Pitkän linjan kulttuuritoimittaja, Kulttuurivihkojen entinen päätoimittaja Tarleena Sammalkorpi kuoli sunnuntaina Helsingissä Terhokodissa 67-vuotiaana. Hän teki työuransa suurimmaksi osaksi Yleisradion palveluksessa, josta hän jäi eläkkeelle vasta tänä vuonna. Sammalkorven ominta alaa olivat kirjallisuusohjelmat, kuten Tämän runon haluaisin kuulla ja Lukupiiri. Jälkimmäistä hän toimitti usein yhdessä teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa. Sammalkorpi teki runsaasti myös kirjailijahaastatteluja.
Lisäksi musiikkiohjelmat ja lastenohjelmat, kuten Lasten mehuhetki, olivat tärkeä osa hänen radiouraansa. Ylen kanavauudistuksen yhteydessä hän oli rakentamassa vuonna 1990 aloittanutta populaarikulttuurin Radiomafia-kanavaa, jonka ohjelmistoon Lasten mehuhetkikin kuului.
Ennen päivätyötään Ylessä Sammalkorpi oli mukana jo Radioteatterin kohutussa Orvokki-kabareessa vuonna 1968. Monia tabuja koetellut Kabaree oli tärkeä ja vaikuttava osa 1960-luvun kulttuuriradikalismia Suomessa.
Taide ja kulttuuri eivät olleet Sammalkorvelle vain työtä, vaan myös harrastus. Hän oli vapaa-ajallaankin mukana organisoimassa monia kulttuuritapahtumia, muun muassa Sysmän Kirjakylää ja Kajaanin Runoviikkoa, jonka kunniavieraana hän oli vuonna 2013. Sammalkorven äiti oli runoilija Eila Kivikk’aho (1921–2004).
Kulttuurivihkojen päätoimittajana Sammalkorpi oli vuoden 1983. Kulttuurivihkot ilmestyi tuolloin kahdeksan kertaa vuodessa. Sitä ennen hän oli toiminut useita vuosia toimitussihteerinä Anssi Sinnemäen ollessa päätoimittaja.
Sammalkorpi muisteli Kulttuurivihkojen 30-vuotisjuhlanumerossa (4–5/2002) aikojaan lehdessä ja sitä julkaisseessa Kulttuurityöntekijäin Liitossa:
”Olin opintokerhon musta lammas enkä oppinut koskaan taideteorioiden aakkosia. Taiteen tehtävistä tunnistin vain kokemuksellisen puolen, journalistina siihen liittyi myös uteliaisuus ja halu tietää vähän kaikesta jotakin.”
Radiopersoonana, kuten ihmisenä muutenkin, Sammalkorpi oli lämmin ja ihmisläheinen. Hänen ohjelmansa eivät olleet koskaan kuivaa esitelmöintiä, vaan hän pikemminkin innosti ihmisiä heittäytymään kirjallisuuden, runouden tai musiikin kokemuksellisuuteen. Hänen haastatteluissaan kirjailijat puhuivat rennosti, vapautuneesti ja henkevästi.
Sammalkorpea jää kaipaamaan hänen perheensä lisäksi laaja henkilökohtainen ystäväpiiri sekä suuri joukko radiokuuntelijoita ja kulttuurin ystäviä. Hän oli sen lajin kulttuurijournalisti, jonka työ jää varmasti elämään ja jonka kaltaisia tänä päivänä on valitettavan harvassa.
Sammalkorven kuolemasta kertoi ensimmäisenä Yle.
