Tuleva viikonvaihde ja alkuviikko tarjoavat liikettä henkilökohtaisuuksista sekä keskustelua ihmisyydestä.
Haluatko saada uusia näkökulmia tai oivalluksia tanssista ja tanssimisesta? Tai siitä, mitä on hyvä elämä? Vai haluaisitko käsitellä itsessäsi tai kanssaeläjissä olevia piirteitä, joita sinun on vaikea hyväksyä? Jos nyökyttelit, kannattaa suunnata Helsingin Höyhentämöön. Siellä nimittäin järjestetään Festival of Instant Choreography (FIC) 21.4.–25.4.
FIC:in viiden päivän tarjonta
Mistä tanssitapahtuma koostuu, ja mitä siellä voi kokea?
Festivaalilla nähdään erilaisia tulokulmia hetkessä syntyvään koreografiseen ajatteluun. Tarjolla on kuusi esitystä, kolme esityksiä avaavaa työpajaa, kaksi videoteosta, paneelikeskustelu sekä festivaaliklubi improbattleineen. Ohjelmiston esityksiä ovat: Kati Korosuon Merphing 2, Satu Rekolan Kehollinen monologi, Wilhelm Blombergin Wilhelm ja Spiegel im Spiegel, Anni Puuperän ja Satu Rinnetmäen POST POST NATURE sekä videoteoksia: Riku Immosen TÄRKEÄT PAIKAT ja Jyrki Kannon Jään laulu.
”Festivaalikokonaisuuden eri osat haastavat ja täydentävät toisiaan”, alleviivaa festivaalin taiteellinen johtaja Kati Korosuo.
Katsomiskokemusten lisäksi kannattaakin lähteä kokeilemaan myös työpajoja, jotka Korosuon mukaan soveltuvat yhtälailla ensikertalaisille kuin tanssin ammattilaisille.
Festivaalin paneelikeskustelu ei ole ”pönötystä”.
”Paneelissa taiteen asiantuntijat keskustelevat ihmisenä olemisen ydinkysymyksistä, lämmöllä ja henkilökohtaisesti”, vinkkaa Korosuo.
Keskustelu käydään Höyhentämössä lauantaina 22.4. klo 17, ja siihen osallistuvat muun muassa koreografi ja Baltic Circle -festivaalin taiteellinen johtaja Satu Herrala, koreografi ja UrbanApan taiteellinen johtaja Sonya Lindfors, taiteilija Kimmo Modig sekä taiteilija, kirjailija, ohjaaja ja tutkija Teemu Mäki. Yleisöä toivotaan pohtimaan heidän kanssaan ihmisenä olemisen kokemuksia.
Taustalla DTB-teknikkka
Festivaalin innoittajana on toiminut Korosuon kehittämä Dances to a Beat (DTB) -tekniikka. DTB-tanssitekniikan taustalla on Korosuon pitkäaikainen kiinnostus improvisaatioon ja toistoon.
”Vuonna 2013 olin residenssissä Sveitsissä Tanzhaus Zürichin vuokraaman SalsaRica-studion tiloissa, jossa salsa-askeleen luuppaaminen musiikin tahdissa alkoi vääntyä nykytanssin estetiikkaan – ja löysin itseni uuden ääreltä”, kertoo Korosuo DTB:n syntymästä, ja täsmentää tekniikan ideaa:
”DTB purkaa sekä liikkeiden välisiä hierarkioita (kaunis/ruma, virtuoottinen/kömpelö) että myös sosiaalisia hierarkioita: Se yhdenvertaistaa kaikki harjoittajansa ja näin ollen demokratisoi sitä, kuka ja miten saa tanssia. Tekniikan erityisyys on siinä, että sen perusteet oppii helposti kuka tahansa, ja toisaalta se haastaa myös kaikista taidokkaimmankin ammattitanssijan.”
Kulttuurin ja tanssin kentän tulisi Korosuon mielestä laajentua entistä moniäänisemmäksi. Uusien koreografisten työkalujen, näkemysten ja ideoiden tulisi saada kuplia ja rehottaa yhdessä vanhojen ja vakiintuneiden käytäntöjen rinnalla. Improvisaatiota ja koreografia ovat rinnakkaisia ja toisiinsa sekoittuvia tanssin ja elämän muotoja.
”Näinä vihapuheiden aikoina tarve DTB:n kaltaiselle harjoittelulle on ilmeinen!” tykittää Korosuo lopuksi.
Yksi festivaalin tavoitteista on läpinäkyvyyden lisääminen ja uusien käytäntöjen luominen, ja tästä syystä tapahtuman budjetti julkaistaan Höyhentämön internetsivuilla festivaalin päätyttyä.
Aiheesta muualla internetissä:
