Kustantamo Sammakon 20-vuotista tietä juhlistavat sen viisi juuri nyt Suomea kiertävää runoilijaa, joista jokainen heistä on julkaissut tänä vuonna. Sammakon ensimmäinen kirja oli Charles Bukowskin Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten. Kustantamo on saanut vuosien varrella lukuisia palkintoja.
Tietokirjailija, tiedetoimittaja ja tutkija Mia Röngän esikoiskokoelma Maanalaiset linnut pohtii elollisten olioiden välistä vuorovaikutusta ja pyrkii antamaan äänen ihmisen lisäksi muulle luonnolle.
”Rakennan sanoista kuin elävää kudosta, jossa sanat kurkistelevat säerajojen yli ja muuttavat toistensa merkitystä. Runojani on luonnehdittu yhteiskunta- ja ekokriittisiksi, mutta tummien sävyjen lisäksi lukijat ovat löytäneet niistä huumoria, empatiaa ja toivoa”, hän kertoo.
Kirja-alan sekatyömies Henry Lehtonen sanoo uusimman teoksensa Kruununjalokivet tuhatvuotisten parisuhteiden tuhkassa olevan perusasioiden äärellä teemoillaan rakkaus, hulluus ja kuolema. Toista runoteostaan Avaruuskissojen leikkikalu kuvailee sanataideohjaajana ja kustantajana toimiva Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola seuraavasti: ”Se on sukellus länsimaisen ihmisen arkeen ja minäkuvaan, yritys kartoittaa sen yhdenmukaisuudet ja keskiarvot. Kirjoittaa esiin tavallisuuden yhteinen tarttumapinta.”
”Sytykkeitä on teos siitä mikä ihmisen sytyttää”, kertoo totaalirunoilijaksikin kutsuttu J. K. Ihalainen viimeisestään. ”Rakkaudesta, muukalaisvihasta, yhteisistä kokemuksista, unelmista”, hän tiivistää.
Kulttuurituottaja Harri Hertell kertoo, että Maisema ennen sadetta on herkkä, positiivinen ja lempeä:
”Se on hyvän mielen runokirja. Olen iloinen, että olen onnistunut kirjoittamaan jotain positiivistakin. Kirjan teemoja ovat muun muassa odotus, muutos, vanhemmuus ja siihen liittyvät pelot sekä ilo, onnellisuus. Kirja on rauhallinen.”
Sammakossa pääsee osallistumaan
Merkkivuottaan viettävä kustannusosakeyhtiö Sammakko on itsenäinen yleiskustantamo. Sen vahvoja alueita ovat kotimainen proosa ja lyriikka, amerikkalainen beat, uusi brittiproosa ja ranskalainen kirjallisuus.
Sammakko on Harri Hertellin ensimmäinen ”ihan oikea” kustantamo: ”Onhan se kivaa kun ei tarvitse tehdä kaikkea itse! Se että saa apua ja tuoreita näkökulmia on tärkeää. Toivon, että minun ja Sammakon suhde tulee olemaan pitkä ja täyteläinen.”
J. K. Ihalainen on tuntenut kustantamon sen synnystä lähtien ja aina pitänyt sen linjasta: ”Yhteistyö on helppoa ja vaivatonta ja hauskaa, koska kaikki tunnemme toisemme. Kirjojen eteen tehdään oikeasti töitä.”
”On kunnia kuulua perinteikkään Sammakon runotalliin. Kustantamossa on paljon asiantuntemusta ja kokemusta, ja erityisesti pidän yhdessä tekemisen ilmapiiristä: hankkeista keskustellaan yhdessä, kustantamo panostaa teoksiin tosissaan ja käsikirjoituksen jälkeisiin työvaiheisiin pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan. Siten teoksestaan saa sellaisen, kuin on halunnut, ja myös kirjaesineenä oman tuntuisen”, kertoo Mia Rönkä.
”Olen saanut sieltä valtavasti huomiota, apua, ystävällisyyttä ja kahvia. Se julkaisee myös todella paljon omia mielenkiinnon kohteita lipovia kirjoja”, miettii Susinukke Kosola.
Esiintyminen opettaa
Lavaesiintyminen antaa Mia Röngälle yhteisöllisyyttä. ”Esiintymispaikassa yleisöstä ja esiintyjistä muodostuu hetkeksi yhteisö, jonka sisällä esiintyjät muodostavat oman vertaisjoukkonsa. Kirjoittaminen on osittain yksinäistä työtä, joten tapaan mielelläni keikoilla muita runoudesta kiinnostuneita. Runoja lukiessa saattaa myös oivaltaa runojen merkityksistä tai rytmityksistä jotain uutta tai saada runoistaan palautetta.”
Henry Lehtonen saa parhaimmillaan uniikin yhteyden kuuntelijoihin, hyviä nauruja ja emotionaalista liikutusta; pahimmillaan jännitystä, itseinhoa ja häpeää.
”Jos esiinnyn muusikoiden kanssa, esiintyminen voi olla uuden löytämistä, improvisointia, vuoropuhelua, viihtymistä tilassa. Tämän kautta tapaan myös paljon muita runoilijoita ja muusikoita, ja yleisössä on aina joku uusi ihminen johon tutustuu”, kertoo J.K. Ihalainen.
”Liikaa adrenaliinia ja joskus ilmaisia drinkkejä tiskiltä”, toteaa esiintymisestä Susinukke Kosola.
”Parhaimmillaan pääsen henkilökohtaiseen kontaktiin yleisön kanssa, pystyn asettamaan sanani haluamallani tavalla ihmisten korvakäytäviin. Siitä tulee onnistunut ja ymmärretty olo, ikään kuin olisi saanut kommunikoitua jotain, mitä olisi mahdotonta välittää millään muulla tavalla. Samaan aikaan minulla on yleensä todella hauskaa.”
Harri Hertell kokee, että runojen julkisella esittämisellä voi tavoittaa paljon sellaista yleisöä, joka ei välttämättä vielä edes tiedä olevansa kiinnostunut runoudesta:
”Uskon, että monille runouden kuuleminen onkin luontevampaa kuin sen lukeminen. Miksi näin, en osaa sanoa, mutta uskon, että lavalla voi ’harhauttaa’ ihmisiä myös runokirjojen äärelle.”
Vuorovaikutuksellista performanssia itsestä
Susinukke Kosola kertoo esiintymistyylinsä kehittyneen aikojen saatossa eräänlaiseksi performanssiksi hänestä itsestään, eikä hän suunnittele esiintymistään settilistaa enempää. ”En ole koskaan yrittänyt erikseen luoda mitään lavapersoonaa, lähinnä kerännyt rohkeutta ammentaa sen hetken tunteista ja opetellut olla menemättä lukkoon. Nykyään lavalla olen siis lähinnä lievillä ylikierroksilla pärisevä ja adrenaliinin valpastama versio sen hetken Daniilista.”
”Keskityn runoon, enkä puhele ylimääräisiä. Esiinnyn eleettömästi ja monotonisella äänellä”, kertoo J. K. Ihalainen.
Harri Hertell miettii olevansa melko tietoinen itsestään lavalla silloin kun on sen ulkopuolella. ”Kahta täysin samanlaista keikkaa ei ole ja se juuri tässä onkin hienoa, että keikat voivat olla niin erilaisia. Jo pelkästään vaihtuva yleisö vaikuttaa viboihin lavalla.”
”Esiintyessäni pyrin kuitenkin heittäytymään tilanteeseen itseäni tai esiintymistäni ajattelematta. Yritän pikemminkin vaistota yleisön viboja ja ottaa yleisöön kontaktia. Se ei ole helppoa, mutta parhaimmillaan todella antoisaa! Aina ei kuitenkaan ole tarpeeksi auki, jotta olisi rohkeutta olla yleisöön kontaktissa. Joskus myös yleisön kanssa on todella vaikea kommunikoida.”
”Esiintymistyylini vaihtelee aika usein, mutta kyllä siellä taustalla on kuitenkin aina sama henkilö, minä itse. Toisinaan olen varsin avoin ja humoristinen, otan paljon kontaktia ja heitän läppää.”
Mia Röngän runoissa on elementtejä, joille on annettava aikaa ja tilaa avautua, joten hän pitää esiintymisen muuten pelkistettynä.
”Esiintymistyylini on – toivottavasti – rennon jutteleva, pyrin äänenkäytöllä ja tauotuksilla tuomaan esiin runoissa olevia nyansseja. Lavalla olen kaiketi melko tietoinen itsestäni, ja seuraan aika paljon yleisön reaktioita. Jos mielestäni tunnelma ei ole oikea, saatan lennossa valita eri runoja kuin olin alunperin suunnitellut”, avaa Henry Lehtonen.
Kahvia ja keskustelua
Kyseisten Sammakon runoilijoiden kiertue-elämä ei ole räkäistä dokaamista, mutta Susinukke Kosola lupaa harkita dokaamisriehumista Lappeenrannassa, jos kukaan muu ei tunnu haluavan suorittaa tätä velvollisuutta.
”Joudumme organisoimaan aika paljon myös itse ja se vähän syö räkäisyyden potentiaalia. Uskon, että moni runoilija on joutunut vaihtamaan itkua herättävät maksa-arvot hysteriaa herättäviin työpäiviin. Itsestäni ei ainakaan ole yhdistämään näitä kahta”, hän kertoo ja jatkaa:
”Yhteinen elämämme runokiertueella on sitä, että Harri kertoo tarinaa porsaasta, joka uhkaillen vei tämän safkat, muiden yrittäessä nostaa kofeiinin määrää elimistössään. Se on kollegoiden ja uusien ihmisten tapaamista, tarinoiden vaihtoa toilailuista ja hankalista oikeuksienhankkimisprosesseista. Keskustelua runoudesta ja kirjallisuudesta.”
Henry Lehtonen on rundilla päävastuullinen autonkuljettaja: ”Kahvia kuluu. Hengataan ja viihdytään hyvin yhdessä, ja matkustaminen onkin yksi runokiertueen kohokohdista, keskustelu saattaa usein olla erittäin kiinnostavaa ja stimuloivaa. Toki toisinaan auto on täynnä väsyneitä bardeja, ja silloin kuunnellaan Olavi Virtaa.”
Kiertueen jäljellä olevat keikat:
7.10. Mascot, Helsinki (Neljäs linja 2) klo 21.00
11.10. Kotkan kaupunginkirjasto (Kirkkokatu 24) klo 16.00
11.10. Pub Albert, Kotka (Kotkankatu 9) klo 19.00
12.10. Lucky Monkeys, Lappeenranta (Valtakatu 42) klo 19.00
Keikat ovat Lappeenrannan tapahtumaa lukuun ottamatta maksuttomia.
