Kulttuurivihkot 6/2010, pääkirjoitus
Päivi Räsänen ja hänen Kristillisdemokraattinsa ovat mainioita vihollisia. Parasta heissä on se, että pitkällä tähtäimellä he häviävät aina. Räsänen edustaa kaikkea sitä kuraa, josta ollaan yhteiskunnallisen kehityksen myötä hiljalleen pääsemässä eroon.
Arvokysymyksiksi kutsutaan niitä yhteiskunnallisia aiheita, joita kaikkien on helppo ymmärtää. Näiden aiheiden saralla tulevaisuus on valoisa. Naisilla on äänioikeus, vaimo voi ottaa miehen nimen ja mies vaimon nimen, ja homotkin pääsevät naimisiin. Ainakin melkein.
Eiköhän tasavertainen homoavioliittokin toteudu, kunhan kehitys vielä vähän kehittyy.
Yksi nykyoikeiston suuria silmänkääntötemppuja on talouden rajaaminen »arvokysymysten» ulkopuolelle. Homoadoptiossa on kyse oikeasta ja väärästä, mutta taloudessa on kyse vain kylmistä tosiasioista. Ainoastaan mitään ymmärtämätön kohkaaja kyseenalaistaa sen tieteellisen tosiseikan, että kaikki pitää yksityistää.
Tosielämässä asiat eivät tietenkään ole ihan niin yksinkertaisia kuin kokoomuksen talousteknokraatti antaa ymmärtää. Talousasioihinkin liittyy kysymyksiä oikeasta ja väärästä.
Valitettavasti heti kun talous otetaan mukaan, tulevaisuus muuttuu ikävämmäksi kuin silloin, kun tuijottaa vain Räsäsen viimeisimpiä urpoiluja. Talouspolitiikan kohdalla tuntuu siltä, että koko yhteiskunta on valumassa alati oikeistolaisempaan suuntaan. Maahan saadaan varmasti Räsäsen toiveiden vastaisesti muitakin kuin kristillisiä pakolaisia, mutta samaan aikaan julkisia palveluita yksityistetään ja infrastruktuuri rapistuu. Tulevaisuus kuuluu Alexander Stubbin kaltaisille arvoliberaaleille markkinatalouden sankareille.
»Arvokysymyksiä» ei pidä vähätellä. Niillä on valtava vaikutus sellaisten ihmisten elämään, joilla ei ole lain silmissä vastaavaa suojaa ja oikeuksia kuin Suomessa syntyneellä heteromiehellä, jonka seksuaalisuudessa ei ole kummempia kupruja. Vähemmistöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta on pakko taistella, koska muuten asiat eivät parane.
Niitä taisteluita voi kuitenkin käydä tietoisena siitä, että asiat tosiaan paranevat. Naisten, saamelaisten ja homojen asema on parantunut viime vuosikymmeninä selvästi. Siksi on tärkeää muistaa, että perustavanlaatuisimmat tasa-arvotaistelut käydään talouspolitiikassa. Suuri enemmistö suomalaisista on keskituloisia tai köyhiä. Yliopistojen yksityistäminen, tuloerojen kasvu, tukien leikkaaminen ja palveluiden heikentäminen koskee meitä kaikkia, sukupuolesta, syntyperästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Mikä pahinta, tällä hetkellä oikeisto näyttäisi olevan voitolla. Räsäsen varjossa raha jatkaa voittokulkuaan.
Markkinatalousideologin kannalta on aivan sama, toteutuvatko hänen visionsa Räsäsen vai helsinkiläisten cityliberaalien rakentamassa maailmassa. Olennaista on vain, että kaikki on kaupan.
