Vanhan ja vahvasti elpymässä olevan japanilaisen perinteen mukaan vainaja tuodaan kuoleman jälkeen takaisin kotiinsa, missä häntä kunnioitetaan juhlamenoin, kertoo buto-tanssija ja koreografi Ken Mai.
Kuolleen kanssa muun muassa syödään ja seurustellaan. Vainaja saa vielä yöpyä kotonaan. Pari kolme päivää kuolemasta järjestetään varsinaiset hautajaiset.
Traditio tuntuu vähän pelottavalta näin länsimaisesta. Kuolemalla on idän kulttuureissa ja muun muassa buddhalaisuudessa kuitenkin erityyppinen merkitys kuin meillä. Se on enemmän läsnä jo itse elämän aikana: koko elämä on valmistautumista kuolemaan.
Veri, synkkyys, kärsimys, mutta samalla myös valo, esteettisyys, eroottisuus, herkkyys ja toivo; nämä kaikki ainekset ovat läsnä Ken Main Sacrifice-butotanssiteoksessa, joka sai ensiesityksensä kuluvan vuoden kesäkuussa Dublinin Moving Bodies -butofestivaaleilla. Torinon ja Glasgowin kautta tanssiteos saapui Helsinkiin.
Värähtelevä lihas, iho, luusto, jänteet, väliin julkean voimakas ääni, kuin oopperasta mutta väärässä paikassa. Katsoja on pakotettu seuraamaan intensiivisesti Ken Main äärimmilleen viritetyn kehon vaihtelevia liikesarjoja sekä mielikuvituksellista puvustusta ja maskeerausta, pisteenä iin päälle räikeän punaisia pitkiä kynsiä. Suvantokohdissa esiintyjän hengityslihaksetkin jatkavat yksi kerrallaan tanssia yleisölle.
Lavalla ei nähty pelkästään kauneutta. Butolle on tyypillistä näyttää myös varjopuolet, usein groteskilla ja äärimmäisyyteen vievällä tavalla. Esityksen musiikki vaihteli kirkkokuorolaulusta kokeilevaan musiikkiin. Välillä kaikki oli aivan liian mahtipontista, mutta samalla tuohon lajityyppiin hyvin sopivaa.
Vaikuttavimman jakson muodosti Ken Main vuorovaikutus kuolemaa tai kuolleita symbolisoivan luurangon kanssa. Tätä seurasi herkkä tanssikohtaus Ken Main ja avustajana toimineen nukkemaisen Sini Bergin kesken. Harvoin lavalla näkee mitään näin syvästi koskettavaa.
Lähes tunnin mittainen vastakohtaisuuksien triumfi häivytti ajan tajun. Voin sanoa, että loppu tuli liian äkkiä. Yleisö tempaistiin toiseen universumiin. Jonnekin hyvin kauas leikkauslistoista, tuottavuusloikista ja kustannuskilpailukyvystä. Yleisö pääsi jonkin merkityksellisen ja lopullisen äärelle. Hyvä niin!
Esitykset Höyhentämössä (Helsinki, Korkeavuorenkatu 17) 29.9., 30.9. ja 1.10. klo 19 alkaen. Kesto n. 45 min. Tanssi ja koreografia Ken Mai, avustava esiintyjä Sini Berg, valot Juha Sääski ja Akseli Aittomäki.
