”He ovat kyllästyneet olemaan uhreja. He ovat saanneet tarpeekseen.” Tunnetun tamperelaisen sarjakuvataiteilijan Tiitu Takalon kuudes sarjukuva-albumi Tuuli ja myrsky on valon ja varjon, yön hämärän ja aamunkoiton väliin jäävän pelon kartta, missä tapahtuu odottomattomia.
Sen sijaan, että sarjakuvan ihmiset jämähtäisivät kiinni lamaannuttavaan pelkoon, he järjestävätkin ”Ota yö takaisin” -bileet. Ideana on se että sellaisessa paikassa missä yleensä pimeän tullen on pelottavaa, pidetäänkin nyt juhlat, Takalo sanoo.
Takalon sarjakuvan ydinajatuksena on se, etteivät ihmiset lamaannu vihamielisestä ja väkivaltaisesta käytöksestä heitä kohtaan, vaan päinvastoin yhdistävät voimansa ja siirtävät energiansa parantumiseen ja hyvää sekä tervettä elämää ylläpitävään sekä ravitsevaan yhteisövoimaan.
Uudistuneet sarjisfestarit
Takalo oli yksi mukana järjestelyissä ollut sarjakuvataitelija nyt jo perinteisiksi muodostuneilla jokamaaliskuisilla Tampere kuplii -sarjisfestereilla (20.–24.3.), jotka uudistuivat tänä vuonna siirtämällä myyntipöydät Siberian tiloihin ja lisäämällä samanaikaisesti näyttelyjä ja tapahtumia viiden päivän ajan kestäneissä sarjisjuhlissa.
Tamperetta voi jo nyt hyvällä syyllä sanoa merkittäväksi sarjakuvakaupungiksi. Sen osoittivat hyvin hoidetut ja onnistuneet tämän vuoden sarjakuvafestarit, joissa Tampere kuplii -organisaation tärkeänä tukena olivat Takalon lisäksi muun muassa Arktinen Banaani, Tracon ry, Työväenmuseo Werstas, Tampereen pääkirjasto Metso, Kyuu Eturautti, Tero Nybacka, Marianna Leikomaa ja Minna Hölttä.
Festareiden mielenkiintoisimmat sarjakuvataitelijat olivat Ahonen JP sekä Tiitu Takalo. Ahonen JP:n piirtämässä Puskaradiossa eläinhahmoiset karikatyyrit tykittivät suomalaisittain harvinaista poliittista satiiria. Takalon koko sarjistuotanto on mielenkiintoista ja taiteellisesti kansainvälistä luokkaa.
Kaupunki oli täynnä uskomattomia ja erilaisia eläviä ja liikkuvia sarjishamoja.
Kokonaan oma lukunsa on kaikkialta maasta festareille iloittelemaan ja toisiaan tapaamaan saapuneet sarjakuvahamoiksi pukeutuneet fanit, joiden loppumaton surrealistinen kavalkadi viikonloppuna puki tyylillä ja hurtilla huumorilla Tampereelle venetsialaisten naamiohuvien hunnun arjen kasvoja piristämään, muun muassa sekarotuiseksi kahvinnoutajaksi oman koiransa, japanilaisen Akita Inun näköiseksi sarjakuvahahmoksi pukeutuneen Dimitri Halosen ”siniruskeadawidbowiehuskysilmineen.”
Asiaa tai ei – mitä sillä on väliä!
Jos runoilija Pentti Saarikoksi olisi elänyt sarjisfestareiden aikaan, hän olisi todennäköisesti helposti ympäristönsä ärsykkeistä innostuneena kommentoinut Tampre kuplii -porukoiden hyvää happeningmeininkiä ja uutta yksilökeskeisen vapaudentunteen esiinmarssia jälkikuusikymmenlukulaiseen tyyliin muuttamalla runokoelmansa Asiaa tai ei vapaaseen sarjismuotoon ”Asiaa tai ei – mitä sillä on väliä”, ja olisi osunut naulankantaan siitä, millainen hälläväliätunnelma nuorilla sarjishahmoiksi pukeutuneilla lapsilla ja nuorilla tuntui olevan yhteiskunnan pakollista kuristusotetta ja älytöntä pakkomuottista sääntöviidakkoa vastaan.
Suosiota saavuttivat myös lukuisat seminaarit, missä opeteltiin lukemaan Aku Ankkaa oikein, mietittiin supersankareiden merkitystä, ruumiillisuutta suomalaisissa sarjakuvissa, tarinakerrontaa sarjakuvan keinoin, sekä koko festreiden ehdoton huippukohta, kun lauantaina Petri Hiltunen ja Pentti Jarla heittivät Työväenmuseo Werstaan auditoriossa hyvää ja osuvaa läppää historiallisia sotia käsittelevistä uutuussarjakuvistaan Vesa Kataiston johdolla.
TR1:sessä järjestettiin lauantaina yhteistyössä Arktisen Banaanin ja Hopeanuoilifanien kanssa suuren yleisön vetänyt ”Salakaadot seis!” -sarjakuvahuutokauppa, jonka veti Roman Schats. Ideana oli kertoa yleisölle, että sudet ovat Suomessa vähissä ja loppumassa, pohjoisten ja maakuntien medioiden päinvastaisista väitteistä huolimatta (eli ei syytä paniikkiin). Järjestäjät arvioivat uhanalaisia susia olevan jäljellä enää vain alle 130 yksilöä, ja siksi huutokaupan kaikki tuotot menivät Luonto-Liiton susiryhmän salametsästyksen vastaiseen kampanjointiin.
Rajua ja hellää kannanottamista
Tiito Takalo haluaa kyseenalaistaa pinnallisen länsimaisen arvomaailman yksisilmäisiä ja ahtaita näkemyksiä hyödyllisistä ja tarkoituksenmukaisista sukupuolirooleista ja
sukupuolille asetetuista rasittavista ja pakonmaisista odotuksista Tuuli ja Myrsky -albumillaan: ”Jouduin oikein pohtimaan yhtenä päivinä ,minkä ikäinen olen. Kun olin teini-ikäinen, minua luultiin pojaksi.”
Takalon aiemmat albumit Jää ja Kehä ovat olleet sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana. Tiitu aloitti piirtämisen jo pikkuisena. Peruskoulu meni kuvisluokalla, mutta kuvataidelukion hän jätti kesken. Yhtenä aamuna Tiitu vain päätti, ettei mene sinne enää koskaan – ja on nyt itse siellä sarjisopettajana.
Takalon seuraava sarjakuva käsittelee Annikinkadun korttelia Tampereella, missä hän asuu. Annikinkatu on pieni kylä keskellä kaupunkia. Sen toiminnassa on mukana kaiken ikäisiä oman innostuksensa mukaan.
