Idänsuhteiden museo Nootti avautui Tampereella 15.2.2025. Vuosina 1946–2024 samassa paikassa toimi Lenin-museo.
Poliittisen historian museona Nootti keskittyy suomalaisten ja venäläisten suhteisiin, Neuvostoliittoon ja nykypäivään. Se luotaa Suomen suhteita Venäjään ja Neuvostoliittoon Suomen itsenäistymisestä 1917 tähän päivään saakka. Se kertoo poliittisen historian käännekohdista, kulttuurin ja talouden vaiheista sekä tavallisten ihmisten elämästä.
”Kun Lenin-museo yhdistyi osaksi Työväenmuseo Werstasta, koko museo uudistettiin 2016. Uudistettu Lenin-museo käsitteli ajanjaksoa keisarivallan kaatumisesta ja Suomen itsenäistymisestä 1917 aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Näkökulma vaihtui tuolloin Leninin henkilöhistoriasta Suomen ja Venäjän yhteiseen historiaan ja Neuvostoliiton tarinaan suomalaisesta näkökulmasta”, museonjohtaja Kalle Kallio kertoo.
Näkökulma idänsuhteisiin kokonaisuutena
”Vuonna 2016 avattu näyttely oli joka tapauksessa uudistettava tällä vuosikymmenellä. Sitä edellyttivät muun muassa museoesineiden, kuten vanhojen tekstiilien lepuuttaminen sekä teknisten ratkaisujen uudistaminen. Sisällöllisesti Suomen ja Venäjän suhteissa tapahtuneet perustavanlaatuiset muutokset edellyttivät asian käsittelyä museon näyttelyissä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käänsi Suomen ulkopolitiikan linjan ja venäläinen yhteiskunta tuli sodan myötä entistäkin autoritaarisemmaksi. Suomen suhteet Venäjään muuttuivat dramaattisesti, kun Suomi liittyi Natoon ja sulki itärajansa. Lisäksi ajallinen etäisyys Neuvostoliittoon lisäsi painetta koko museon näkökulman muuttamiseen idänsuhteisiin kokonaisuutena neuvostohistorian sijasta.”
Kallion mukaan ratkaisu Lenin-museon sulkemisesta ja Nootin avaamisesta tehtiin puhtaasti museolähtöisesti. Lenin-museo herätti arvostelua perustamisestaan lähtien ja sitä on kutsuttu Suomen vihatuimmaksi tai väärinymmärretyimmäksi museoksi. Ukrainan sodan aikana arvostelu ei kuitenkaan ratkaisevasti lisääntynyt – museossa kävijät olivat yhtä tyytyväisiä kuin ennenkin; asiakaskyselyn mukaan 90 prosenttia heistä oli sitä mieltä, että näyttely oli historiallisesti tasapainoinen – eivätkä esimerkiksi poliittiset päättäjät esittäneet minkäänlaisia suoria tai verhottuja toiveita nimen muuttamisesta.
Uusi nimi nopeasti mielissä
Museon nimi Nootti viittaa valtioiden väliseen diplomaattiseen kirjeenvaihtoon. Nootilla on jossain määrin kielteinen sävy, koska useimmiten valtioiden välisiin viesteihin liittyy jokin ratkaisua vaativa asia. Suomen historiassa kuuluisin nootti tuli Neuvostoliitosta loppuvuonna 1961. Neuvostoliitto ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia kiristyneen maailmantilanteen vuoksi. Presidentti Urho Kekkonen neuvotteli neuvostojohtajien kanssa ja sai peruttua harjoitukset. Nootin lähettämisen syyksi on arveltu Neuvostoliiton halua varmistaa sillä, että Kekkonen voittaa vuoden 1962 presidentinvaalit.
”Mietimme museon nimeä aika pitkään ja olimme Nootti-nimeen heti tyytyväisiä. Museon hallitus sanoi meille, että rohkeasti vaan, uudet nimet jäävät nopeasti ihmisten mieliin. Niin on jo käynytkin. Esimerkiksi tietovisoissa on kysytty, missä kaupungissa sijaitsee Idänsuhteiden museo Nootti.”
Kuva: Mikko Vares.
”Urho Kekkonen häpeäisi”
Kallio kertoo Lenin-museon sulkemisen harmittaneen monia, ja hän ymmärtää sen. Museon nimellä on ollut vahva symbolinenkin merkitys. Häntä on kutsuttu esimerkiksi museontappajaksi ja muilla ei niin mairittelevilla nimityksillä.
”Kun suljimme itse Lenin-museon, vuosikymmeniä museota vastustaneet ihmiset olivat ihmeissään, jopa hädissään. He kommentoivat lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa esimerkiksi, että ’tämä meni nyt jotenkin väärin’ ja että ’tämä ei vielä riitä – kaikki museon tavarat pitää viedä Leningradiin ja ne pitää koota Keskustorille ja polttaa’. Hurjin oli että ’museon ovet pitää nyt naulata ikuisiksi ajoiksi kiinni henkilökunta sisällä’. Oli mielenkiintoista, että jos on suhtautunut Lenin-museoon niin intohimoisen vastustavasti ja kun museon henkilökunta itse sulkee sen, se herättää tunteita ja järisyttää maailmankuvaa. Sain palautetta, että Urho Kekkonen häpeäisi sitä mitä olen tehnyt ja kuinka kansojen välinen yhteistyö nyt on ikuisiksi ajoiksi tuhottu.”
Kallio pitää puhetta rankkana, mutta se liittyy myös tematiikkaan, kun puhutaan historian aiheesta, joka on hyvin latautunutta ja johon liittyy isoja tunteita.
”Kestin sen. Kunhan museossa käy väkeä ja asiakastyytyväisyys on kohdallaan, kestän sen”, hän naurahtaa.
Nootin tärkeys korostuu
Nootti tuntee idänsuhteiden pitkän historian. Reilun sadan vuoden aikana naapuruussuhteissa on koettu koko kirjo verisistä sodista ylimpään ystävyyteen. Idänsuhteiden vuoristoradasta kertovat historiallisesti kiinnostavat esineet ja tarinat. Nootin runsas ja monipuolinen kuva-aineisto on hankittu lukuisista kotimaisista ja kansainvälisistä arkistoista. Venäjän museoiden kanssa Nootti ei ole tehnyt yhteistyötä.
”Poliittiseen historiaan keskittyvän museon sisällöille leimallista on pitkä aikajänne. Museosisällöt eivät päivity uutislähetysten tahdissa. Menneisyys ei muutu, mutta siitä tehdyt tulkinnat – historiankirjoitus – elävät. Tästä päivästä tarkasteltuna venäläinen militarismi ja sotapolitiikka muodostavat pitkän jatkumon, jossa Neuvostoliiton aika on yksi vaihe. Lenin museon nimessä olisi ollut uudistuksen jälkeen harhaanjohtava. Tässä ajassa todella tarvitaan idänsuhteiden historiaa käsittelevää museota, mutta se edellyttää aiheen käsittelyä neuvostohistoriaa laajempana kokonaisuutena. Nootti ei siis painota vain neuvostoaikaa eli Leninin aikakautta, vaan idänsuhteiden historiaa pidemmältä ajalta.”
Poliittisen historian museona Nootti keskittyy ylirajaiseen historiaan, mikä on Kallion mukaan poikkeuksellista, sillä tyypillisesti museot keskittyvät johonkin maahan ja kansallisrajat määrittävät tarinaa. Nootti menee ’yli rajan ja ympäri’. Ylirajaisen historian tunteminen auttaa ymmärtämään Suomea, Venäjää, maiden välisiä suhteita sekä nykypäivän tapahtumia.
”Nootin tärkeys korostuu nyt itärajan ollessa kiinni ja epävarman maailmantilanteen vallitessa. Jotta voimme suhtautua maailman tapahtumiin, meidän pitää tuntea taustat ja Nootilla on paikkansa siinä. Meidän pitää kertoa historiantutkimukseen perustuvaa tietoa, koska tänä päivänä historian vääristely on valitettavan yleistä.”
Kuva: Mikko Vares.
Perspektiivi ja suhteellisuus tärkeää säilyttää
Kallion mukaan Suomen historiassa idänsuhteiden merkitys on suuri. Suomen historiaa ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä Venäjän historiaa.
”Merkitys tulee siitä, että nostetaan esiin asioita, joita ei tule edes ajatelleeksi. Nyt käydään paljon keskustelua, jossa Venäjään suhtaudutaan niin, että meidän ei tarvitse välittää siitä. Mutta se ei ole niin, eikä sellaisia aikoja ole koskaan ollutkaan. Jos ajatellaan vaikkapa Suomen taloutta, sillä on mennyt hyvin kun on käyty idänkauppaa, oli se sitten kylmän sodan aikana tai Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuosituhannen vaihteessa Venäjä oli Suomen tärkein kauppakumppani viennissä ja toiseksi tärkein tuonnissa. Kun puhutaan, että Suomi on ollut kymmenen vuotta ilman talouskasvua, niin onhan se selvää, että ennen sitä suurin kauppakumppani oli Venäjä. En tarkoita sitä, että Suomen pitäisi purkaa pakotteet, niille on järkevät syynsä, mutta on hyvä muistaa että maat ovat riippuvaisia toisistaan myös taloudellisesti. On myös kulttuurisia ja muita siteitä. Rajan toisella puolella elää aika samanlaista porukkaa ja tulee elämään jatkossakin.”
Kalliota ihmetyttää se, kun sanotaan, että Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole koskaan olleet näin huonot.
”Idänsuhteet olivat huonoimmillaan toisen maailmansodan aikana. Perspektiivi ja suhteellisuus olisi tärkeää säilyttää. Tarvitsemme pitkän historian ymmärtämistä, jotta osaamme suhtautua asioihin, koska mitä tahansa voi tulla.”
Hyvää palautetta ja tunteiden herättämistä
Nootin saama palaute on ollut hyvää. Museo on Kallion mukaan ”herättänyt tunteitakin”. Se – jossa oli rasistinen pohjavire – liittyi uusimmista käänteistä Suomen idänsuhteissa kertovaan turvapaikanhakijan polkupyörään, jolla poljettiin Vartiuksen raja-asemalla ennen rajan sulkemista 2023.
”Polkupyörällä on paikkansa näyttelyssä. Se oli absurdi tapahtuma, mutta ennen kaikkea historiallinen tapahtuma.”
Valtioneuvosto päätti sulkea Suomen itärajan osittain 18.11.2023 ja kokonaan 30.11.2023. Syynä sulkutoimille oli Venäjän järjestämä välineellistetty maahantulo itärajalla.
Kuva: Mikko Vares.
Lähteet: Idänsuhteiden museo Nootti, taustamateriaalia medialle 23.2.2025 ja www.museonootti.fi
