Suomea on kehuttu konehullujen ja kouluosaajien maaksi. Seuraavaksi Suomi on nousemassa maapallon tapetille ihmiskunnan suvaitsemattomimpana tuppukylänä.
Suomi panosti Nokiaan kaiken tietotaitonsa ja osaamisensa mutta lopputulokseksi tuli se, että Nokia karkasi maailmalle. Helsingin Sanomat ehdotti heti sen jälkeen, että Suomessa täytyy ryhtyä pikimmin kansallisen surutyön suorittamiseen.
Seuraavassa vaiheessa valtaeliittimme antoi ”koneverkostoitumisprofessori” Manuel Castellsin oppipojalle nuorelle filosofillemme Pekka Himaselle potkun pyllyyn.
Itse vertasin tuota ennen Nokian kärkiverkoston nettikirjoituksessa ”tietoyhteiskunta-ajatusta” kullattuun vasikkaan.
Data ei sama kuin tieto, ymmärtämisestä puhmattakaan.
Helsingin Sanomissa oli äskettäin 15.7. uutinen (talousuutiset, Tuomas Niskakangas), jonka mukaan valtiomme joutuessa myymään Kreikan tavoin omaisuutta myyntilistallemme saattaisivat joutua myös museoiden taideteokset.
Ilmeisesti mukaan lukien kansalliset taideaarteet. Jos niitäkin myytäisiin, niin mitkä teokset jäettäsiin myymättä?
Koko ajatus tuntuu yhtä järjetön kuin olisi ehdotus, että myös Suomen kansaakin voisi kaupitella muille maille viraille.
Perussuomalainen kansanedustaja Olli Immonen on hyökännyt äskettäin rajusti suvaitsevaa monikulttuurisuuspolitikkaa vastaan puolustaen taistelua ”ainoan oikean Suomen kansan” puolesta. Hänen iskunsa oli ajoitettu heti Norjan rasisen hirmuteon muistotapahtuman jatkoksi.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, joka on intoillut viime aikoina rinta pullollaan ja silmiään räpytellen perussuomalaisten hallituskelpoisuuden puolesta, on pitänyt suunsa kiinni Immosen sikapuheesta.
Monikulttuurisuuteen perustuva maahanmuuttopolitiikka on ainoa mahdollinen inhimillinen valtapeli.
Jukka Paaso, arkkitehti
