Kulttuurivihkot 6/2013
Tutkija Leonardo Custódio opastaa luokkaretkelle protestoivaan Brasiliaan.
”Olen brasilialainen, enkä ole 39 vuoden ikääni mennessä nähnyt mitään vastaavaa”, aloittaa Leonardo Custódio luentonsa Helsingin yliopiston Tiedekulman tapahtumassa ”Tulevaisuuden maailmanjärjestys: Brasilialainen kulttuuri – vaikutus maan sisällä ja maailmalla”.
Tampereen yliopistolla työskentelevä Custódio kertoo seuranneensa Brasiliassa viime kesäkuussa joukkoliikenteen suunnitelluista hinnankorotuksista alkusysäyksen saaneita protesteja alusta loppuun paikan päällä Riossa ja São Paulossa.
Vanha ja uusi keskiluokka
”Protestit kuvasivat hyvin sitä, kuinka brasilialainen yhteiskunta toimii”, Custódio kertoo.
Hän tutki protesteja yhteiskuntaluokan käsitteen kautta. Niin kansallinen kuin kansainvälinen media kuvasivat protestit keskiluokan reaktiona yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten korruptioon, turvattomuuteen tai työttömyyteen.
”Yhteiskuntaluokkaa ei voi sivuuttaa. Mutta kysymys kuuluu, mitä keskiluokkaa media tarkoitti?” kysyy Custódio.
Brasiliassa on hänen mukaansa kaksi keskiluokkaa, uusi ja vanha. Custódio osoittaa seinälle heijastettua kuvaa, jossa etualan ovat vallanneet loputtomien huterannäköisten tönöjen rivistö, joiden takaa kauempaa kohoaa kauniiden, korkeiden, valkoisten kerrostalojen rivi vehreää vuorenrinnettä vasten.
”Tämä on tyypillinen brasilialainen maisema”, Custódio kertoo.
”Köyhien näkökulmasta noissa kauniissa rakennuksissa asuvat ihmiset ovat rikkaita. He ovat vanha keskiluokka. He ovat kuuluneet keskiluokkaan iät ja ajat. He kyllä tekevät kovasti töitä elintasonsa eteen, mutta voivat samalla käyttää laadukkaita palveluita ja heillä jää myös vapaa-aikaa”, Custódio sanoo.
Luokat elävät erillään
Custódion mukaan uusi keskiluokka taas on jotain, jonka hallitus on luonut todistaakseen maailmalle, että Brasilia menee eteenpäin. Tähän luokkaan kuuluu laaja kirjo ihmisiä laidasta laitaan. Usein he tekevät vähintään kahta tai kolmea työtä, käyttävät tuntikausia aikaa työmatkoihinsa ja tekevät valtavia uhrauksia omista tarpeistaan maksaakseen lastensa koulunkäynnin. Jos ei mitata elämänlaatua, vaan pelkkää tulotasoa numeroina, mittaamatta uhrauksia, kuuluvat nämäkin ihmiset keskiluokkaan.
”Kun kysyn Brasiliassa käyneiltä suomalaisilta, kumpaan luokkaan kuuluviin ihmisiin he tutustuivat, he vastaavat yleensä, että molempiin. Brasilialaiset itse eivät toimi näin”, Custódio sanoo.
”Faveloissa asuvat poikkeavat harvoin tuonne toiselle puolelle”, Custódio kertoo osoittaen kuvan valkoisia taloja.
”Favelan asukkaita hävettää. Heistä tuntuu, etteivät he sopisi joukkoon.”
Favela merkitsee luvattomasti rakennettua asuinaluetta, usein slummia.
”Valkoisen talon asukas taas ei pistäydy favelassa, koska siellähän on vaarallista, vain rikolliset asuvat siellä, siellä on likaista…” Custódio luettelee.
Protestien vaatimukset jäivät abstrakteiksi
Jos kesäkuun protestien sitten väitettiin olleen keskiluokan protesti, kenen protestista oikein oli kyse?
Mielenosoituksiin osallistui paljon ihmisiä, joilla ei ollut poliittista tai kansalaisliiketaustaa. Siksi lippuihin, symboleihin, poliittisiin puolueisiin ja järjestöihin suhtauduttiin nyrpeästi.
Koska Brasilian keskiluokka ei ole yhtenäinen yhteiskuntaluokka, eivät sen tavoitteetkaan voi sellaisia olla.
”Kauniiden asuinalueiden ihmiset haluavat turvallisuutta, tulla suojelluiksi niiltä, jotka asuvat aidan toisella puolella”, Custódio sanoo.
”Favelan asukkaat taas pitävät toisen puolen asukkaita snobeina, jotka eivät ymmärrä työtätekevien ihmisten todellisuutta.”
Joukkoliikenteen lippujen hintojen jälkeen protestien vaatimukset jäivät abstraktimmalle tasolle. Niihin oli helppo samaistua, vaikka ne eivät oikeastaan sanoneet mitään.
”’En halua korruptiota’ – mitä se pohjimmiltaan tarkoittaa?” kysyy Custódio.
Protestien sanottiin herättäneen Rion.
”Jos Rio heräsi, niin faveloissa ei koskaan saatu nukuttua.”
