Kuun metsän Kaisa kertoo kolttasaamelaisten tarinaa
Peter von Bagh palasi valkokankaalle
