Kansainvälinen nykyteatterifestivaali Baltic Circle järjestetään jälleen Helsingissä 15.–20. marraskuuta 2016. Ohjelmassa on useita kotimaisia teoksia, joiden tekijöinä ovat muun muassa Sara Melleri ja Johannes Ekholm yhdessä HYPE-kollektiivin kanssa, Noora Dadu, Toisissa Tiloissa sekä työryhmä Milja Aho, Anna-Mari Karvonen, Anna Mustonen ja Emmi Venna.
”Baltic Circle -festivaalilla voi nähdä ja kokea ajankohtaisia esityksiä, jotka tutkivat esityksen rajoja ja kehittävät uusia esittävän taiteen muotoja. Suurin osa tapahtumista on ilmaisia, mikä alentaa kynnystä tulla kokeilemaan”, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Satu Herrala. Tänä vuonna festivaali rakentaa suhteita.
”Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on havaittavissa kasvavaa toivottomuutta, sillä rasismi, vihapuhe ja ihmisoikeuksien polkeminen ovat yleistyneet. Haluamme festivaalina luoda turvallisen tilan tulla yhteen ja rakentaa yhteyksiä eri kamppailujen välille. Uskon, että yhteenliittymät lisäävät toivoa ja antavat voimaa. Monet festivaalilla nähtävät esitykset muodostavat jaettuja tiloja, joissa käydään monitasoista neuvottelua. Esitykset kiinnittävät huomion tähän neuvotteluun ja rakentavat tilanteita, joissa voimme olla yhdessä ja samalla kunnioittaa toistemme erilaisuuksia”, Herrala avaa.
Kohtaamisien mahdollisuuksia
Satu Herrala haluaa nostaa esiin ohjelmistosta Rabih Mrouén Riding on a cloud -teoksen, joka esitetään Kanneltalossa 15.–16. marraskuuta arabiaksi, englanninkielisillä tekstityksillä. ”Se on vaikuttava, yllättävä ja hyvin kaunis esitys. Sinne voi tulla vaikka yhdessä arabiaa puhuvan ystävän kanssa.”
Hän suosittelee myös 18.–19. marraskuuta järjestettävää New Solidarities -keskusteluohjelmaa erityisesti kaikille niille, jotka kaipaavat visioita siitä, millainen yhdenvertainen ja pluralistinen yhteiskunta voisi olla. ”Kaksipäiväinen ohjelma tarkastelee ihmiskunnan paradigman muutosta esimerkiksi feministisen teorian ja keinoälyn näkökulmista. Se on avoin kaikille, ja sinne voi myös osallistua osaksi aikaa.”
Tänä vuonna Baltic Circlellä on yhteinen festivaaliklubi Cirko – uuden sirkuksen keskuksen What the Cirk? -minifestivaalin kanssa. Love me in November -klubi on molempien festivaalien yleisöjen, taiteilijoiden ja järjestäjien yhteinen kokoontumispaikka. Siellä on joka ilta mainio DJ-setti ja tanssilattia auki. Lisäksi keskiviikkona on ohjelmassa Hot Bodies of the Future -livekonsertti ja lauantaina UrbanApan The Sanctuary -klubi.
”Toivon että klubi mahdollistaa kohtaamisia ja keskusteluja festivaalin vanhojen ja uusien ystävien kanssa”, Herrala päättää.
Mies joka kadotti kielen
Rabih Mroué on libanonilainen Berliinissä asuva teatteriohjaaja, näyttelijä, kuvataiteilija ja näytelmäkirjailija. Hänen teoksensa Riding on a cloud avaa Baltic Circle -festivaalin. Teos kertoo hänen veljensä Yasser Mrouén tarinaa. Yasser haavoittui Libanonin sisällissodassa tarkka-ampujan luodista ja menetti kykynsä ymmärtää yhteyden asioiden ja niitä esittävien kuvien välillä. Performanssissa veli Yasser näyttelee itseään. ”Riding on a cloud perustuu veljeni tositarinaan. Mielestäni vaikka kirjoittaa tositarinaa, siihen on lisättävä omia näkökulmiaan ja heijastuksiaan ja jätettävä pois asioita. Täten tulee väistämättä muunnettua tarinaa ja tosiasioita enemmän fiktioksi”, Mroué kertoo.
Hän ei halunnut tarinan olevan pelkästään patologista väkivaltaa, surua ja tragediaa: ”Näin yleisö olisi reagoinut suurin tuntein, ja tämä estäisi heitä ajattelemasta. Halusin lisätä Yasserin tarinaan filosofisia ja runollisia pohdiskeluja ja kysymyksiä yleisölle, jotta he saisivat siihen etäisyyden ja voisivat miettiä omia mielipiteitään esiin tulleista aiheista”.
Tarina käsittelee pääasiallisesti kieltä, Yasserin suhdetta kieleen, siitä, että hän kadotti kielen. ”Minulle kieli on tärkein representaation työkalu. Myös teatterissa on kyse representaatiosta, ja se on minulle mielenkiintoista ja sen haluan jakaa yleisön kanssa”, Mroúe miettii.
Hänelle ei ollut alun alkaenkaan helppo päätös alkaa työskennellä oman veljensä kanssa.
”Pelkäsin, miten tämä kokemus tulee sujumaan, koska olemme tunteneet toisemme vuosia. Toisaalta koin vastuuta siitä, kuinka tuoda esiin sellaisen ihmisen tarina, joka on erittäin läheinen minulle.”
Toden ja fiktion välimaastossa
Yasser Mroué oli kuitenkin hyvin innoissaan projektista ja hyvin avoin ehdotuksille.
”Hän antoi minulle kaiken materiaalin, mitä hänellä oli kokemuksestaan: kuvansa, kirjeensä. Veljeni ikään kuin antoi elämänsä käsiini. Tämä antoi minulle lisävastuuta, mutta lopulta päädyin käyttämään kuitenkin vain noin viisi prosenttia hänen henkilökohtaisista asioistaan, koska halusin etäännyttää tässä projektissa hänet omasta elämästään, jotta hän voisi olla näyttelijä lavalla, eikä oma itsensä. En myöskään halunnut esittää häntä pelkästään uhrina, jotta yleisö säälisi häntä. Nämä olivat tunteisiin käyviä ansoja, joita yritin välttää.”
Mroué kertoo, ettei Riding on a cloud käsittele politiikkaa ollenkaan.
”Useat filosofit ja ajattelijathan ovat todenneet, että politiikka ja se onko joku poliittista, ovat eri asioita. En ole laisinkaan kiinnostunut tekemään teatteria, joka käsittelee politiikkaa, ainakaan päivänpolitiikkaa.”
Aiheesta muualla internetissä:
