Levytuottaja ja iskelmäsanoittaja Veikko ”Vexi” Salmi kuoli vaikeaan sairauteen varhain tiistaiaamuna 8.9.2020. Vexi Salmi antoi yhden viimeisimmistä haastatteluistaan Kulttuurivihkoille vuonna 2018. Suomen merkittävimpiin kuuluneen sanoittajan muistoa kunnioittaen julkaisemme nyt uudelleen tämän alkujaan Kulttuurivihkojen numerossa 1/2018 ilmestyneen haastattelun.
Nelivuotiaana Vexi Salmi tutustui vuotta nuorempaan Antti Hammarbergiin, josta tuli myöhemmin hänen pitkäaikainen työkumppaninsa. 1950-luvulla miehet ryhtyivät tekemään musiikkia taiteilijanimillä Emil Retee ja Irwin Goodman. Salmi sanoitti, Hammarberg sävelsi ja lauloi.
”Silloin alussa kappaleet olivat mitä milloinkin. Emme niitä ajatelleet edes mihinkään julkisuuteen. Se oli ajankuluamme ja huvitteluamme. Pääasia että teimme lauluja, joille nauroimme, että näitä ei ainakaan kukaan julkaise”, Salmi muistelee.
1950-luvulla äänilevylle pääsemistä pidettiin hänen mukaansa lähes mahdottomana.
”Suomessa oli siihen aikaan joku kuusi levy-yhtiötä. Vaikka oma itsetunto olikin aika kova, oli itsekritiikkiäkin, että kyllähän siihen nyt enemmän vaaditaan kuin mitä me osaamme”
Huvittelusta Musiikki-Fazerille
Vexi Salmi toteaa Irwinille sanoittamisen olleen alkuaikoina enemmänkin pelleilyä.
”Kirjoittamallahan ihminen oppii. Jonkinlainen varmuus siinä tuli, mutta en tiennyt miten sanoituksia pitäisi tehdä. Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa musiikista.”
Ajan myötä Irwin alkoi soittaa kellariryhmissä.
”Sanoittamiseen tuli väkisinkin jonkinlainen teoria. Siinä vaiheessa vasta rupesin miettimään, että miten ne pitää tehdä”.
Ensimmäinen Salmen sanoittama kappale En kerro kuinka jouduin naimisiin, levytettiin 27. lokakuuta 1965.
”Teimme Irwinin kanssa omakustanteen lp-levylle. Siinä oli En kerro kuinka jouduin naimisiin ja hidas nimeltään Aurinko, tähdet ja kuu”.
Miehet pyysivät basisti, säveltäjä, kapellimestaria ja Finndisc-levy-yhtiön toista perustajaa Erik Lindströmiä kuuntelemaan levytystä silloiselle Akkuteollisuuden studiolle, joka oli tuolloin Suomen käytetyin studio.
”Erik kuunteli sen, otti mukaansa ja sanoi vastaavansa parin kolmen päivän kuluttua. Jälkikäteen kun meistä tuli hänen kanssaan työkavereita Musiikki-Fazerilla, kuulin Vainion Juhalta, että hän oli soittanut levyn Junnulle ja kysynyt, että mitä mieltä olet, voiko tällaista julkaista? Junnu kertoi sanoneensa Erikille, että jos sen ilmaiseksi saat, niin olet sen verran hullu, että kyllä se voi onnistua.”
Irwinin nenään laulamista pidettiin hyvin erikoisena.
”Kaikkien niin sanottujen asiantuntijoiden mielestä niin ei voinut laulaa. Nykyäänhän voi laulaa miten vaan.”
Kärjen opissa kantapään kautta
Lopullisesti Vexi Salmi mieltää oppineensa sanoittamisen vasta, kun Irwin oli tehnyt ensimmäiset hittinsä ja Musiikki-Fazer osti vuonna 1966 Finndisc-nimiseltä levy-yhtiöltä Irwinin kaikki nauhat.
”Toivo Kärki oli Musiikki-Fazerin kotimaisen tuotannon pomo ja hän alkoi omalla hyvin tehokkaalla tavallaan opettamaan minulle musiikin teoriaa. Opin nuotit, osasin kirjoittaa niihin, ymmärsin monia asioita mitä en sitä ennen ymmärtänyt. Eihän minulla ollut tietoa, että mikä on riimi ja mitä se tarkoittaa. Olin tehnyt kaiken korvakuulolla, että tuo tuntuu nyt hyvältä ja noin se menee”.
Sanoituksen teoriaa Salmi opetteli Kärjen hänelle antamasta V. Artin Runoanalyysi ja runotekniikka -kirjasta vuodelta 1932.
”Sain kirjan, ja hämäläiseen nopeaan tapaani luin sen kahdessa päivässä läpi. Palasin silloisesta asuinkaupungistani Hämeenlinnasta takaisin Pitäjänmäelle, missä Musiikki-Fazer sijaitsi ja sanoin Kärjen Topille, että minähän osaan tämän jo. Hän hymähti, että no joo joo hyvä hyvä”.
Hän kertoo olleensa itsepäinen ja kaikkitietävä olio, ”niinkuin kaikki nuoret ovat.”
”Toivo Kärki opetti minua aina tällä tavoin. Hän aloitti aina: ’Jos minä olisin Vexi Salmi, niin minä opettelisin nuotit seuraavaksi’. Katsoin niitä vähän aikaa ja kysyin: ’Miksi minä opettelisin nuotit, sinähän niitä tarvitset, kun sävellät, en minä’, johon Kärki vastasi: ’Jaa jaa, mutta kun opettelee nuotit niin se on kuin olisi jo rakennuspiirrustukset edessä ja on helppo kirjoittaa.’” ”Olin vähän aikaa hiljaa ja kysyin, että ’no mistä minä ne opin.’”
”Tuossa on sinulle tuollainen alkeiskirja, lue tämä niin opit jotain”, Kärki totesi.
Se oli koulun musiikkiteoriakirja, ehkä 1950-luvulta.
”Luin sen läpi ja palasin taas parin päivän kuluttua, että minähän osaan tämän jo. Johon Kärki jälleen, että ’joo joo, niin niin, mutta on aika monia tahtilajeja’. Niin se sitten pikkuhiljaa käytännössä alkoi.”
Salmi ymmärsi, että nuottien lukeminenhan on hyvin matemaattista, kuten länsimainen musiikki ja sen tavat muutenkin.
”Opin kantapään kautta esimerkiksi katsomaan nuoteista, kuinka korkealla käydään, ja tekemään sellaisia vokaaleja ja konsonantteja, joita on helppo laulaa ylhäältä, jolloin laulajat kiittävät ja ovat tyytyväisiä. Monia tuollaisia pikkuseikkoja.”
Salmi kertoo olevansa hyvin kiitollinen Toivo Kärjelle.
Sitten vain kirjoitetaan
Inspiraatiosta kysyttäessä Vexi Salmi toteaa olleensa Suomen suurimmassa levy-yhtiössä kuukausipalkalla.
”Totta kai sillä paikalla on pyrittävä tekemään mahdollisimman suosittuja levyjä. Siinä vaan piti kaivaa itsestään ne tunnetilat. Olen aika nuoresta pitäen jo joogannut. Pystyin tekemään töissä lauluja sillä tavalla, että puhuin puhelimessa samaan aikaa kuin kirjoitin.”
Hänen mukaansa pitää sulkea kaikki ulkopuolinen pois, mitä ei halua kuulla, missä tahansa tilassa. Ja eläytyä voimakkaasti siihen tunteeseen mitä haluaa tehdä.
”Jokaiselta löytyy omasta elämästään esikuvia, joiden kautta eri tunteisiin pääsee.”
Sanoittaja aloittaa kuuntelemalla mahdollisen demonauhan.
”Kuuntelen kerran läpi, minkälainen moodi siinä on ja minkälaisen tunnetason tai -jäljen se jättää minuun. Sitten katson nuottia vähän aikaa, minkälaisia jakoja siinä on, minkälaisia lauseita siihen pitää tehdä. Ja tietenkin sen missä tempossa kappale esitetään. Jos tietää laulajan jo siinä vaiheessa, niin tietää myös sen laulajan yleisön, että ketkä ovat tämän kerran uhreja. Sitten vain aletaan kirjoittamaan, ei se ole sen kummempaa.”
Salmi kertoo olevansa sanoittaessaan tilassa, jossa ei kuule mitä ihmiset puhuvat.
”Jalkani lyövät tahtia ja sivusta katsoen saattaa vaikuttaa, että olen hullu. On siinä sen verran perääkin, että ihminen joka valitsee tällaisen ammatin, ei ihan viisas ole. Ei ole mitään varmuutta leivästä. Pitää käydä tuuri tai jonkin verran osata.”
Elämän tunneasteikko
Vexi Salmi ajattelee, että mitä enemmän ihminen ajattelee myös elämän karumpaa puolta, sitä herkempi on hänen toinen puolensa.
”Jos ihminen tallaa vain turvallista katuviertä, yleensä sitä aurinkoista puolta vielä, eihän hän mitään näe, eikä koe, eikä tunne.”
Tunneasteikossa pitää sanoittajan mielestä kokea myös ne mustat puolet, syvällä olo, huonot päivät, jotta ymmärtää hyvyyden arvon, elämän hienouden arvon.
”En ensimmäiseen kuuteen vuoteen tehnyt herkkiä lauluja ollenkaan, koska mielestäni se ei sopinut pojalle eikä miehelle. Ne olivat naiiveja ja lapsellisia. Itsensä kanssa sinuksi tuleminen on kehitys, joka pitää tulla, että uskaltaa ilmaista tunteita ja ajatuksia.”
Iskelmän tarkoitus
”Termi iskusävelmä, iskelmä, sai alkunsa saksalaisesta schlagerista, eli se iski ihmisiin. Kappaleen pitää olla sellainen, että ihmiset tykkäävät ja rallattavat sitä. Muuten siitä ei tule iskelmää”, Vexi Salmi kertoo.
Ilmeisesti hyvä iskelmä jää ihmisten mieleen, hän pohtii.
”Minulla itselläni on hyvästä iskelmästä kuitenkin aivan toisenlainen kuva. Eli huomaan, jos joku on tehnyt vaikka hyvinkin tarttuvan laulun ja se on teknisesti huonosti suoritettu eikä ole hyvä. Mutta jos kansa tykkää, niin se on saavuttanut tarkoituksensa.”
