Exarchia – Ateenalaisen anarkismin aikaansaannos -näyttely kertoo kuvaaja Noora Ojalan otoksin ateenalaisen Exarchian kaupunginosan ainutlaatuiseksi muodostuneesta, 1970-luvulta saakka kumpuavasta toimintakulttuurista ja autonomisen kaupunginosan arjesta.
Exarchiaa pidetään Kreikan anarkistisen liikehdinnän kotipaikkana, mutta noin 50 000 asukkaan kaupunginosassa vaikuttavat monet ideologiat. Kulttuuria leimaa vahva yleispoliittisen toiminnan perinne. Alueen asukkaat ja aktiiviset kaupunkilaiset ovat haltuunottamalla muokanneet kaupunginosaa virallisten hierarkioiden ulkopuolella. Alueen kulttuuri- ja taidetarjonta on värikästä: Exarchian kaduilta toimintaympäristönsä on löytänyt moni intellektuelli ja taiteilija. Asukastoiminnan voimavaroin Exarchiasta on kasvanut vaihtoehtoisen yö- ja kulttuurielämän keskus, joka on onnistunut myös pyrkimyksessä säilyttää asukkaille epäkaupallisia tiloja keskustelu- ja kulttuuritoimintaan.
Useissa suurkaupungeissa nähty, Helsingissä Punavuoren kehityskaarena tai Kallion leipäjono- ja asuntohintakeskusteluista tuttu upshifting -ilmiö on silti uhka, joka Exarchiassakin tiedostetaan. Värikkään ja vähävaraisen kaupunginosan muodostuessa muodikkaaksi se alkaa vetää puoleensa trendinasettajia ja bisnesvainuajia, mikä saa usein aikaan hintatasoa nostavan, kulttuurille yhä sisäsiistimpää pintaa vaativan kehityskulun.
”Tulevat ja nostavat hintamme”, Ojala kertoo ympäristöä taloudellisessa hyötymielessä tarkastelevia kuvailtavan.
Näyttelyn kuvat on otettu 3.–30.4.2011 välisenä aikana. Ne kertovat tarinaansa Exarchian ilmiöistä, kaupunkikuvan muutoksista, kipupisteistä ja onnistumisista. Ojala kertoo, että hän suunnitteli alkujaan Ateenan alakulttuurien ja poliittisten liikkeiden dokumentoimista mutta Exarchian valikoitui kohteeksi vasta perillä Ateenassa.
”Valintaan vaikutti kokemus alueesta. Sellaista poliittisuutta voi olla vaikea muualta löytää. Lisäksi se erottui eläväisenä ja helposti lähestyttävänä. Asukkaat ottavat mukaan toimintaan ja kokouksiin.”
Autonomia tai vahva poliittinen leima ovat usein ennakkoluuloja herättäviä piirteitä. Ojala rohkaisee ylittämään ennakkoajatukset.
”Exarchiassa vaikuttavat niin monet eri ryhmät, että jokaisella oikeastaan oletetaankin olevan oma, itsenäinen mielipide tai näkemys. En kertaakaan kokenut, että tunteakseen olon kotoisaksi tai ollakseen mukana tarvitsisi olla tietynlainen.”
Sotilasjuntan kaatajat
Exarchian juuret poliittisen vaikuttamisen saralla ovat syvät. Sen sisällä sijaitsee Ateenan Teknillinen yliopisto, jonka katsotaan toimineen lähtöpisteenä Kreikan sotilasjuntan vuonna 1973 kaataneelle kansannousulle. Kaupunginosa nousi otsikoihin myös 2008 Ateenan poliisin ammuttua sen yöelämään keskittyneellä alueella 15-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin. Rauhallisen illan tapaus laukaisi Ateenassa rajujen mellakoiden sarjan.
Poliisi koetaan Exarchiassa yhä turvallisuusongelmana. Asukkaiden keskuudessa vallitsee kokemusten luoma luottamuspula, eikä poliisin edustajia toivota Exarchiaan provosoivan, häiriötekijöitä luovan vaikutuksenkaan vuoksi.
”Asukkaat sanovat, että poliisi on nykyään kiinnostuneempi pitämään väen sisällä Exarchiassa kuin tulemaan sinne itse. Tämä korostuu eritoten lakkojen, protestien tai muun liikehdinnän aikaan”, Ojala kuvailee.
Autonominen korttelipoliisi?
Exarchian arkea leimaa käytännön solidaarisuus. Rasismia, väkivaltaa tai erilaista rikollisuutta ei katsota suopeasti. Poliisin puutteelliseksikin koetun toimintavalmiuden sijaan yhteisö pyrkii purkamaan ongelmatilanteet ja ehkäisemään niiden syntyä itse: häiriökäytökseen puututaan, mennään väliin sanallisesti tai fyysisesti. Ojala kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa pahoinpitelyjen ja ryöstelyiden kasvuun narkomaanien suosiman puistoalueen läheisyydessä kyllästynyt yhteisö hääti lopulta ongelmia aiheuttaneen ryhmän alueelta.
Kreikan taloustilanne on kasvaneen köyhyyden myötä lisännyt ongelmia myös Ateenassa. Slummiutuminen, lisääntyneet ryöstöt ja katurikollisuus ovat asettuneet keskisenkin kaupungin alueille. Exarchia asukasyhteisöineen on muodostunut yhdeksi sen turvallisimmista kaupunginosista. Ojala kertoo alueella asuvan nykyään esimerkiksi runsaasti vanhuksia.
”He pitävät siitä, miten turvallinen alue on yhä liikkua. Exarchiassa uskaltaa yhä kulkea kalliimpikin kamera näkyvillä.”
Kaupunkitila siellä, kaupunkitila täällä
Gallerian tila on näyttelyn ajan avoinna myös aihetta käsitteleville keskusteluille tai työpajoille. Jokainen sijainti tai yhteisö muodostaa oman ympäristönsä, mutta yhteisöllisyyden lisäämiselle ja tottumusten kaavojen rikkomiselle Ojala näkee Suomessakin syitä ja mahdollisuuksia.
”Toivoisi, että ihmiset uskaltaisivat tehdä enemmän yhdessä. Nyt asukaskulttuuri on usein jäyhää, hyvä jos tervehditään. Voi olla, että vähän pelätäänkin yhteisöllisyyttä, ajatellaan että jaksaako sitä kaikkien naapurintätien kanssa aina jutella. Asukastoiminta voi kuitenkin suurten hankkeiden sijaan tehdä myös pieniä asioita: se, että kortteli esimerkiksi päättäisi avata sisäpihojaan, ei lopulta ole kovinkaan iso tai vaikea asia. Pieni arkipäivän anarkismi voisi olla hyväksi monelle: saman kaavan toistaminen latistaa mielikuvituksen ja voi tehdä elämästä juoksemista tarpeettomienkin asioiden perässä. Vaikka asia aina riippuukin siitä mihin sitä vertaa, niin sosiaalinen rikkaus jota kaikki voisivat tuoda lisää, vähän puuttuu Helsingistä.”
Galleria Volga, Museokatu 34
9.-29.7.2011
Exarchia – Ateenalaisen anarkismin aikaansaannos
Exarchia – Ateenalaisen anarkismin aikaansaannos -näyttely kertoo kuvaaja Noora Ojalan otoksin ateenalaisen Exarchian kaupunginosan ainutlaatuiseksi muodostuneesta, 1970-luvulta saakka kumpuavasta toimintakulttuurista ja autonomisen kaupunginosan arjesta.
Exarchiaa pidetään Kreikan anarkistisen liikehdinnän kotipaikkana, mutta noin 50 000 asukkaan kaupunginosassa vaikuttavat monet ideologiat. Kulttuuria leimaa vahva yleispoliittisen toiminnan perinne. Alueen asukkaat ja aktiiviset kaupunkilaiset ovat haltuunottamalla muokanneet kaupunginosaa virallisten hierarkioiden ulkopuolella. Alueen kulttuuri- ja taidetarjonta on värikästä: Exarchian kaduilta toimintaympäristönsä on löytänyt moni intellektuelli ja taiteilija. Asukastoiminnan voimavaroin Exarchiasta on kasvanut vaihtoehtoisen yö- ja kulttuurielämän keskus, joka on onnistunut myös pyrkimyksessä säilyttää asukkaille epäkaupallisia tiloja keskustelu- ja kulttuuritoimintaan.
Useissa suurkaupungeissa nähty, Helsingissä Punavuoren kehityskaarena tai Kallion leipäjono- ja asuntohintakeskusteluista tuttu upshifting -ilmiö on silti uhka, joka Exarchiassakin tiedostetaan. Värikkään ja vähävaraisen kaupunginosan muodostuessa muodikkaaksi se alkaa vetää puoleensa trendinasettajia ja bisnesvainuajia, mikä saa usein aikaan hintatasoa nostavan, kulttuurille yhä sisäsiistimpää pintaa vaativan kehityskulun.
”Tulevat ja nostavat hintamme”, Ojala kertoo ympäristöä taloudellisessa hyötymielessä tarkastelevia kuvailtavan.
Näyttelyn kuvat on otettu 3.–30.4.2011 välisenä aikana. Ne kertovat tarinaansa Exarchian ilmiöistä, kaupunkikuvan muutoksista, kipupisteistä ja onnistumisista. Ojala kertoo, että hän suunnitteli alkujaan Ateenan alakulttuurien ja poliittisten liikkeiden dokumentoimista mutta Exarchian valikoitui kohteeksi vasta perillä Ateenassa.
”Valintaan vaikutti kokemus alueesta. Sellaista poliittisuutta voi olla vaikea muualta löytää. Lisäksi se erottui eläväisenä ja helposti lähestyttävänä. Asukkaat ottavat mukaan toimintaan ja kokouksiin.”
Autonomia tai vahva poliittinen leima ovat usein ennakkoluuloja herättäviä piirteitä. Ojala rohkaisee ylittämään ennakkoajatukset.
”Exarchiassa vaikuttavat niin monet eri ryhmät, että jokaisella oikeastaan oletetaankin olevan oma, itsenäinen mielipide tai näkemys. En kertaakaan kokenut, että tunteakseen olon kotoisaksi tai ollakseen mukana tarvitsisi olla tietynlainen.”
Sotilasjuntan kaatajat
Exarchian juuret poliittisen vaikuttamisen saralla ovat syvät. Sen sisällä sijaitsee Ateenan Teknillinen yliopisto, jonka katsotaan toimineen lähtöpisteenä Kreikan sotilasjuntan vuonna 1973 kaataneelle kansannousulle. Kaupunginosa nousi otsikoihin myös 2008 Ateenan poliisin ammuttua sen yöelämään keskittyneellä alueella 15-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin. Rauhallisen illan tapaus laukaisi Ateenassa rajujen mellakoiden sarjan.
Poliisi koetaan Exarchiassa yhä turvallisuusongelmana. Asukkaiden keskuudessa vallitsee kokemusten luoma luottamuspula, eikä poliisin edustajia toivota Exarchiaan provosoivan, häiriötekijöitä luovan vaikutuksenkaan vuoksi.
”Asukkaat sanovat, että poliisi on nykyään kiinnostuneempi pitämään väen sisällä Exarchiassa kuin tulemaan sinne itse. Tämä korostuu eritoten lakkojen, protestien tai muun liikehdinnän aikaan”, Ojala kuvailee.
Autonominen korttelipoliisi?
Exarchian arkea leimaa käytännön solidaarisuus. Rasismia, väkivaltaa tai erilaista rikollisuutta ei katsota suopeasti. Poliisin puutteelliseksikin koetun toimintavalmiuden sijaan yhteisö pyrkii purkamaan ongelmatilanteet ja ehkäisemään niiden syntyä itse: häiriökäytökseen puututaan, mennään väliin sanallisesti tai fyysisesti. Ojala kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa pahoinpitelyjen ja ryöstelyiden kasvuun narkomaanien suosiman puistoalueen läheisyydessä kyllästynyt yhteisö hääti lopulta ongelmia aiheuttaneen ryhmän alueelta.
Kreikan taloustilanne on kasvaneen köyhyyden myötä lisännyt ongelmia myös Ateenassa. Slummiutuminen, lisääntyneet ryöstöt ja katurikollisuus ovat asettuneet keskisenkin kaupungin alueille. Exarchia asukasyhteisöineen on muodostunut yhdeksi sen turvallisimmista kaupunginosista. Ojala kertoo alueella asuvan nykyään esimerkiksi runsaasti vanhuksia.
”He pitävät siitä, miten turvallinen alue on yhä liikkua. Exarchiassa uskaltaa yhä kulkea kalliimpikin kamera näkyvillä.”
Kaupunkitila siellä, kaupunkitila täällä
Gallerian tila on näyttelyn ajan avoinna myös aihetta käsitteleville keskusteluille tai työpajoille. Jokainen sijainti tai yhteisö muodostaa oman ympäristönsä, mutta yhteisöllisyyden lisäämiselle ja tottumusten kaavojen rikkomiselle Ojala näkee Suomessakin syitä ja mahdollisuuksia.
”Toivoisi, että ihmiset uskaltaisivat tehdä enemmän yhdessä. Nyt asukaskulttuuri on usein jäyhää, hyvä jos tervehditään. Voi olla, että vähän pelätäänkin yhteisöllisyyttä, ajatellaan että jaksaako sitä kaikkien naapurintätien kanssa aina jutella. Asukastoiminta voi kuitenkin suurten hankkeiden sijaan tehdä myös pieniä asioita: se, että kortteli esimerkiksi päättäisi avata sisäpihojaan, ei lopulta ole kovinkaan iso tai vaikea asia. Pieni arkipäivän anarkismi voisi olla hyväksi monelle: saman kaavan toistaminen latistaa mielikuvituksen ja voi tehdä elämästä juoksemista tarpeettomienkin asioiden perässä. Vaikka asia aina riippuukin siitä mihin sitä vertaa, niin sosiaalinen rikkaus jota kaikki voisivat tuoda lisää, vähän puuttuu Helsingistä.”
Galleria Volga, Museokatu 34
9.-29.7.2011
Exarchia – Ateenalaisen anarkismin aikaansaannos
