Francis Poulencin Ihmisen ääni ja William Waltonin Karhu muodostivat Kansallisoopperan kahden oopperan illan, jota on esitetty Helsingin oopperatalon Alminsalin lisäksi Pieksämäellä, Kouvolassa, Raahessa ja Kauhajoella.
Dramaattinen sopraano Johanna Rusanen-Kartano Ihmisen äänen epätoivoisena solistina veti vertoja Poulencin alkuperäisteoksen solistille Denise Duvalille. Entisen rakastettunsa kanssa puhelimessa puhuva laulaja on hedelmällinen lähtökohta monologille, jonka käänteiden kuluessa selviää, että laulaja on ottanut unilääkettä kuin testatakseen lääkkeiden tehoa turhia unelmia vastaan.
Vaikka keskustelukumppanina toimivan miehen kommentteja ei varsinaisesti kuulla, naisen musiikillisen kielen muutoksista ja vastauksista voi selkeästi aistia ne. Rusanen mukautui näyttämötyössäkin hyvin heittelehtivän musiikin virtaan lisäten hallitusti epätoivon määrää tulkinnassaan ja päätyen loppuratkaisuun ja kylpyammeeseen.
Amerikkalaissäveltäjä Waltonin Karhu on saanut inspiraationsa Tšehovin samannimisestä näytelmästä ja kertoo leskirouva Popovasta (Jenni Lättilä) ja Lukasta (Heikki Aalto), joiden idyllin saapuu rikkomaan Smirnov (Hannu Niemelä). Waltonin teoksessa soivat uuden musiikin lisäksi muun muassa vaudeville-vaikutteet ja teosta oli modernisoitu tuomalla mukaan lavastaja Anna Kontekin oivallus: jääkiekkomailat, jotka olivat käytännölliset Lukan ja Popovan huitoessa kohti idyllin rikkojaa. Waltonin monikudoksisessa musiikissa soivat uuden musiikin lisäksi vaudeville-vaikutteet ja venäläisen musiikin rehevä kerroksisuus. Alminsali sopi erinomaisesti intiimin teoksen näyttämöllepanoon, jossa laulajat saivat laittaa itsensä myös fyysisesti likoon.
Francis Poulenc: Ihmisen ääni. Ohjaus Jere Erkkilä, lavastus ja puvut Anna Kontek, valaistus Vesa Pohjolainen, pianisti Hans-Otto Ehrström, roolissa Johanna Rusanen-Kartano.
William Walton: Karhu. Ohjaus Ville Saukkonen, musiikinjohto Dalia Stasevska, lavastus ja puvut Anna Kontek, valaistus Vesa Pohjolainen, rooleissa Riikka Rantanen / Jenni Lättilä, Heikki Aalto, Hannu Niemelä.
