Oopperakatsaus: Don Giovanni ja Jenůfa Kansallisoopperassa
Haastava dramma giacoso eli komediaa ja vakavaa yhdistelevä Don Giovanni saattaa olla musiikillisesti Mozartin pääteos.
Ensimmäinen osa koostuu Don Giovannin (Jaakko Kortekangas) tuhoon tuomituista yrityksistä vietellä ensin Donna Anna (Claire Rutter), sitten Masetton (Tapani Plathan) Zerlina (Nina Keitel). Donna Elvira (Elin Pritchard) on jo joutunut valitettavasti lurjuksen kynsiin ja saapuu lavalle laulaen ”Ah chi mi dice mai” -aariaa vihastuneena hänet vietelleeseen ja unohtaneeseen naissankariin.
Don Giovannin naissotkuja ja toilailuja selittelevä ja paikkaileva Leporello (Tuomas Pursio) on herkullinen luonnerooli, jossa yhdistyvät välittäjän ja koomikon toimet. Toisessa osassa opera buffan ainekset ovat kasassa isännän ja palvelijan vaihtaessa vaatteita ja ryhtyessä paikkaamaan erehdyksiään. Isännäkseen tekeytyvälle Leporellolle on käydä hassusti, mutta niin on Don Giovannillekin. Haudan takaa kostoa tulee vaatimaan Don Giovannin surmaama Komtuuri, joka ruumillistuu upeasti kallisarvoisesti resonoivassa basso Koit Soaseppissa ja hänen kookkaassa hahmossaan.
Laulajat suoriutuivat ihmissuhdesotkun musiikillisesta osuudesta hyvin, mutta näyttelijäntyöhön jäin kaipaamaan mozartmaista affektien rehevyyttä.
Karita Mattilalla laaja tunneskaala Jenůfassa
Leos Janačekin Jenůfan lavastus on yksinkertainen ja pelkistetty luomaan tausta vuorokaudenaikojen muutoksille aamusta yöhön. Näin huomio pääsi kiinnittymään olennaiseen, eli vahvaan Olivier Tambosin henkilöiden väliset jännitteet ja tunteet näkyvästi esiin tuovaan henkilöohjaukseen. Jännite oli erityisen vahva toisessa näytöksessä Jenůfan kasvattiäidin Buryjovkan (Päivi Nisula) laulaessa yrityksistään pelastaa Jenufa Stevalta (Jyrki Anttila) ja häpeältä (avioton lapsi).
Karita Mattila näytteli vaikuttavasti ja ääntään jatkuvasti ylimaallisesti kannatellen Jenůfan laajan tunneskaalan hullaantuneesta nuoresta tytöstä hulluuden rajamailla horjuvaan vastasyntyneen äitiin ja järkisyistä Lacan naivaan Stevaan pettyneeseen nuoreen naiseen.
Vaikka parivaljakko Mattila & Nisula loistivat yli muiden, ei vahvoilla mieshahmoilla ollut hävettävää. Jenůfaa toisessa näytöksessä kosiva Laca (Jorma Silvasti) sai lopulta Jenůfan häpeän sulamaan. Kyläläisten joukkiota esittänyt kuoro toimi eräänlaisena kollektiivisena kansantuomioistuimena, joka ylisti ja painoi maan rakoon suosikkejaan ja inhokkejaan.
W. A. Mozart: Don Giovanni. Musiikinjohto Speranza Scappucci / Kurt Kopecky. Ohjaus Friedrich Meyer-Oertel, lavastus ja puvut Maren Christensen, valaistus Matti Hietanen. Rooleissa Jaakko Kortekangas, Claire Rutter, Tuomas Katajala, Marko Nykänen / Koit Soasepp, Riikka Rantanen / Karine Bebajanyan / Elin Pritchard, Jussi Merikanto / Tuomas Pursio, Tapani Plathan, Niina Keitel. Suomen Kansallisooppera.
Leoš Janáček: Jenůfa. Musiikinjohto Jakub Hrůša. Lavastus ja puvut Frank Philipp Schlössmann. Valaistus Mariella von Vequel Westernach. Rooleissa Karita Mattila, Jorma Silvasti, Jyrki Anttila, Päivi Nisula, Sari Nordqvist, Juha Kotilainen, Juha Eskelinen, Ritva-Liisa Korhonen, Hanna Rantala, Mia Heikkinen, Tove Åman, Ann-Marie Heino, Daphne Bečka, Minna Kesäläinen, Marko Puustinen. Suomen Kansallisooppera.
