Mielipuolen päiväkirja on osa Ryhmäteatterin Gogol-trilogiaa. Näytelmä perustuu vapaasti Nikolai Gogolin tunnettuihin teoksiin Nenä ja Hullun päiväkirja, ja sen tapahtumat on sovellettu nykyaikaan, sen hulluutta tuottavaan työelämään.
Vesa Vierikko tekee varman roolisuorituksen keskisuuren yrityksen toimistotyöntekijä Putkosena. Robin Svartström on loistava toimitusjohtajana, joka puhuu kaikille tuttua markkinatalousjargonia hämmentyneen henkilöstön koettaessa päästä selvyyteen asiasisällöstä. Varsin pian käy ilmi, ettei sitä ole.
Esityksen tahti on hiukan hidastempoinen, eikä näytelmä aivan onnistu tavoittamaan Gogolin teosten klassikkokohtausten henkeä. Kahden eri teoksen tekstien yhdisteleminen onnistuu vain kohtalaisesti. Myös runsas kuvaprojektioiden käyttö häiritsee, vaikkakin niiden tarkoituksena on osoittaa nykyisen työelämän hektistä tahtia. Jussi Kärkkäisen äänisuunnittelu sen sijaan ansaitsee erityismaininnan, kasarihitit tahdittavat esitystä hienosti.
Ajatuksia esitys kuitenkin herättää runsaasti.
Nonsense-puhe, jossa siivoojien sijasta puhutaan ”toimitilahuoltokonsulteista”, ja markkinatalouslogiikka, jossa henkilöstö ulkoistetaan vuokratyöfirmalle huonommin työehdoin mutta nimetään heidät uudelleen ”strategista ketteryyttä” ilmentävin englanninkielisin tittelein, on omiaan sekoittamaan kenen tahansa pään. Ahkera työmyyrä Putkonen alkaa vähitellen kuulla ääniä, kopiokoneet huutelevat hänelle hävyttömyyksiä öisin ja tulostimet tulostelevat omiaan.
Ihmiskunta elää näytelmän mukaan ”Kelju K. Kojootin hetkeä” – siis sitä, jossa maantiekiitäjää jahtaava kojootti huomaa juosseensa jyrkänteen yli ja leijuvansa ilmassa hetki ennen putoamista. Markkinataloususkovaisten mukaan hän ei putoa, ellei mene syyllistymään turhaan negatiivisuuteen; reippaalla yritteliäisyydellä tästäkin talouskriisistä ja ympäristökatastrofista selvitään, väittää suuryrityksen toimitusjohtaja. Kun työntekijä huomauttaa, että yrityksen tuote on vanhentunut eikä siksi myy, häntä syytetään muutosvastarinnasta ja negatiivisesta ajattelusta, joka tulee pikimmiten korjata myönteisemmäksi.
Mielipuolen päiväkirja havainnollistaakin nykyistä työelämän tehokkuusajattelua ja sumeilematonta markkinatalouslogiikkaa, jotka ovat jo kauan sitten erkaantuneet järjenkäytöstä.
Työlleen omistautuvat, ilmaisia ylitöitä tekevät työntekijät leimataan pelkäksi kustannuseräksi, numeroiksi taulukoissa, tehottomiksi ja laiskoiksi ankeuttajiksi, joiden paikkaa yrityksen organisaatiokaaviossa vaihdellaan sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Jos tämä ei aja ihmistä hulluuteen, mikä sitten?
Mielipuolen päiväkirja Ryhmäteatterissa. Käsikirjoitus: Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Ohjaus: Esa Leskinen. Rooleissa: Vesa Vierikko, Minna Suuronen, Robin Svartström ja Taisto Oksanen . Valosuunnittelu: Tomi Tirranen . Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen. Kuvasuunnittelu: Mika Haaranen . Lavastus ja pukusuunnittelu: Janne Siltavuori . Maskeeraus: Riikka Virtanen
