Kulttuurivihkojen syksyn kirjojen yhteinen julkistusjuhla on keskiviikkona 31.10. klo 18 ravintola Ølhus Oslossa Helsingissä (Haapaniemenkatu 3–5). Kirjailijat ovat haastateltavina ja lukevat otteita teoksistaan. Kirjat ovat saatavilla erikoishintaan. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Vuosi sitten kirjankustannustoimintansa aloittaneelta Kulttuurivihkoilta on ilmestynyt tänä syksynä seitsemän kirjaa.
Syksyn kirjallisiin merkkitapauksiin kuuluu uusi suomennos Unkarin kansallisrunoilijan Sándor Petöfin (1823–1849) runoista, Mies ja aika, joka avaa uuden Klassikkovihkot-sarjan. Pustan huikean tähdenlennon, oman aikansa vallankumouksellisen tuotannosta paljastuu nykylukijalle kenties yllättäviäkin piirteitä, huumoria ja välittömyyttä. Runot on valikoinut ja suoraan alkukielestä suomentanut Pekka Turkka. Kirjaan sisältyy Balassi-instituutin (Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus) johtajan, tohtori Gábor Richlyn asiantunteva esipuhe sekä Unkarin kirjallisuutta syvällisesti tuntevan suomentaja Turkan runomuotoinen tervehdys.
Kotimaisia runokokoelmia ilmestyy neljä. Esikoisteoksia ovat Uni Ojuvan (s. 1984) Asentopuu sekä Salla Kaarin Kalkaksen (s. 1995) Bartholinin rauhaset.
Asentopuussa ajat kerrostuvat. Esillä on muiston ja muistamisen problematiikka, vastahistoria ja pohjoinen. Siinä liikutaan muun muassa metsässä ja Jäämerellä. Bartholinin rauhasissa ihminen näyttäytyy paljaana ja avuttomananakin – ja samalla vahvasti tuntevana. Kontekstina ovat monet aikamme polttavat ilmiöt.
Tuula Hämäläisen Kerros n on tekijänsä toinen runokirja. Sairaanhoitoalalla työskennelleen Hämäläisen teoksessa tapahtumaympäristönä on sairaalan teho-osasto. Sen taustalla on fakta, että tajuton tai sellaiselta näyttävä ihminen saattaa kuulla. Siksi on Hämäläisen mukaan tärkeää miettiä, miten henkilökunta ja läheiset puhuvat hänen läsnäollessaan. Hämäläiseltä on aiemmin ilmestynyt kiitelty runoteos Parhaita päiviä ovat yöt (Sanasato 2017).
Anna Mari Räsänen on pitkän linjan runoilija (julkaissut aiemmin nimillä Mari Rogers ja Mari Räsänen) ja kuvataiteilija. Nyt häneltä ilmestyy uusi runokokoelma Risukko, jonka nimi viittaa sosiaalisesta mediasta tuttuun hashtag-merkkiin. Mistään some-runoilusta ei kuitenkaan ole kyse. Luonto, ihmiselämä ja runous virtaavat teoksessa kauniisti ja soljuvasti kuin metsäpuro.
Kulttuurivihkojen entinen päätoimittaja Johan Alén debytoi vuosi sitten runokokoelmallaan Alukseni, kirkas. Nyt ilmestyvä fragmentaarinen novellikokoelma Katoavat keltaiset liukuu proosasta lyyriseen kuvaukseen asti ja vieraista havainnoista ihmisen näkökulmaan. Esikoisteoksen tavoin kosminen ulottuvuus ja arki yhdistyvät.
Lukijoillemme tuttu on myös Jouni Avelin, joka on koonnut Kulttuurivihkoissa julkaistuista suosituista kolumneistaan kirjan Varokaa lentävää päätä, ja muita jutelmia. Onko romaani aina tekijänsä moraalinen manifesti? Murhasiko Fritz Lang ensimmäisen vaimonsa? Ovatko Kallion baarit täynnä downshiftaajia? Kuinka James Bond -elokuvia tarkastellaan kulutuksen näkökulmasta? Miksi Proust ei ole Ranskan Knausgård? Näitä ja monia muita kimurantteja kysymyksiä Avelin ruotii usein sarkastisella tyylillään.
