Oopperakatsaus
Erich Korngoldin 20-vuotiaana säveltämä Die Tote Stadt on myöhäisromanttisen oopperan merkkiteos, joka edellyttää solisteiltaan äärimmäistä kestävyyttä, iskukykyä ja silti lyyristä tulkintataitoa. Kuollutta vaimoaan Marieta (Kirsti Valve) kaivannut Paul (Klaus Florian Vogt), joka näkee hänet Mariettassa (Camilla Nylund) olivat täydellisiä rooleihinsa. Mariettassa kuolleen Mariensa näkevä Paul sopeutui unelmoijan rooliinsa erityisen hyvin, mutta luontevaa roolityöskentelyä oli muillakin, myös Paulin ystävä Frank (Markus Eiche) ja Brigitta (Sari Nordqvist) suoriutuivat rooleistaan mallikkaasti.
Kuolleen kaupungin lavastus oli ilmiömäinen: muistojen mausoleumista se muuntautui toisen näytöksen öisen unikohtauksen kaupunkipanoraamaksi ja lopulta takaisin alkuasetelmaan.
Gioachino Rossinin ennalta-arvattavat koloratuurijuoksutukset ovat virtuoottisinta bel cantoa, joka vaatii laulajaltaan paljon. La Cenerentolassa (Tuhkimo) opera buffan ja ironian elementtejä toivat lavalla laukkaava tekohevonen ja prinssin ja palvelija Dandinin (Jussi Merikanto) keskinäinen roolileikki. Kekseliäät lavasteratkaisut muuttivat näyttämön hetkessä Tuhkimon vaatimattomasta keittiöstä prinssi Don Ramiron (Filippo Adami) kruunajaissaliksi.
Ann-Mari Heino oli La Cenerentolana virtuoositekniikallaan ja rooliin eläytymisellä yksinkertaisesti yli muiden. Rossinin musiikissa muoto ja sisältö yhtyvät upealla tavalla: Tuhkimolle oli kirjoitettu kauneinta musiikkia, koska hän oli oopperan upein luonne, täysin pyyteetön ja anteeksiantavainen, nöyrä ihminen, joka nöyryytettynäkin jaksoi antaa anteeksi kiusaajilleen.
Turandot on Giacomo Puccinin kenties kypsin teos, jonka tapahtumat sijoittuvat eksoottiseen Kiinaan. Lavastus oli Jean Pierre Ponnellen klassikko: pyörönäyttämönä toteutettu temppeli ja sen piha. Juonihan on yksinkertainen: jääkylmän prinsessa Turandot’n luona käy kosijoita toisensa perään menettämässä päänsä. Sieluaan suojeleva, ruumiillisuutta karttava prinsessa, joka ei tule esiin koko ensimmäisen näytöksen aikana, sanoo olevansa sen kosijan, joka ensin vastaa oikein kolmeen kysymykseen.
Ping (Dong-Hong Haan), Pang (Petri Bäckström) ja Pong (Juha Riihimäki) ovat hauskoja välittäjähahmoja, jotka jo ensimmäisessä näytöksessä valittelivat kosijoiden julmaa kohtaloa. Heidän johdollaan avautui toinen näytös, jossa Turandot (Johanna Rusanen-Kartano) ja Calaf (italialaistyyppinen sankaritenori Mika Pohjonen) tekivät vaikutuksen rooleissaan. Rusanen eläytyi vaikuttavasti In questa Reggia -kappaleen surulliseen, julmaan sanomaan ja pysyi jäisessä, ylpeässä hahmossaan. Vastaavasti Pohjonen lauloi ikimuistoisen Nessun dorman sopivalla paatoksella ansaiten aplodinsa. Loppua kohden jääprinsessa suli Calafin käsivarsille, mutta vain hetkeksi.
Aplodit kuuluivat myös Kansallisoopperan kuorolle, joka sai todella ”paukutella täysillä” Turandotissa, samoin hyvän Puccini-ohjaajan Hold-Garridon ohjaamalle orkesterille.
Die Tote Stadt, La Cenerentola ja Turandot Suomen Kansallisoopperassa.
