Kulttuurivihkot 6/2012, kirja-arviot
Saska Saarikoski (toim.) (2012): Sanojen alamainen. Otava. 200 sivua.
Saska Saarikoski päätti vajaan 50 vuoden iässä vihdoin tutustua isänsä Pentti Saarikosken koko tuotantoon – kaunokirjallisten teosten ja julkaistujen päiväkirjojen lisäksi myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa säilytettävään päiväkirjamateriaaliin. Tuloksena on 200-sivuinen kokoelma kirjoista poimittuja, aforismeja muistuttavia katkelmia sekä Saska Saarikosken pohdintaa isänsä ajatusmaailmasta. Toimitus- ja kirjoitustyöhön ryhtymisestä Saska Saarikoski kirjoittaa: »En taida suoraan sanottuna enää kauheasti välittää, miten ventovieraat isäsuhdettani tulkitsevat. Uskoisin myös olevani Pentin vaikutteilta jo melko turvassa.»
Sanojen alamainen -teoksessa käsitellään Pentti Saarikosken suhdetta muun muassa uskontoon, taiteeseen, alkoholiin, naisiin ja politiikkaan. Esimerkiksi muutoksia Saarikosken uskonnollisessa ajattelussa voi verrata teokseen valittujen sitaattien avulla. Nuoruuden päiväkirjoissa Pentti Saarikoski kirjoitti vuonna 1956: »Kristityt sanovat synniksi sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta – tuo ei ole totta, sillä syntihän juuri yhdistää meidät Jumalaan, Jeesukseen, jolla on asiaa vain syntisille.» Vuonna 1983 Saarikoski kirjoitti päiväkirjaansa: »Sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, että jos Jumala on olemassa, niin miksi ihmisten pitäisi uskoa hänen olemassaoloonsa? Onko hän niin avuton että tarvitsee itseensä uskovia?».
Saska Saarikoski esittää kirjassa myös kiinnostavia pohdintoja Pentti Saarikosken kommunismista. Hän luonnehtii isänsä tuotantoa osuvasti tarinaksi »60-luvun vasemmistoradikalismin synnystä, uhosta, hiipumisesta ja konkurssista». Kyseessä on tietysti Saska Saarikosken termiä käyttäen vain tuotannon yksi »juonne».
Saska Saarikosken mukaan yksi syy Pentti Saarikosken kommunismiin oli, että tämä uskoi niin demokratian kuin markkinataloudenkin alistavan »hänen kaltaisensa lahjakkuudet». Tämä on oman näkemykseni mukaan kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä Pentti Saarikoski osassa runoistaan kirjoitti. Teoksen Mitä tapahtuu todella? (1962) runossa puhuja esimerkiksi tunnustaa: »minä haluan / lakata olemasta / ja minä haluan / elää kommunistisessa maailmassa joka on yhtä eläintä». Tässä Pentti Saarikoski ei mielestäni korosta omaa lahjakkuuttaan, vaan pikemminkin päinvastoin haluaa »lakata olemasta» ja sulautua osaksi kommunistista maailmaa, »yhtä eläintä». Saska Saarikoski toki tulkitsee runoa omasta näkökulmastaan: hän luonnehtii kommunismia runossa »yhdeksi eläimeksi – absoluutiksi, jonka syliin eksynyt individi saa laskea poltteisen otsansa».
Yhdessä teoksen luvuista Pentti Saarikosken tunteneet henkilöt, kuten M. A. Numminen, Hannu Salama ja Matti Klinge, esittävät twiitin mittaiset tervehdykset runoilijaystävälleen. Mukana on myös tervehdys tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä ja hänen puolisoltaan. Saska Saarikoski kirjoittaa nimittäin: »Kyllähän runoilija ihmisistäkin piti, mutta ehkä enemmän, jos he sattuivat olemaan presidenttejä.» Urho Kekkosta Saska Saarikoski nimittää isänsä »poliittiseksi johtotähdeksi» ja »isän korvikkeeksi». Myös Mauno Koivisto oli Pentti Saarikoskelle tärkeä, mutta »etäisempi» hahmo.
Koska teoksessa mainitaan tervehdysten olevan juuri twiittien mittaisia, monet Pentti Saarikosken pidemmästä tekstistä irrotetut mietelmätkin alkavat lukiessa muistuttaa twiittejä tai Facebook-statuksia. Saska Saarikosken mukaan Facebook-statuksille tyypillinen »nokkeloiva narsismi» olisi sopinutkin Pentti Saarikoskelle. Myös kirjassa esiin tuotu Pentti Saarikosken tapa ajatella asioista eri päivinä eri tavalla – riippuen esimerkiksi humalatilasta tai mielialasta – on nähdäkseni usein ominaista Facebook-päivityksille.
Olisin toivonut, että kirjassa olisi ollut enemmän Saska Saarikosken omaa pohdintaa. Teos on sävyltään ja toteutustavaltaan myös hieman odottamaani kevyempi, mutta totuttuani tähän asia ei enää juuri haitannut. Sanojen alamainen sopii mielestäni parhaiten luettavaksi niille, jotka eivät vielä tunne Pentti Saarikosken tuotantoa kovin hyvin. Saska Saarikosken poiminnat isänsä tuotannosta ovat onnistuneesti valittuja ja kasvattanevat Pentti Saarikosken jo ennestään suurta ihailijajoukkoa.
Arvostelun kirjoittaja tekee väitöskirjaa Pentti Saarikosken 1960-luvun poliittisesta lyriikasta.
