Kulttuurivihkot 2/2026, pääkirjoitus
KUN LUIN, ETTÄ noin miljoona suomalaista on vaarassa syrjäytyä tai valua köyhyysrajan alapuolelle, ymmärsin, ettei nyt vallassa olevista puolueista yksikään kannata hyvinvointivaltion tai yhteiskuntarauhan säilyttämistä.
Joulukuussa 2025 Suomi joutui sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle eriarvoistumisen takia (yle.fi 6.3.). Jo vuonna 2024 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 958 000, ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön Sosten erityisasiantuntija Anna Järvinen arvioi vastikään (yle.fi 26.3.), että miljoonan rajapyykki on saattanut jo mennä rikki.
En ole ikinä pitänyt itseäni vasemmistolaisena tai poliittisella kartalla oikein missään sijaitsevana. Olen aina kannattanut tasa-arvoa, ihmis- ja eläinoikeuksia sekä oikeudenmukaisuutta. Nämä olivat osa kasvatusta vielä 1990-luvulla.
Tämän hallituskauden aikana olen huomannut, että vasemmistolaiset arvot ovat ainoat, jotka puolustavat hyvinvointivaltion rakenteiden säilyttämistä ja vastustavat varallisuuseroja, palveluiden yksityistämistä sekä yhteiskuntarauhan säilyttämistä. Ne perustuvat ahneuden ja itsekkyyden sijasta oikeudenmukaisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Jos tarkastellaan hallituspuolueiden puheiden sijasta tekoja, puolueet ajavat varallisuuserojen kasvattamista, palvelujen yksityistämistä sekä heikennyksiä ihmisoikeuksiin.
MYÖS PUOLUEIDEN SUHDE sivistykseen ja kulttuuriin on vinksallaan.
Ensin kotimaista kirjallisuutta heikennettiin muun muassa poistamalla vähälevikkisen laatukirjallisuuden tuki (miljoona euroa), joka piti huolen siitä, että kieltä ja kirjallisuutta uudistava ja innovatiivinen kirjallisuus on kirjastoissa kaikkien ulottuvilla. Nyt pöydällä on ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opetuksen tuen lakkauttaminen.
Opetushallituksen sivuilla lukee, että sen ”tehtävänä on vahvistaa Suomen kielen ja kulttuurin asemaa muualla kuin Suomessa toimivissa yliopistoissa” (oph.fi). Nyt hallitus sitten keksi, että eipäs olekaan ja ajatteli lakkauttaa tuen kokonaan. Säästö tästäkin on noin miljoona euroa.
Näillä kirjallisuutta, kieltä ja kulttuuria rapauttavilla päätöksillä saadaan kahden miljoonan euron säästö. Näinkö Suomen talous saadaan tasapainoon ja kuntoon? Summa ei paina juuri mitään valtion budjetissa, mutta sillä on kauaskantoiset seuraukset. Esimerkiksi Opetushallitus on kehittänyt kansainvälistä toimintaansa 1960-luvulta lähtien.
Sivistys, taide ja kulttuuri ovat arvoja, jotka mainitaan Suomen perustuslaissa. Jos katsoo hallituksen päätöksiä, voi todeta sen tekevän Suomen valtion arvojen vastaista politiikkaa. Sen sijaan hallituspuolueilla näyttäisi olevan kaksi arvoa, jotka ovat ylitse muiden: raha ja viha. Kovin on onttoa ja tyhjää meininkiä.
Näin pääsiäisen kynnyksellä tätä kirjoittaessani voi kristillisen kuvaston mukaisesti toivoa, että se minkä tämä hallitus tappaa, nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Kenties hallituksessa olevat kristillisdemokraatit vetoavat kaikessa hiljaisuudessa samaan ollessaan mukana hallituksen päätöksenteossa.
