Kulttuurivihkot 2/2018, pääkirjoitus
Aktiivimalli. Koulutusleikkaukset. Kasvavat leipäjonot ja niiden riittämätön rahoitus. Yhä useampi on Suomessakin pudonnut kuluvan hallituskauden aikana köyhyysloukkuun.
Kyynisempi voisi väittää, että kyseessä on harkittu ja tahallinen yhteiskunnallinen toimenpide, jonka tavoite on saattaa yhä suurempi osa väestöstä taistelemaan keskenään pöydältä putoilevista leivänmuruista. Köyhyyttä on montaa eri astetta, ja kaikki suomalaiset ovat maailman mittapuulla varsin varakkaita.
Köyhyys täytyy kuitenkin suhteuttaa vallitsevaan ympäristöön ja yhteiskuntaan, jotta sen vaikutuksia yksilön mahdollisuuksiin voidaan totuudenmukaisesti arvioida. Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia maan keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Yksinasuva lapseton aikuinen on Suomessa köyhä, jos käytettävissä olevia tuloja kuukaudessa on alle 1 185 euroa. Vuonna 2016 Suomessa oli 631 000 köyhää.
Köyhyys on tauti, jota ylläpidetään tahallisesti. Vaurautta ei maailmasta puutu. Kyse on siitä, miten ja millä perustein sen jaamme. Vaikka elämme keskellä yhtä maailmanhistorian yltäkylläisintä aikaa, ei poliittista tahtoa köyhyyden lopettamiseksi tunnu löytyvän.
Köyhyydestä päästäisiin yksinkertaisilla keinoilla. Maailman kaikkein köyhimpien ihmisten asemaa voitaisiin esimerkiksi parantaa, mikäli maailman rikkain kymmenen prosenttia antaisi vain kaksi prosenttia tuloistaan yhteiseen hyvään. Tällä summalla voitaisiin nostaa koko väestö äärimmäisestä köyhyydestä ja taata kaikille globaalin köyhyysrajan määrittämä minimisumma 1,25 dollaria päivässä.
Jatkuvasti kehittyvässä maailmassa on väkivaltainen päätös pitää köyhät köyhyydessä. Sen lisäksi, että köyhyys tuottaa yksilöille inhimillistä kärsimystä, se myös syö maailmasta henkistä pääomaa. Kun yhä useammat työt voidaan automatisoida, olisi ihmiskunnalla ennennäkemätön tilaisuus käyttää yhdessä luovaa potentiaaliaan hyvään. Millaisia tieteen, taiteen ja yhteiskunnan innovaatioita muhiikaan meidän ainutlaatuisissa mielissämme!
Köyhyys kuitenkin estää tämän.
Köyhät eivät ole köyhiä siksi, että olisivat muita tyhmempiä, mutta köyhyyden on havaittu tyhmistävän ihmistä. Princetonin yliopiston psykologian laitoksella on tutkittu vuosikymmenten varrella köyhyyden vaikutuksia ihmisen päätöksentekokykyyn ja älykkyysosamäärään. Psykologian professori Eldar Sharif on keskittynyt urallaan köyhyyden vaikutusten tutkimiseen. Jatkuvan köyhyyden alla elävät ovat Sharifin tutkimusten mukaan jatkuvasti sellaisen psykologisen kuormituksen alla, että koehenkilöiden kyky ajatella valintojen pitkäkestoisia seurauksia kärsii.
Kuka tahansa kädestä suuhun elänyt tunnistaa ilmiön: kun kaiken aivokapasiteetin käyttää sen ajatteluun, kuinka selviytyä loppukuun laskuista, vuokrista ja ruokaostoksista, ei yksinkertaisesti jaksa miettiä, kuinka köyhyydestä voisi nousta. Sharif on myös tehnyt älykkyysosamäärätestejä intialaisille sokeriruo’on viljelijöille. Testit osoittivat, että viljelijöiden älykkyysosamäärä oli korkeampi välittömästi sadon myynnin jälkeen, jolloin heidän elintasonsa oli korkeimmillaan, kuin juuri ennen sitä, jolloin viljelijöiden taloudellinen tilanne oli tukalimmillaan.
On oleellista katsoa, keitä ihmisten köyhdyttämisestä ja tyhmentämisestä tulee vaatia tilille. Päättäjämme voisivat halutessaan koska tahansa laittaa valtion budjetin prioriteetit uusiksi.
Valtion budjetista käytetään huomattavia summia aseisiin, tuetaan kestämätöntä lentomatkailua ja kaadetaan rahaa ympäristökatastrofeja aiheuttaviin kaivoksiin. Näillä päätöksillä aiheutetaan sekä inhimillistä kärsimystä että peruuttamattomia ympäristötuhoja.
Järjettömistä, tuhlaavista ja meidän kaikkien elämänlaatua heikentävistä kohteista leikkaamalla voisimme nostaa köyhimmät helposti köyhyysrajan yläpuolelle. Globaalisti vastuumme on auttaa kaikkia köyhiä, ja on ainutlaatuisen luovan voiman haaskuuta jättää se tekemättä.
Seuraavan päivän ruokaa leipäjonossa odottava ihminen ei innovoi uutta Nokiaa, vaan toivoo selviävänsä. Pitämällä osan ihmisistä köyhyydessä lainaamme tulevaisuudelta, ja tästä lainasta maksetaan vielä kalliit korot.
Kulttuurivihkot 2/2018, teemana nyky-Suomen vähävaraiset
