Oikeustieteen tohtori, tutkija Katariina Simonen pohti Kulttuurivihkojen presidentinvaalistudion yhteydessä esitetyssä haastattelussa (katso video jutun alla) YK:n ydinasekieltosopimusta ja Suomen kielteistä suhtautumista siihen.
”Sopimus on ensimmäinen perustava yritys saada aikaan ydinaseiden täydellinen kieltonormi kansainvälisen oikeuden kautta. Pidän tätä merkitttävänä aloitteena sen vuoksi, että aseidenriisunta ei tällä hetkellä käytännössä etene ollenkaan”, Simonen totesi.
Sopimuksen vaikutus perustuisi Simosen mukaan ydinaseiden stigmatisoinnille. Stigma merkitsee poltin- eli häpeämerkkiä, joka ydinasekiellon myötä entistä herkemmin lyötäisiin ydinaseita hallussapitäviin tai niillä uhkaaviin maihin.
Aloitteen on allekirjoittanut tähän mennessä 56 maata. Suomi ei ole niiden joukossa. Suomi on perustellut asennoitumistaan sillä, että sopimus olisi epärealistinen, koska ydinasemaat eivät ole siinä mukana. Lisäksi sopimus Suomen mukaan veisi pohjaa ydinsulkusopimukselta. Perusteet eivät Simosen mukaan kestä tieteellistä analyysiä esimerkiksi kansainvälisen oikeuden kautta.
”On totta, että uusi kieltosopimus tehdään tilanteessa, jossa maailmassa on vallalla ydinasearkkitehtuuri. Matka on pitkä. Jostain on aloitettava. Kansalaisjärjestöt ja mukana olevat valtiot tietävät hyvin realistisesti, että töitä on tehtävä, jotta sopimuksesta lujitetaan kansainvälisen oikeuden vahva normi ja ydinaseista pääsätän eroon jollakin aikaperspektiivillä”, Simonen kommentoi väitettä epärealistisuudesta.
Erityisen ”mielenkiintoisena” Simonen pitää väitettä, että ydinasekielto olisi voimassaolevien sopimusjärjestelyjen, kuten vuonna 1970 voimaan tulleen ydinsulkusopimuksen, vastainen.
”Kieltosopimus tuo maaliin ydinsulkusopimuksen tavoitteet, joita on kaksi: aseistariisunta ja joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisy.”
Tällä hetkellä aseistariisuntavelvoite on Simosen mukaan käytännössä tyhjän päällä. Aseistariisunta ei etene.
”Uudella sopimuksella koetetaan edetä stigmatisoinnin kautta: tehdään moraalinormi ja vähitellen kansainvälisen oikeuden normi, että tämä aselaji on yksinkertaisesti laiton. Näin on toimittu kemiallisten aseiden, biologisten aseiden, rypäleaseiden sekä maamiinojen osalta. Tosin ydinaseiden osalta työtä on paljon enemmän.”
Suomen kannat ovat Simosen mukaan nyt yhteneväisiä ydinasemaiden kanssa. Ruotsi sen sijaan on kannattanut sopimusta ja joutunut siksi Yhdysvaltojen kovan painostuksen kohteeksi.
Nykyistä maailmantilannetta Simonen luonnehtii ydinaseuhan kannalta hyvin vaaralliseksi.
”Ydinaseet ovat taas palanneet sotilasdoktriineihin. Tämä aselaji on aktiivisesti käytössä tiettyjen uhkatilanteiden varalta niin Yhdysvalloilla, Venäjällä kuin monella muullakin maalla. Lisäksi ydinaseet ovat tulleet valtiojohtajien kielenkäyttöön.”
Ydinaseiden vastaisen ICAN-verkoston (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) viime vuonna saama Nobel-palkinto on Simosen mukaan kuitenkin lisännyt tietoisuutta aiheesta.
”Nobel-komitea halusi lähettää selkeän viestin, että asia on hyvin tärkeä.”
Keskeiset perustelut olivat Icanin työ ydinaseiden käytön seurausten tekemisessä yleisölle tunnetuksi sekä työ ydinaseiden kieltosopimuksen aikaansaamiseksi.
Simosen mukaan Suomen presidenttikin voisi tehdä monia asioita ydinaseriisunnan edistämiseksi: muokata Suomen kantaa, edistää ydinaseiden humanitääristen vaikutusten tekemistä tunnetummaksi, tukea tutkimusta aiheesta ja tukea asevalvonnan koulutuksen lisäämistä.