Helsingin Gayteatteri esitti amatöörinäyttelijöiden voimin Sami Hilvon Viinakortti-romaaniin perustuvan tarinan asevelirakkaudesta talvisodassa kahden seuraavan sukupolven tarinan kautta suodatettuna. Näytelmän nykyhetkessä Urhon pojanpoika Mikael etsi itseään ja pyrki selvittämään, keitä olivat hänen isoisänsä Urho ja mikä oli hänen suhteensa salaperäiseen Toivoon, jolle Urho kirjoitti läheisiä kirjeitä rintamalta.
Homoseksuaalisuus seuraa sukupolvesta toiseen; historiallisten dokumenttien avulla sukunsa tarinaa rekonstruoiva Mikael saa selville yllättäviä asioita hänen nuoruudenkodissaan vierailleesta Ilarista.
Takaumien avulla sukellettiin Urhon ja Toivon tarinaan haastavissa olosuhteissa rintamalla, jossa miestenvälinen rakkaus ei ollut yleisesti hyväksyttyä. Heteronormatiivinen paine oli kova ja kiintymyksenosoitusten täytyi tapahtua salassa. Rakkaudenosoitukset piti näyttää saunan lauteilla ja muissa hämärissä paikoissa.
Rintamalla naiset olivat kaukana ja jotkut miehet löysivät toisensa muutenkin kuin väliaikaisena naisten puutteen korvikkeena rintamalla. Urho (Simo Karhula) ja Toivo (Juha Ukkola) ovat tällainen pari, joka rakastaa toisiaan myös rintaman ulkopuolella, mutta pyrkii seuraamaan yhteisön normatiivista olemisen mallia ja näin molemmat miehet avioituvat naisten kanssa. Miesten suhteen tunnepuolen syventäminen jäi näyttelijöiltä puolitiehen. Runsaat suudelmat eivät yksin riittäneet vakuuttamaan kiintymyksen syvyydestä. Näytelmän pasifistisen viestin lisäksi ohjaaja Eero Enqvist asettui kannattamaan kaikenlaisen rakkauden toteutumismahdollisuuksia mahdottoman tuntuisissakin olosuhteissa.
Taustalla vilahteli laajempi sosiohistoriallinen konteksti ostokortti-tematiikkana ja kovien huumeiden kipulääkkeenä käyttönä. Aseveljien yhteiset bakkanaalikohtaukset olivat näytelmän vaikuttavinta antia.
Helsingin Gayteatteri: Viinakortti. Käsikirjoitus Sami Hilvo, dramatisointi Sami Hilvo ja Ari Murto, ohjaus Eero Enqvist. Esitykset marras-joulukuussa 2013.