Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla (25.–31.8.) keskityttiin tänä vuonna englantilaiseen ja yhdysvaltalaiseen mykkäelokuvaan. Vähän tunnetuista elokuvataiteen helmistä nautittiin tuttuun tapaan suomalaisten muusikkokokoonpanojen säestyksellä.
Pääasiassa 1920-luvun loppupuolella ensi-iltansa saaneet teokset peilasivat monia oman aikansa ilmiöitä, mutta tuntuivat silti kestäneen aikaa hyvin.
William A. Seiterin romanttisessa komediassa Why be good? (Yhdysvallat, 1929) varakkaasta suvusta tuleva nuorimies ja työläistyttö rakastuvat. Kummankin vanhemmille suhde on hankala pala, ja tarinaan tulee odotetusti monia mutkia. Tunnelma on kuitenkin suureksi osaksi optimistinen – iloisen 20-luvun hengessä. Luokkayhteiskunnan rajat väijyvät ilonpidon taustalla, mutta eivät lopulta ylittämättöminä.
Arthur Robinsonin toimintatrillerin The Informer (Iso-Britannia, 1929) taustalla on Pohjois-Irlannin konflikti. Eräässä välienselvittelyssä Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA) jäsen Dan Gallagher (Warwick Ward) ampuu erehdyksessä poliisipäällikön, hänet etsintäkuulutetaan murhasta ja hän pakenee vuorille. Kun hän tulee kaupunkiin lähteäkseen seuraavana päivänä Amerikkaan, alkaa tapahtua. Gallagher pistäytyy aiemman tyttöystävänsä luona, joka nyt seurustelee samaan klaaniin kuuluvan Gypo Nolanin (Lars Hanson) kanssa. Väärinkäsitysten seurauksena Nola päätyy ilmiantamaan Gallagerin poliisille, mistä on luvattu myös sievoinen palkkio. Poliisit lähtevät Gallagherin perään ja tulos on traaginen. Pian IRA:n porukassa silmukka Nolan ympärillä kiristyy…
Erittäin jännittävän elokuvan säestys oli hyvin energinen ja vahvisti elokuvan tunnelmia. Siitä vastasi helsinkiläinen rock-henkinen Ursus Factory ensiesiintymisellään Mykkäelokuvafestivaaleilla.
[Juttu jatkuu kuvan jälkeen.]
E. A. Dupontin Piccadilly (Iso-Britannia, 1929) kuvaa vilkkaan yökahvilan tunnelmia musiikki- ja tanssiesityksineen – ajankuvaa sekin. Huikean roolisuorituksen pääosassa tekee nuori Anna May Wong, joka esittää kiinalaista tanssijaa. Hänen ympärilleen sukeutuu ihmissuhdekuvio, jonka myötä pitkään melko verkkaisesti etenevä elokuva muuttuu loppua kohti hyvin dramaattiseksi.
Salakuljetusta saaristossa
Festivaaleilla oli teemana myös Alfred Hitchcockin mykkäelokuvat, jotka ovat jääneet tuntemattomiksi verrattuna hänen myöhempään äänielokuvafilmografiaansa. Forssassa nähtiin häneltä teokset Kevytkenkäinen (Easy Virtue, 1928), The Pleasure Garden (1925) ja Alamäkeen (Downhill, 1927).
Kotimaista mykkäelokuvaa edusti tällä kertaa Erkki Karun ohjaama Myrskyluodon kalastaja (1924). Sekin käsitteli omana aikanaan polttavaa aihepiiriä: kieltolakia ja salakuljetusta. Taloudellisissa vaikeuksissa oleva nuori kalastaja tarjoutuu luotsiksi porukalle, joka esittäytyy metsästäjiksi ja lupaa hyvän korvauksen. Pian selviää, että he ovatkin spriin salakuljettajia. Tähänkin elokuvaan kehkeytyy hurjaa dramatiikkaa, mutta ehkä sitäkin antoisampaa on saaristolaisyhteisön ja -maisemien kuvaus. Taloudellinen eriarvoisuus ja valtasuhteetkin tulevat esiin.
[Juttu jatkuu kuvan jälkeen.]
Elokuvia nähtiin festivaaleilla kaikkiaan 13 – tai oikeastaan 19, jos lyhytelokuvakoosteen kaikki seitsemän elokuvaa lasketaan erikseen. Valtaosa esityksistä nähtiin tuttuun tapaan Forssan elävienkuvien teatterissa – vuonna 1906 valmistuneessa suojelussa puurakennuksessa Loimijoen varrella. Lisäksi näytöksiä oli Forssan Työväentalon salissa, jonne mahtuu enemmän yleisöä.
Satavuotias teatterirakennus
Festivaaleilla nähtiin myös festivaalien kantaviin voimiin kuuluvan Ville Koiviston tuore dokumenttielokuva Forssan Elävienkuvien Teatterin historia (2025). Se johdattaa Forssan teollisuusyhdyskunnan alkuvaiheiden kautta muun muassa elokuvateatterin perustajan, taidemaalari Johan Albert Lindforsin (1860–1922), kiinnostaviin ja vähän tunnettuihin vaiheisiin. Se kertoo myös taannoisesta rakennuksen rapistumisesta ja purku-uhasta sekä sinnikkäällä talkootyöllä toteutetusta kunnostamisesta 1990-luvun lopulla. Kun kunnostus valmistui ja rakennuksesta tehtiin moderni elokuvateatteri, siellä ryhdyttiin järjestämään myös mykkäelokuvafestivaaleja – ensi kerran vuonna 2000, silloin tosin ulkotiloissa remontin ollessa vielä kesken.
[Juttu jatkuu kuvan jälkeen.]
Forssan mykkäelokuvafestivaalit on Suomessa ainutlaatuinen tapahtuma, eikä vastaavia maailmallakaan ole monia. Olennainen osa sen viehätystä ovat säestykset.
Festivaalien järjestäminen perustuu talkootyöhön, mutta rahoitustakin tarvitaan. Toivottavasti sitä jatkossakin järjestyy vaikeista ajoista huolimatta ja mykkäelokuvista päästään nauttimaan taas ensi vuonna, jolloin Elävienkuvien Teatteri täyttää sata vuotta.
Elias Krohn
Kuvat: Forssan mykkäelokuvafestivaalit
Aiheesta muualla internetissä:
