Kun kaupallisten elokuvateatterien tarjonta käy yhä yksipuolisemmaksi, elokuvafestivaalien merkitys korostuu. Niissä on mahdollisuus nähdä valkokankaalta muitakin kuin kaikkein uusimpia ja myyvimpiä elokuvia.
Festivaaleja on yllättävänkin paljon. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston internetsivusto tuntee 16 Suomessa säännöllisesti järjestettävää elokuvafestivaalia. Lista ei ole täydellinen. Siitä puuttuu ainakin Arktisen upeeta, Pohjoismaisen elokuvan festivaali, joka järjestettiin Jyväskylässä 10.–13.2. jo kahdennentoista kerran.
Ylioppilastalon tunnelmallisessa Kampus Kinossa katseltiin neljän päivän ajan parin viime vuoden aikana tehtyjä laatuelokuvia eri Pohjoismaista. Jälleen tuli todistetuksi, että pohjoismainen elokuva on hyvissä voimissa.
Järkyttävimpiä katsomiskokemuksia oli Janus Metz Pedersenin ohjaama dokumentti Armadillo (viereisessä kuvassa), joka seuraa läheltä nuorten tanskalaissotilaiden toimintaa Afganistanissa. Pedersen sekä elokuvan kuvaaja joutuivat itsekin hengenvaaraan. Elokuva näyttää ISAF-operaation todellisen olemuksen silotellun julkisivun takaa: se on täyttä sotaa, jossa vihollisia ei säästellä, ei edes haavoittuneita, ja siviilit kärsivät monin tavoin. Elokuvassa esiintyvät afganistanilaissiviilit suhtautuvat hyvin epäillen siihen, että Nato-johtoinen sota Taliban-liikettä vastaan voisi tuoda heille paremman tulevaisuuden.
Fiktiivisistä elokuvista vähintään yhtä järkyttävä ja vaikuttava oli tanskalais-ruotsalainen yhteistuotanto, Susanne Bierin ohjaama Kosto. Se käsittelee koston oikeutusta ja pahaa vastaan taistelemisen keinoja lasten maailman kautta. Christian ystävystyy koulussa Eliaksen kanssa, jota kiusataan. Jouduttuaan tekemisiin kiusaajan kanssa hän päätyy jyrkkiin vastakeinoihin. Sama asenne johdattaa äitinsä menettäneen pojan sittemmin vielä rajumpiin puuhiin, jotka ovat vähällä päättyä hyvin surullisesti. Lapsinäyttelijät suotiutuvat rankoista osistaan loistavasti.
Toinen merkittävä ja palkittu tanskalais-ruotsalainen tuotanto, Thomas Vinterbergin Submarino oli karu tarina kahdesta ihmiskohtalosta rapautetun hyvinvaltiovaltion pohjalta.
Festivaalin päävieras oli elokuvaohjaaja Arto Halonen, jolta nähtiin muun muassa elokuvat Prinsessa ja Magneettimies (viereisessä kuvassa). Jälkimmäinen kertoo nuorena menehtyneestä muusikosta ja lauluntekijästä Pekka Strengistä. Dokumentissa haastatellaan hänen läheisiään ja fanejaan tavalla, josta aukeaa Strengin herkän musiikin tänäkin päivänä suuri merkitys monille ihmisille.
– Moni ihminen jättää jäljen, jollaista ei ole itse tiennyt jännittävänsä. Kunnioitan Strengin kaltaisia taiteilijoita, jotka pystyvät puhuttelemaan eri tavalla eri ihmisiä. Streng tarjoaa avaimia useisiin lukkoihin, Halonen pohdiskeli Jyväskylässä esityksen jälkeen.
Festivaaleilla nähtiin myös runsaasti lyhytelokuvia, sekä ammattilaistuotantoja että oppilastöitä. Molemmissa sarjoissa kilpailtiin. Ammattilaistuotantojen sarjan voitti Pia Andellin ohjaama Göringin sauva, joka tarkastelee Suomen ja Saksan liittolaissuhteita. Arkistomateriaalit, dokumentaariset haastattelut sekä fiktio yhdistyivät elokuvassa saumattomasti, raati kiitteli.
Kunniamaininnat saivat Visa Koiso-Kanttilan Miehen kuva, Teppo Airaksisen Onnelliset läskit sekä Teemu Auersalon animaatio Trolley Boy.
Oppilastöiden sarjan voitti Perttu Inkilän ohjaama dokumentti Freakers. Se kertoo keski-ikäisten miesten jääkiekkojoukkueesta, jossa ”voitto ei ole tärkeintä” -sanonta pitää oikeasti paikkansa. Kunniamaininnat saivat Elina Talvensaaren Miten marjoja poimitaan, Elli Vuorisen animaatio Benigni sekä Minna Raitapuron ja Arttu Salmen Vallaton. Yleisöäänestyksen voitti Miten marjoja poimitaan. Se kertoo thaimaalaisten marjanpoimijoiden kautta muun muassa globaalin talouden synnyttämistä ristiriidoista.
Janus Metz Pedersenin haastattelu on julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 6/2010.
Arto Halonen: Magneettimies Thomas Vinterberg: Submarino
