80 x 200 x 10, patjan koon mukaan nimetty Aleksi Jalosen toinen yksityisnäyttely, on esillä Kaaarlenkadun Kalleriassa Helsingissä. Näyttelyn teokset ovat piirroksia, kirjoituksia ja painaumia valkoisilla suojakankailla, jotka on kerätty Helsingin Kyläsaaren vastaanottokeskuksen käytöstä poistetuista patjoista. Vastaanottokeskuksessa Suomeen tulevat turvapaikanhakijat viettävät aikaansa – keskimäärin puoli vuotta, mutta joissain tapauksissa jopa vuosia – turvapaikkapäätöstä odotellessaan.
Vastaanottokeskuksessa odotellessaan turvapaikanhakijoita ei yritetä sopeuttaa ympäröivään yhteiskuntaan, harrastusmahdollisuuksia ei välttämättä ole, tilat ovat ahtaat ja turvapaikanhakijan ihmiskontaktit rajoittuvat muihin vastaanottokeskuksessa oleviin. Vastaanottokeskuksen niukoissa tiloissa lapset käyttävät patjoja piirustuspaperina ja aikuiset kirjaavat patjoihin ajatuksiaan.
Teoksissa toistuu merkintä nimestä ja päivämäärästä, sydämestä jonka viereen on kirjoitettu nimiä ja pienten lasten piirtämistä viivojen sekamelskasta. Jonkun piirtämässä kuvassa on lintuja, ihmisiä, puita ja talo – ehkä muistoja vanhasta kotimaasta tai unelma uudesta elämästä. Erään teoksen teksti ”tervatulo” näyttäytyy taideteoksessa viestinä tuleville turvapaikanhakijoille.
Näyttely koostuu noin kolmestakymmenestä teoksesta, jotka piirtävät katsojan mieleen häivähdyksen ihmisestä, joka äidinkielestä ja kulttuurista välittämättä on pohjimmiltaan samanlainen: ikävöi rakkaitaan ja kotiaan ja unelmoi paremmasta tulevaisuudesta. Kävijä jää kuitenkin kaipaamaan suppeaan näyttelyyn lisää sisältöä. Teokset herättävät kysymyksiä ihmisistä kuvien ja kirjoitusten takana: mistä hän tuli ja mitä hänelle tapahtui, miten vanha tämän piirtänyt lapsi on? Näyttely tyytyy esittämään turvapaikanhakijoiden piirrokset ja tekstit, mutta ei selitä tai ota kantaa.
80 x 200 x 10 on helppo pistäytymiskohde ja aiheeltaan tärkeä, mutta taiteen suurkuluttajalle näyttely on anniltaan kovin kevyt.
Aleksi Jalonen: 80 x 200 x 10. Kalleria, Kaarlenkatu 10. Esillä 11.7.2012 asti.
