Ihminen – luonnon luokittelija?

“En tehnyt päätöstä, ja silti se

rupesi oikopäätä vaikuttamaan

elinympäristööni.” ¹

 

Tiivistelmä

Kirjoituksessa kuvataan lyhyesti elinympäristöön vaikuttamisen vaikeutta (PL 2 § ja 20 §) ja vuorovaikutuksen problematiikkaa asiaa selvitettäessä (hallintolaki 31 §).

Kirjoituksessa on kolme osaa:

1. Tausta,

2. Muutoksenhaku ja

3. Seuraukset.

1. Tausta

Bim Mustakorva -elokuva kertoo setteristä. Sillä oli koirarodulle epätyypillinen musta korva.² Siksi se ei kelvannut rekisteriin. Rekisterimerkinnän puuttumisen takia koiran omistajastakaan ei kirjattu tietoja järjestelmään. Omistajan jouduttua sairaalaan Bim alkoi harhailla kadulla yksin. Se etsi isäntäänsä kaikkialta miljoonakaupungista. Kulkukoirana Bim kohtasi sekä hyvää tarkoittavia auttajia että pahantahtoisia kiusaajia. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina kuvaa eläimen uskollisuutta, mutta myös ihmisen oikeutta luokitella ja päättää eläimen paikasta. Bimin omisti isännän poissa ollessa kuka tahansa kuin esineen. Elokuva on lähes 50 vuoden takaa. Asiat voivat olla nykyään toisin.

Yllä oleva on lyhyt johdanto kirjoituksen aiheeseen, elävän luokitteluun. Kyse on pylväskatajista. Maanomistajan vireille panema rauhoitushakemus hylättiin kaupungin lautakunnassa, lautakunnan päätöksestä tehty valitus hallinto-oikeudessa ja valituslupahakemus korkeimmassa hallinto-oikeudessa.³ Rauhoitetuiksi haetut pylväskatajat kasvavat vain hakijan omistamalla maalla pienen kaupungin asemakaava-alueella. Katajat ovat 10-12 metriä korkeita. Maisemallisesti ne ovat omistajalleen ja joillekin ohikulkijoillekin merkittävät. Puu on maisema.⁴

Elokuvassa Bimin suurkaupungissa asuvalle omistajalle perusteltiin suullisesti koiran soveltumattomuus rotukoiraksi. Vain musta korva esti Bimin rekisteriin pääsyn, eivät muut ominaisuudet. Lopputulos oli kuvitelman Bimille ja todellisille pylväskatajille kuitenkin sama: omistajien hakemusta ei hyväksytty.

1.1. Elävät puut omistajattomina esineinä?

Tarkoitus ei ole tällä kirjoituksella sanoa, että katajapuita olisi kohdeltu viranomaisissa tarinan kodittoman kulkukoiran kaltaisesti ja että niitä olisi pidetty kenties miltei omistajattomina, ihmiseen verraten ulko- tai peräti alapuolisina. Tämä on kuitenkin yksi mahdollinen tapa ajatella. Likipitäen alimmiksi on puita kasvien lailla luokiteltu Scala Naturae, the great chain of being, suuri olemisketju-näkemyksestä lähtien. Vain mineraalit ovat tässä luokittelussa puita ja kasveja alempina. Ihminen on vastuullisena ja järkevänä olentona näitä korkeammalla.

Ajatus puiden likimain alimmasta asemasta saattaa juontaa tapahtumien kulusta haettaessa niille suojelua luonnonsuojelulain (9/2023) 95 §:n nojalla.⁵ Puiden asemasta päätti edellä olevan säännöksen perusteella kunta omistajan hakemuksesta. Päätöksestä oli muutoksenhakuoikeus, mitä tämä kirjoitus koskee.

Kaupunki harkintavallallaan valikoi ja luokitteli sovellettavat hallintolain (434/2003 ) säännökset rauhoitushakemuspäätösesitystä valmisteltaessa. Viereisten ja vastakkaisten kiinteistön omistajia kuultiin hallintolain 11 §:n nojalla. Tätä kaupunki perusteli hallintolain 11 §:n yksityiskohtaisille perusteluilla (HE 72/2022 vp.): “Ehdotettu säännös on kirjoitettu väljään muotoon, jotta se mahdollistaisi riittävän joustavuuden ja tapauskohtaisen harkinnan asianosaisaseman määräytymisessä.” Naapureiden kuuleminen osaltaan vaikutti ratkaisun perusteluihin katajien kauneudesta. Luonnonsuojelulain 95 §:n mukaisesta kauneudesta on lyhyesti jäljempänä lisää tämän kirjoituksen “Puut luokiteltavina kohteina”-otsikon alla.

Kaupunki kuuli sähköverkkoyhtiötäkin, sillä katajat kasvavat sähköjohtojen yli. Sähköverkkoyhtiö ei vastustanut rauhoittamista.

Suostumus on oikeuskäytännössä vaadittu puun rauhoittamiseksi luonnonmuistomerkkinä siltä, jonka omistamalla alueella puu kasvaa kuten tielaitokselta tai kaupungilta vuokramaalla olevan tontin omistajana.⁶ Hallinto-oikeuden päätöksen jäätyä valitusluvan epäämisellä voimaan rauhoitettaviksi haetuista puista saivat hallintolain 11 §:n mukaisina asianosaisina lausua mielipitein nekin naapurit, joiden maalla puut eivät kasva.⁷ Naapureiden käsite oli sama, kuin se oli aiemmin maankäyttö- ja rakennuslaissa, nykyisessä rakentamislaissa.⁸ Luonnonsuojelulaissa ei ole kuulemissäännöstä eikä siinä naapurin käsitettä ole määritelty. Siten aiempi oikeuskäytäntö kuulemisesta ja asianosaisasemasta luonnonsuojelulain mukaisessa rauhoitusasiassa muuttui valituksenalaisessa tapauksessa.

Päätösvalta rauhoitusasioissa siirtyi lääninhallituksilta kunnille vuonna 1991. Sen jälkeen tapausesimerkin kaupunki on luonnonmuistomerkkinä rauhoittanut neljä puuta, viimeksi vuonna 2007 yhden kuusen ja männyn. Puita luonnonmuistomerkkinä rauhoitettaessa kaupunki päätöksiä tehdessään kuuli naapureita ensimmäisen kerran tässä kirjoituksessa kerrotulla päätöksellä.

Maanomistaja jäi rauhoitushakemuksen valmistelun aikana melkein sivustakatsojaan verrattavaksi ja siksi puiden kaltaisesti hierarkiassa alhaalle paitsi hakemuksen luonnonsuojelulain 95 §:n mukaisena vireillepanijana. Olettamusta omistajan heikosta hierarkia-asemasta voinee perustella sillä, että omistaja ei voinut viranomaisen kuvatessa kotirauhan alueella kasvavia rauhoitushakemuskohteita myötävaikuttaa hallintolain 31.2 §:n nojalla asian selvittämiseen. Hänelle ei ollut kuvaamisesta ilmoitettu etukäteen. Kaupungin valokuvin esittämä selvitys oli hallinto-oikeudesta hallintolain 31 §:n mukaisesti riittävää ja maanomistajan kuuleminen toteutui. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Asiaa ei palautettu uudelleen käsiteltäväksi.

Puiden rauhoittaminen luonnonmuistomerkkinä voi vaikeutua kuultaessa rauhoitusasioissa asianosaisia aiempaa laajemmin ja joustavammin hallintolain 11 §:n tulkinnalla. Viereisten ja vastakkaisten kiinteistöjen omistajat ovat tätä kirjoitusta käsittelevän päätöksen mukaan rauhoittamisen oikeusvaikutuksen piirissä kuten rakentamislupa-asiassa.

1.2. Puut luokiteltavina kohteina: harvinaisuus, kauneus, maisemallinen merkitys, tieteellinen arvo tai muu syy (LSL 95 §)

Koska hakemus, valitus ja valituslupahakemus hylättiin, hakemuksen ja valituksen kohteena olleet puut olletikin olivat tavallisempia, rumempia, epämaisemallisempia, tieteellisesti arvottomia tai muusta syystä toisenlaisia kuin rauhoitetut puut ovat samanlaisissa tapauksissa olleet. Rauhoitussäännös on ollut luonnonsuojelulaissa vuodesta 1923 (71/1923).⁹ Hallinto-oikeus ei ratkaisussaan 6014/2025 viitannut aiempiin rauhoitusasioissa annettuihin päätöksiin, ja korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen.¹⁰

Pylväskatajia pidettiin viranhaltijavalmistelun alkamisesta lähtien istutettuina sekä rauhoittamiseen kelpaamattomina. Ne kasvavat rivissä, minkä vuoksi ne aitana olivat “mitä ilmeisimmin istutettuja” eikä istutettua voinut kaupungin viranomaisen mukaan rauhoittaa. Ensisijainen rauhoituksen hylkäämisperuste lautakunnassa oli katajien istuttaminen. Hallinto-oikeus katsoi perusteluissaan, ettei istuttamisella ole luonnonsuojelulain 95 §:n nojalla rauhoittamisen kannalta merkitystä. Päätöksellään hallinto-oikeus hylkäsi silti valituksen kokonaan.

Rauhoitushakemusperustetta hallinnossa selvitettäessä 10-12-metriset pylväskatajat luokiteltiin paitsi istutetuiksi myös laji.fi sivustolla sanotuiksi yleisiksi kaikkialla kasvaviksi katajiksi ja 75–80-vuotiaina liian nuoriksi. Eläviä havupuuyksilöitä sai tutkia yleisesti laji.fi-sivustolta. Näin tehtäessä ja perusteltaessa katajia ei arvioitu hakemuksen kohteina yksilöllisesti. Hallintolain 38 §:n mukaisen katselmuksen pöytäkirjoineen korvasivat viranomaisen ottamat valokuvat, joilla puut tulivat nähdyiksi.

Naapuri piti mielipiteessään katajia ei-kauniina. Jos ei-kauniiksi luokiteltu ei ole maisemallinen, on mahdollista, että katajia olisi arvotettu ratkaisuun vaikuttavalla mielipiteellä miellyttävyyden mukaan.¹¹ Maanomistaja haki puille suojelua maisemallisuuden vuoksi.

10-12 metriä korkeat katajat ovat 75-80-vuotiaina ajan patinoimat, niiden sähköjohtoja korkeammalle yltävät oksat eivät ole suorat eivätkä symmetriset. Tässä ne ovat ulkomuodoltaan lajilleen tyypillisiä toisin kuin rekisterinpitäjän mielestä väärän värinen johdantotarinan Bim.

Mikä ja millainen on kyllin kaunis puu tai puuryhmä ja milloin se on kyllin vanha rauhoitettavaksi? Kysymyksiin ei vastausta saa LSL 95 §:stä, laji.fi-sivustolta eikä hallintotuomioistuimen päätöksestä. Hallinto-oikeus perustelee rauhoittamisen hylkäämistä kuvaillen pylväskatajia sanatarkasti lähes samoin sanoin kuin kaupunki: “Pylväskatajat eivät ole maisemallisesti merkittäviä tai kauniita, erityisen vanhoja ja harvinaisia, tieteellisesti arvokkaita eikä ole esitetty muutakaan syytä laissa tarkoitetulle rauhoittamiselle.” Perusteluista ei selviä, millaisia rauhoitettujen puiden kuuluu luonnonsuojelulain 95 §:n edellytykset täyttääkseen olla. Hakija esitti asiantuntijalausunnon. Sitä ei viranomaisaloitteisesti ollut pyydetty.

Sitaateissa kirjoitetut perustelut pylväskatajien nimeämisineen voivat vaikuttaa niiden tulevaisuuteen, joka saattaa olla säilyttämiselle vastakkainen.

Rauhoittamisasialla olisi ollut ennakkotapauksena yleistä yhteiskunnallista merkitystä vanhojen havupuiden vähäisen suojelun ja säilyttämisen sekä rauhoitusmenettelyn selkeyttämisen vuoksi.¹² Kysymys oli myös hakijan perusoikeudesta vaikuttaa elinympäristöön säilyttämällä se (PL 2.3 §, PL 20 §).¹³

2. Muutoksenhaku

2.1. Valituslupa

Vuoden 2020 alusta voimaan tullut laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (809/2019) määrittelee korkeimman hallinto-oikeuden valituslupatuomioistuimeksi. Valittaja hakee tuomioistuimesta ensisijaisesti valituslupaa.¹⁴

Hallituksen esityksen yleisperustelujen johdannosta (HE 29/2018) eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi todetaan, että “oikeusprosesseja nopeutetaan ja mahdollistetaan tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviin sekä lyhennetään tuomioistuinten käsittelyaikoja muun muassa kehittämällä korkein hallinto-oikeus aidoksi ennakkoratkaisutuomioistuimeksi.” ¹⁵ Vuosia myöhemmin puheessaan 24.11.2025 KHO:n presidentti tarkensi: “Olemme valituslupatuomioistuin, mutta emme pelkästään ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätösten tekeminen on keskeinen tehtävämme, mutta silti annamme myös oikeusturvaa viimeisenä muutoksenhakuasteena.”¹⁶

Yllä hallituksen esityksessä 29/2018 sanotun toteutumisesta on tilastoin edempänä tässä kirjoituksessa. Tilastoista ei käy selville, kuinka paljon on ratkaistu yksityisten, yhteisöjen tai viranomaisten vireille panemia valituslupahakemuksia? “Korkein hallinto-oikeus ei tilastoi erikseen yksityishenkilöiden vireille panemia valituslupahakemuksia”, vastattiin tietopyyntöön korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tuomioistuinvirastosta puolestaan kirjoitettiin, että “tietosuojasyistä tuomioistuinten tilastointijärjestelmässä ei ole tietoja KHO:n asioiden asianosaisista, eli jaottelua yksityishenkilöihin ja muihin ei ole mahdollista tuottaa.”

Luvan hylkäämisperustelu on sanatarkka lainaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa säädetyn lain (HOL) 111.1 §:stä. Tämän sallii HOL 112.2 §.¹⁷ “Korkein hallinto-oikeus ei perustele valitusluvan hylkäämisen perusteita sen yksityiskohtaisemmin kuin mitä päätökseen on kirjoitettu”, tietopalvelupäällikkö KHO:sta vastasi tiedusteluun pylväskataja-asiassa, jota koskeva esittelijän muistio on tietopalvelupäällikön päätöksellä 16.1.26 lähes kokonaan hakijalta salassapidettävä.¹⁸ Salaisia eivät ole tiedot muutoksenhakijoista, muutoksenhakua koskevasta päätöksestä ja muista asianosaisista.¹⁹ “Päätöksen tietopyynnöstä voi saattaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Käsittelystä voidaan periä korvauksena tuomioistuinmaksulain (1455/2015) mukainen maksu”, korkeimmasta hallinto-oikeudesta ohjattiin.

Asia

KHO:n vuositilastoissa sana “asia” tarkoittaa sekä myönnettyjä että hylättyjä valituslupahakemuksia, joita korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapui vuosina 2011–2016 noin 4000–4500. Vuonna 2017 tapahtui käänne erityisesti turvapaikka-asioissa tehtyjen valituslupien vuoksi. Silloin asioita saapui 6400, ja ratkaisuja annettiin yli 6600 (HE 29/2018). Vuoden 2017 hyppäys käsiteltyjen asioiden määrässä näkyy raportista (kuva).

Korkein hallinto-oikeus, tuomioistuinlaitoksen vuositilastoja.

Raportti vuosina 2014–2025 käsitellyistä asioista

Raportin mukaan saapuneet, ratkaistut ja vireillä olevat asiat ovat vuodesta 2020 vuoteen 2025 vähentyneet.²⁰

 

Trendi käy selville viimeisimmästä julkaistusta KHO:n vuosikertomuksesta vuodelta 2024:

“Korkeimman hallinto-oikeuden työtilanne on historiallisen hyvä. Vireillä olevien asioiden määrä on saatu hallintaan, eikä jutturuuhkasta voida puhua.”²¹

Sama kehitys on jatkunut (KHO:n tiedote 4.2.2026):

“Vireille tulevien asioiden haltuunottoa on tehostettu merkittävästi ja käsittelyaikaa on saatu lyhennettyä erityisesti niissä asioissa, joissa valituslupaa ei myönnetä. Viime vuonna valituslupa myönnettiin seitsemässä prosentissa valituslupaa edellyttävistä asioista.

Vuosi 2024 Myönnetyt valitusluvat 272 (9 %), hylätyt 2659. 23

Vuosi 2025 Saapunut 3 853 asiaa, ratkaistu 3 512 asiaa vireillä vuoden lopussa 1 744 asiaa, myönnetyt valitusluvat 7 %, ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika 5,5 kuukautta. Suurimmat asiaryhmät oli­vat ul­ko­maa­lais­asiat, so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­to­asiat ja ve­ro­asiat. 24

Lähes 90 prosenttia korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista muutoksenhakuasioista koskee alueellisten hallinto-oikeuksien tekemiä päätöksiä.²⁵

Rauhoitushakemusasia kuului KHO:ssa pääryhmään ympäristö, tehtäväluokkaan luonnonsuojelu, asianimi oli luonnonsuojelulain mukainen asia.

Käsittelyn kesto

Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoitusasian käsittely kesti KHO:ssa 20.10.25–7.1.26 eli noin 2,5 kuukautta. Käsittelyaika alitti mediaanin.

KHO:sta tietopyynnöllä 16.1.26 saadun tilaston mukaan käsittelyaika ympäristöasioissa vuonna 2025 oli 7,2 kuukautta, mediaani oli 5,3 kk (kuva).

Käsittelyajat pääasiaryhmittäin vuonna 2025 (luvut 19.12.2025 saakka):

 

3. Seuraukset

3.1. Oikeudenkäyntimaksu

Tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 1 §:n mukaan oikeudenkäyntimaksuja peritään korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä tuomioistuimissa.

Oikeudenkäyntimaksu korkeimmassa hallinto-oikeudessa on määrätty 1.1.25 alkaen oikeusministeriön asetuksella (1020/24) tuomioistuinmaksulain 2 §:ssä säädettyjen maksujen tarkistamisesta 610 €:ksi. Aiemmin maksu oli 500 €. Oikeudenkäyntimaksu on maksettava silloinkin, kun korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa (HE 29/2015). Asiassa, jonka käsittely tuomioistuimessa on tuomioistuinmaksulain 5 §:ssä säädetty maksuttomaksi, ei peritä oikeudenkäyntimaksua, vaikka valituslupaa ei myönnettäisi. Maksua ei peritä, jos korkein hallinto-oikeus muuttaa muutoksenhaunalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi.²⁶

Tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 11 §:n nojalla maksuun voi hakea oikaisua. Jos maksun periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä (7.2 §).²⁷ Maksun oikaisusta päättää päätösasian esitellyt virkamies.

Tuomioistuinviraston tilasto valtiolle kertyneistä oikeudenkäyntimaksuista (KHO)²⁸

 

Valtiolle on kertynyt 2020–2025 oikeudenkäyntimaksuina 4 188 023,80 € (KHO). Valtion saamaan maksukertymään oikeudenkäyntimaksuina ovat osallistuneet nekin, joiden valituslupahakemus on hylätty KHO:ssa. Vuonna 2025 hylättyjä valituslupahakemuksia oli 93 % ja hyväksyttyjä valituslupia oli 7 % haetuista valitusluvista. Valituslupahakemuksissa esitetyt kysymykset ani harvoin ylittivät vastauskynnyksen yleisesti merkityksellisinä.

3.2. Rajaaminen

Hallinto ulottuu lähes kaikille elämänaloille. Siksi oikeusturvan tarve valitusluvan hakemiseen asti voi kohdata kenet tahansa hallinnon asiakkaan. Tästä huolimatta

on keskusteltu ja esitetty vaatimuksia valitusoikeuden supistamisesta ja rajaamisesta.²⁹ Vähälle huomiolle on silloin jäänyt arviointi muutoksenhakuun johtaneista syistä. Olisiko viranomaisella ollut vaihtoehtoisia tapoja toimia toisin jo hallintoasian vireille tullessa, sitä valmisteltaessa ja asianosaisia (ei vain muodon täyttämisen takia) kuultaessa, jotta oikeusturvan käyttämiseltä muutoksenhakuteitse olisi vältytty? Yksi mahdollinen keino olisi kohentaa hallinnon ja yksityisen välistä suhdetta nykyistä tasa-arvoisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi.³⁰ Oikeusturva muutoksenhaulla on jälkikäteisiä. Hyvin valmisteltu ja perusteltu päätös vähentää tarvetta oikeusturvan käyttämiseen.³¹

Lukujen valossa ankaralla ja karsivalla valituslupamenettelyllä KHO:ssa on valitusluvan hakijan kannalta käytännössä eikä vain kokemuksena valitusoikeuden rajaamiseen rinnastettava vaikutus. Muutoksenhakijalla on tällöin ollut oikeus oikeusturvaan, mutta menettely valituslupahakemusta hylättäessä voi herättää valitusluvan hakijassa kysymyksiä, joihin hän ei saa vastausta. Johtopäätöstä hylätyiksi tulleista valituslupahakemuksista huonosti laadittuina tai turhina asiakirjoina ei ainakaan voi suorasukaisesti vetää, koska valituslupaa hylättäessä KHO perustelee päätöksen pelkästään lainaamalla sanatarkasti HOL 111.1 §:ää.

Perustuslain mukainen oikeus osallistua (2 §) sekä julkisen vallan velvollisuus turvata jokaiselle oikeus osallistua ja vaikuttaa elinympäristöään koskeviin asioihin (20 §) voivat tulla valituslupaa hakemalla ympäristön säilyttämisestä vastuun tuntevalle kalliiksi ja yllätykselliseksi, jos KHO:n tiedotus juttujen “haltuunoton tehostamisen ja käsittelyaikojen lyhentämisen” tavoitteesta ei ole muutoksenhakijaa tavoittanut. Kun valitusluvan hylkäämisestä koituu hakijalle pääsääntöisesti 610 €:n oikeudenkäyntimaksu ja vielä ehkä asianajokulut, saattaa kynnys valitusluvan hakemiselle nousta ja samalla hallinnon lainalaisuus jäädä varmistamatta KHO:sta.

Oliko oikeusturvan käyttäminen valituslupaa hakemalla turha teko? Esimerkkinä on rauhoitushakemusasia, josta on kuvaus tämän kirjoituksen osassa 1.³²

Lopuksi

Korkein hallinto-oikeus ylimpänä hallintotuomioistuimena ylläpitää osaltaan oikeusvaltion toimintaa takaamalla oikeusturvan, varmistamalla hallinnon lainalaisuutta ja ohjaamalla oikeuskäytännön yhdenmukaisuutta. Tätä tehtävää toteutetaan oikeudenmukaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä ja osana eurooppalaista tuomioistuinjärjestelmää.³³

Puiden rauhoittamisessa toimittiin lainalaisesti eikä kyseenalaistaminen vuoden 2026 tapausesimerkin (KHO 10/2026) valossa valituslupaa hakemalla maanomistajalta onnistunut. Elinympäristöön vaikuttaminen puita rauhoittamalla ei kenties ollut perusoikeutena samanarvoinen kuin jokin toinen yksityismaan omistajan perusoikeus olisi ollut. Asialla ei liene ollut KHO:sta erityisen suurta merkitystä valitusluvan hakijan oikeusturvan ja ympäristövastuun kannalta. Perustelemattomuuden vuoksi valitusluvan hylkäämisen syyt ovat kuitenkin vain pelkkää arvailua ja spekulaatiota. Puiden arvoasemasta viittaan tämän kirjoituksen 1. osaan.

Defensor Legis-lehden numerossa 1/2025 on toista hallinnonalaa koskeva kirjoitus onnistumisesta laillisuusvalvojan luona.³⁴