Kulttuurivihkot 5/2009 pääkirjoitus
Toisin kuin 1990-luvun kotitekoisen laman yhteydessä, nyt on maailmalla ja Suomessakin muodissa elvytys ja keynesiläinen talouspolitiikka. Ortodoksisimmat uusliberalistiset talousopit ovat saaneet väistyä, kun kapitalismin pelastaminen on vaatinut hätäapua.
Suomessa elvytys on kuitenkin painottunut voimakkaasti veronalennuksiin, jotka ovat työllisyyden kannalta tehoton elvytyskeino. Vieläkin vaatimattomammaksi elvytys osoittautuu, jos tarkastellaan valtion lisäksi koko julkista sektoria, siis myös kuntia. Kuntien valtionosuuksiin vuosien mittaan tehtyjä massiivisia leikkauksia ei ole vieläkään kokonaan palautettu, vaikka kuntien tehtäviä on samalla lisätty. Nyt työttömyyden vuoksi supistuvat verotulot johtavat monissa kunnissa sekä kunnallisveron nostamiseen että peruspalvelujen leikkaamiseen ja henkilöstön supistuksiin. Hyvinvointivaltion rippeitä romutetaan kovaa vauhtia.
Kulttuuripalvelutkaan tuskin tulevat leikkauksilta säästymään. Kirjastot voisivat pian muuttaa nimensä kurjastoiksi, jos aineistohankintoja taas supistetaan ja sivukirjastot joutuvat lakkautusuhan alle. Samoin uhkaavat näivettyä kaupunginteatterien, -orkesterien ja museoiden toiminta.
Perustoimintojen supistukset ovat lyhytnäköisiä ja tulevat pitemmän päälle kalliiksi. Sosiaali- ja terveyspalvelujen supistukset näkyvät suoraan hoitoa tai hoivaa tarvitsevien ihmisten hyvinvoinnissa ja johtavat ajan mittaan entistä suurempia kustannuksia vaativiin ongelmiin, samoin kouluissa tehtävät säästöt.
Monien tutkimusten valossa myös kulttuuripalvelujen terveysvaikutukset ovat merkittävät ja taloudellisessakin mielessä kulttuuri on yksi tuottavimmista kohteista, joihin julkisia varoja voi sijoittaa.
Mallia voisi näissä asioissa ottaa 1930-luvun Yhdysvalloista. Kulttuuriprojektit olivat yksi keskeinen elementti Franklin D. Rooseveltin New Deal -politiikassa, jolla torjuttiin silloista lamaa ja pelastettiin silloista kapitalismia sen omilta ylilyönneiltä. Liittovaltio polkaisi käyntiin laajat taide-, teatteri-, musiikki- ja kirjallisuusprojektit, joilla työllistettiin kymmeniätuhansia kulttuurityöntekijöitä. Julkisista rakennuskustannuksista prosentti käytettiin taiteen ostamiseen ja postikonttoreita kaunistettiin freskoilla.
Tämäntyyppinen elvytys olisi monin verroin järkevämpää ja lisäisi ihmisten hyvinvointia huomattavasti enemmän kuin muutama uusi moottoritienpätkä.
