Monella paikkakunnalla muistetaan jälleen torstaina 6. elokuuta atomipommitusten uhreja ja muistutetaan Suomen päättäjiä mitä ajankohtaisemmasta aiheesta: siitä eksistentiaalisesta vaarasta ihmiskunnalle, jonka ydinaseet, niiden modernisointi ja niillä uhkaaminen aiheuttavat. Hiroshima-iltoja on järjestetty Suomessa yli 30 vuoden ajan.
Ydinaseen räjähdys ei ole hetkellinen tuho, vaan sukupolvien pituinen trauma. Kun Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit räjähtivät elokuussa 1945, ne eivät ainoastaan pyyhkineet pois kahta kaupunkia sekunneissa, vaan muuttivat pysyvästi eloonjääneiden – hibakushien – ja heidän jälkeläistensä elämän.
Pommien pitkä varjo osoittaa, että ydinsodan todelliset tuhot alkavat vasta silloin, kun savu hälvenee. Räjähdyshetkellä ihmiset sulivat olemattomiin tai saivat kuolemaan johtavia palovammoja. Henkiinjääneille alkoi kuitenkin heti uusi piina. Näkymätön säteily tunkeutui soluihin asti tuhoten ihmiskehoa sisältäpäin. Viikkojen ja kuukausien kuluessa tuhannet ihmiset, joilla ei ollut näkyviä vammoja, alkoivat kärsiä hiustenlähdöstä, verenvuodosta ja sisäelinvaurioista. Seuraavina vuosikymmeninä säteily muuttui syöpäkasvaimiksi ja leukemiaksi. Fyysisen kivun rinnalla kulki henkinen trauma: pelko siitä, milloin salakavala sairaus iskee omaan kehoon.
Tämä pelko ei rajoittunut vain pommituksista selvinneisiin. Säteilyn pelättiin jättävän jälkensä myös seuraaviin sukupolviin. Vaikka laajat lääketieteelliset tutkimukset eivät ole osoittaneet suoria, laajamittaisia perinnöllisiä mutaatioita hibakushien lapsilla, henkinen ja sosiaalinen perintö oli silti raskas. Eloonjääneiden lapset ja lapsenlapset kasvoivat kroonisen epätietoisuuden ilmapiirissä, jossa jokaista terveysongelmaa peilattiin historian synkimpään hetkeen. Lisäksi sosiaalinen leima oli vahva: hibakushien perheitä syrjittiin avioliittomarkkinoilla ja työelämässä, sillä pelko ”saastuneesta verestä” eli sitkeänä yhteiskunnassa.
Yhtä lohduton oli se fyysinen ympäristö, johon ihmiset jäivät asumaan. Entiset elävät kaupungit muuttuivat silmänräpäyksessä harmaiksi erämaiksi, joissa ei ollut puita, taloja eikä infrastruktuuria. Kaikki elämän perusedellytykset puuttuivat. Juomavesi oli saastunutta, ruokaa ei ollut ja lääkinnällinen apu oli lähes olematonta, koska suurin osa lääkäreistä ja sairaanhoitajista oli kuollut tai loukkaantunut. Raunioiden keskellä velloi sietämätön mädäntyvien ruumiiden haju, jota eloonjääneet joutuivat hengittämään viikkoja. Ihmiset joutuivat rakentamaan elämänsä uudelleen kirjaimellisesti tuhkasta, aluksi alkeellisissa aaltopeltiparanteissa, joita kylmät tuulet ja sateet piiskasivat. Ympäristö ei tarjonnut suojaa eikä lohtua, vaan muistutti joka hetki menetyksestä. Kaupunkien jälleenrakennus kesti vuosia, mutta maaperään ja ihmisten mieliin muisto jäi pysyvästi.
Hiroshima ja Nagasaki opettivat maailmalle, että ydinpommitus ei ole pelkkä sotilaallinen isku. Se on ekologinen ja inhimillinen katastrofi, joka kaikuu ajassa eteenpäin. Se muuttaa elävän ympäristön kuolleeksi materiaksi ja jättää ihmiskehoon sekä yhteiskuntaan haavoja, jotka eivät parane vielä vuosikymmentenkään jälkeen.
Ihmiskunnan hallitsematon uhka
Nykyiset ydinaseet eivät ole vain hieman tehokkaampia versioita historian ensimmäisistä pommeista. Ne ovat monisatakertaisesti tuhoisampia, tarkempia ja nopeammin laukaistavia. Teknologinen kehitys on tehnyt niistä täydellisiä maailmanlopun koneita. Juuri siksi niiden vastustaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.
Ydinaseiden vastustamisen ytimessä on yksinkertainen moraalinen totuus: mitään poliittista tai sotilaallista tavoitetta ei voida perustella miljoonien viattomien ihmisten kuolemalla. Jos moderni ydinase laukaistaisiin tänä päivänä suurkaupunkiin, seuraukset ylittäisivät inhimillisen käsityskyvyn. Kyse ei olisi vain välittömästä tuhosta, vaan globaalista humanitaarisesta katastrofista, jota mikään valtio tai järjestö ei kykenisi hoitamaan.
Moderni teknologia tuo mukanaan myös uuden, pelottavan ulottuvuuden: tekoälyn ja kyberuhat. Kun laukaisujärjestelmät nojaavat yhä enemmän automaatioon ja tietoverkkoihin, riski teknisestä virheestä tai väärinkäsityksestä kasvaa. Yksikin väärä hälytys tai järjestelmävirhe voi käynnistää ketjureaktion, jota kukaan ei voi pysäyttää.
Ydinaseet riistävät meiltä myös tulevaisuuden jo ennen kuin niitä edes käytetään. Niiden ylläpitoon ja kehittämiseen käytetään vuosittain miljardeja euroja – rahaa, jota tarvittaisiin kipeästi ilmastonmuutoksen torjuntaan, köyhyyden poistamiseen ja sairauksien parantamiseen. Me sijoitamme kuolemaan sen sijaan, että sijoittaisimme elämään.
Muistaminen on vastuun kantamista
Hiroshiman ja Nagasakin uhreja ei kunnioiteta vain hiljaisilla muistotilaisuuksilla. Heitä kunnioitetaan ennen kaikkea pitämällä huolta siitä, ettei samaa tragediaa enää koskaan toisteta.
Historia opettaa, että sodassa ei ole todellisia voittajia, jos ihmisyys häviää. Siksi ydinaseita on vastustettava määrätietoisesti ja rauhaa puolustettava sinnikkäästi. Maailmalla ei ole varaa unohtaa, mitä Hiroshimassa ja Nagasakissa tapahtui – eikä sillä ole varaa antaa sen tapahtua uudelleen.
Hiroshima-illan tilaisuuksia ympäri Suomen
Helsingin tapahtuma järjestetään 6.8. kello 21 alkaen Oopperan takana sijaitsevalla Amfiteatterilla. Taphtumassa puhuu maailman kriisialueilla toiminut professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta, kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesonen ja runoilija Elli Leppä. Tilaisuuden musiikista vastaa Paleface. Kynttilälyhdyt lasketaan Töölönlahteen noin klo 22. Tapahtuman järjestävät Suomen Rauhanliitto, Svenska Fredsvänner i Helsingfors, Helsingin seurakuntayhtymä ja Töölön seurakunta yhteistyössä usean rauhanjärjestön kanssa.
Vantaan tapahtuma järjestetään kello 17–18 Tikkurilan Väritehtaanrannassa, Vernissan rakennusta vastapäätä. Tapahtumassa puhuvat lääkäri ja ICAN Finlandin koordinaattori Kati Juva, sekä tiedekeskus Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski. Musiikista vastaa Mikko Perkoila ja Kupletistit.
I Ekenäs hedras krigsoffren i de otaliga krig som härjar runtom i världen – i Ukraina, i Mellanöstern, i Sudan…Välkomna till Våghusparken kl 20 – gärna med egen lykta. Tillställningen är helt informell och ordnas av en grupp som vill fortsätta Hiroshimadagens tradition.
I Marienhamn kl 21.00 I Sjökvarteret. Tal: Lennie Jansson / Uudistus 2030. Musik Alberto Gerbasi.
Vääksyssä vietetään Hiroshima- tilaisuus kello 20 osoitteessa Melakuja 3, Vääksy. Puheen pitää kansanedustaja Mika Kari, lyhdyt lasketaan Vääksyn jokeen.
Loviisassa järjestetään tilaisuus kello 21.30. Ohjelmassa Plagenilla musiikkia, runoutta ja lyhtyjen laskeminen veteen uhrien muistolle Plagenin uimarannalla (Kapteenintie 5) noin kello 21.50. Omia lyhtyjä ei tarvita. Lyhdyt kerätään yöllä merestä taas seuraavan vuoden käyttöä varten. Tilaisuuden järjestää joukko loviisalaisia vapaaehtoisia.
Turussa Turun Rauhanpuolustajat järjestävät perinteisen Hiroshima-päivän tilaisuuden klo 20 Auransillan kupeessa.
Nagasakin pommituksen muistopäivänä 8.8. järjestetään Joensuussa Turvallisuusseminaari (Näyttämö, Koskikatu 8) kello 13-16.30, jonka jälkeen siirrytään Pohjoisen rantapuiston nurmikolle, Suvantosillan ja Elielinkujan väliin. Puistossa lauletaan rauhanlauluja ja ilmastolauluja. Laulujen nuotit saa paikan päältä, piknikille voi tuoda halutessaan omat eväät. Tilaisuudessa säävaraus. Kello 19 Suvantosillan kupeessa laiturilla pidetään lyhyt puhe, ja lasketaan kukkia jokeen ydinaseiden uhrien muistoksi.
Loviisassa pidetään myös muistotilaisuus 8.8. kello 12-17 Esplanadin juhlasalissa (Kuningattarenkatu 7). Siellä nähdään kello 14 Rubato-orkesterin konsertti, kello 15-17 Itä-Uudenmaan Paasikivi-Seura pitää seminaarin ”Onko toivoa ― Sääntöpohjainen järjestelmä, oikeusvaltio, rauha”. Seminaarin alustaa Jukka Kekkonen.
