Kaikkien tuntema säveltäjä, maestro Kaj Chydenius täyttää tänään 16. lokakuuta 2014 75 vuotta. Kuusankoskella syntynyt Chydenius on ehkä tärkein vaikuttaja maamme laulu- ja varsinkin poliittisen musiikin parissa. Hän on säveltänyt tuhansia kappaleita ja tehnyt yhteistyötä maamme merkittävimpien muusikoiden kanssa. Chydenius on opiskellut niin Sibelius-Akatemiassa, Helsingin kauppakorkeakoulussa kuin Helsingin yliopistossakin. Myöhemmin hän opiskeli säveltämistä Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Säveltäjänuransa Chydenius aloitti jo 1960-luvun puolivälissä avantgarde-musiikin, instrumentaaliteatterin ja John Cagen estetiikan parissa.
Chydeniuksen ensimmäinen levy vuonna 1966 oli samalla uuden levy-yhtiön, Love Recordsin ensimmäinen levy: Lauluja sisälsi Chydeniuksen sävellyksiä muun muassa Eino Leinon, Matti Rossin ja Arvo Salon runoihin. Samana vuonna Chydenius sävelsi Arvo Salon tekstiin Helsingin Ylioppilasteatterille laajalti keskustelua herättäneen Lapualaisoopperan.
Vuonna 1977 Love Records julkaisi kokoelma-LP:n, johon oli kerätty Chydeniuksen tunnettuja rakkausaiheisia teatterilauluja ja laulelmia. Tämä kokoelma on ehkä tunnetuin, rakastetuin ja myydyin Chydeniuksen levyistä. Laulelmien, estradimusiikin, poliittisten laulujen lisäksi Chydeniuksen ura sisältää myös klassista musiikkia: kuoroteoksia, kamarimusiikkia, yksinlauluja, laulusarjoja, kantaatteja ja oratorioita. Tässä artikkelissa hänen ystävänsä ja yhteistyötahonsa kertovat Kajsta. Kulttuurivihkot yhtyy lehteä aikanaan 1970 ja 1980 -luvuilla avustaneenkin Chydeniuksen onnittelijoihin. Onnea musiikilliseen matkaasi!
”Kuuntelee kielen melodiaa ja sisäistä tunnelmaa”
Sanoittaja, kirjailija, laulaja Aulikki Oksanen ystävystyi Kaj Chydeniuksen kanssa Ylioppilasteatterissa 1960-luvun puolivälissä. Oksanen lauloi Lapualaisoopperan kuorossa ja Orvokki-kabareissa ja hän alkoi pian kirjoittaa omia runoja, joita Chydenius sävelsi. ”Ensimmäisiä yhteisiä laulujamme taisivat olla portsarilaulut. Kirjoitin ne protestina sille suurelle vääryydelle, etteivät naiset päässeet ravintolaan ilman miesseuraa. Istuimme Kajn kanssa Vanhan kellarissa, kun runosuoni äkkiä katkesi. Kaj heitti siihen, että Siis ryhdy Suomen poika, sinäkin portsariksi!”
”Pian laulujen aihepiiri laajeni ja kiistämättä myös syveni, koska monet lauluista jäivät elämään yli vuosikymmenten. Sellaiset laulut kuin Hyvästi, Sinua, sinua rakastan ja Puhu minulle rakkaudesta syntyivät jo vuonna 1968, mutta Kaj on säveltänyt myös monia 2000-luvun runojani. Kaj on säveltäjä, joka rakastaa runoutta, kuuntelee kielen melodiaa ja sisäistä tunnelmaa.
” Oksasen omasta kalenterista ilmenee hänen kirjoittaneen Hyvästi-laulun sanat juhannusaattona 21.6.1968. ”Aamuyöllä kello neljän aikoihin soitin Kajlle ja itkin puhelimessa, että nyt on syntynyt sellainen runo, joka sinun pitää heti säveltää. Kaj alkoi toppuutella minua, että mitä jos kuitenkin toisit sen vasta aamulla. Kaj on kertonut, että ilmestyin ovelle aamulla kello kahdeksan ja työnsin ovenraosta kyynelten tahriman runon. Itse muistan siitä eteenpäin, että Kaj soitti aamupäivällä kello yksitoista ja sanoi, että nyt voit tulla kuuntelemaan, nyt se laulu on valmis.”
Nykyisin Oksanen tapaa Chydeniusta lähinnä työn merkeissä. ”Kajaanin runoviikolla ehdittiin kuitenkin taas istua iltaa pienellä porukalla. Kaj on lojaali ja hauska ystävä. Hän on kekseliäs, terävä ja avoin, ja mitä vielä, hurmaava kauttaaltaan!”
”Rakas lempisäveltäjäni. Sydämelliset onnittelut!” Oksanen toivottaa Chydeniukselle.
”Ilmaisu ja tunne saa olla läsnä”
Näyttelijä, laulaja Sinikka Sokka tutustui Chydeniukseen kun hän pääsi ylioppilasteatteriin ja he tekivät ensimmäisenä yhteisenä produktiona Kaarina Helakisan Schiivoavat scheraffit. ”Kaj oli säveltäjänä tässä ja Kristiina Halkola ohjasi sen ja minä näyttelin pääroolia Magdalena-nimistä tyttöä, ja sieltä on jäänyt Kajn ensimmäiset laulut: ’Magdalena on pikkuinen tyttö, jolla on kutonen laulussa’ ja siitä on tullut lastenlauluklassikko ja olen sen ensimmäiseksi Suomenmaassa esittänyt.”
”Siellä tutustuttiin ja tämän jälkeen lauleskelin joitain Kajn lauluja.” Kun Sokka pääsi Suomen teatterikouluun seuraavana vuonna ja Chydenius oli koulun musiikinopettaja Sokan mukaan tapahtui ”legendaarinen tapaus”: ”aamulla juuri ennen kuin minulla alkoi jumppatunti, Kaj soitti ja kysyy miten käy Kalliolle kukkulalle sanat, kun hän oli tekemässä meille kuoroharjoitusbiisiä ja ajatteli säveltää uudelleen kansanlaulun Kalliolle kukkulalle ja hän ei muistanut miten sen toinen säkeistö menee. Niinpä puhelimessa lausuin hänelle toisen säkeistön ja iltapäivällä oli nykyään suorastaan kansanlauluksi muodostunut Kalliolle kukkulalle Kaj Chydeniuksen kolmiäänisenä versiona Suomen teatterikoulun iltapäivän harjoituskappaleena.”
”On paljon, paljon, paljon tehty yhdessä ja kierretty KOM-teatterin kanssa ympäri Suomea, vierailtu ulkomailla. Sen voi sanoa vain, että hyvin, hyvin, hyvin paljon. Olen hänen alusta lähtien mukana olleita laulujensa tulkkeja niin että siihen mahtuu todella paljon. Muistan kun hän vielä poltti tupakkaa, niin se oli yksi rööki ja laulu, silloin se oli sävellytty, useinkin. Hän on erittäin tuottelias, erittäin intohimoinen ja innostuva ja innostunut.”
Chydenius on merkinnyt Sokan uralle paljon, koska Chydenius oli jo silloin tunnettu ihminen Lapualaisoopperan ja Orvokki-kabereitten kautta. ”Ennen Suomen teatterikoulua olin vasta koululainen, kun tutustuin tähän uuteen yhteiskunnalliseen lauluun ja sitä kautta poliittiseen lauluun, niin hän antanut minulle todella paljon ja ollut esikuva, tiennäyttäjä ja taiteellisesti innostava henkilö.”
”Hän on tehnyt niin paljon lauluja, joissa näyttelijän tapa laulaa eli että se ilmaisu ja tunne saa olla läsnä eikä pelkkä tekniikka. Hän on antanut niin suuren määrän materiaalia ja toisekseen hän on ollut niin voimakkaasti läsnä harjoitustilanteessa antamassa vinkkejä tulkinnan suhteen.”
Sokalle muistuu mieleen yksi niin hirveän hieno sävellys, jota hän sydäntä raastaen aina laulaa. ”Se on Aulikki Oksasen ’tule vielä kun ilta omenapuuhun ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat’, kappaleen nimi on Hyvästi. Tämä on minulle todellakin tärkeä laulu, se on hieno sävellys ja siinä on hienot sanat, siinä yhdistyy lyriikka ja melodia täydellisesti tunteeseen mistä runo kertoo. Mitä me Agit-Propin kanssa veisataan, Natalia, on todella kohokohtia. Samaten Sinua, sinua rakastan, tämä on todella aivan upea sävellys.”
”Lisää elämän ja työn nautintoja!” Sokka toivottaa Chydeniukselle.
”Asiantuntemus ja viisaus ihmetyttää”
Laulaja Taru Nyman tapasi Kaj Chydeniuksen ensimmäisen kerran vuonna 1997. Nyman ei ole ammattimuusikko vaan varsinaiselta ammatiltaan luokanopettaja. ”Opettaminen tuo leivän, laulaminen pitää hengissä”, hän naurahtaa.
Yhteinen nimittäjä Chydeniukselle ja Nymanille on Orimattilassa sijaitseva Karkkulan kylä. ”Kajlla on siellä vapaa-ajan asunto. Yhteisten tuttavien esiteltyä meidät ajoin seuraavana päivänä polkupyörällä ’laulamaan ja syömään kakkua’. Itse asuin tuolloin Karkkulassa. Nykyään olen espoolainen. Yhteistyömme on ollut alusta asti varsin aktiivista ja mutkatonta. Kaj kieltää laulujensa tulkilta ’keekoilun’ ja kaikenlaisen teeskentelyn. Melodiavirheiden kohdalla hän lakonisesti yleensä toteaa, että ’laulu on jo sävelletty’.”
Hienointa Nymanin mukaan heidän yhteistyössään on, että sitä on. ”Kajn laulujen kautta minulle on avautunut käsittämättömän hieno runojen maailma, jota sävellykset vain kirkastavat. Musiikki, jota saan Kajn kanssa tehdä, on sellaista, jonka takana voin seistä ja jota haluan esittää.”
Chydenius on Nymanin mukaan tinkimätön siinä, mitä tekee. Hänen asiantuntemuksensa ja viisautensa ihmetyttää Nymania. ”Kaj ei säästele itseään. Sävellyksiä syntyy vain työtä tekemällä. Kyllä hänen enemmän pitäisi levätä, sanokoon itse mitä tahansa.”
Ensimmäinen laulu, jonka Nyman on Chydeniuksen säestämänä laulanut, on Tyttö ja tanssiva karhu. ”Se taitaa olla myös tärkein, jos nyt tärkeysjärjestykseen lauluja pitää laittaa. Tällä hetkellä ohjelmistossa on yksi laulu, jota ilman en suostu keikalle lähtemään: Syleily. Runo on Aulikki Oksasen kynästä.”
”Onnea, Kaj. Ilman Sinua en tietäisi, millaista on, kun ’runoilijalla on asiaa’ ja säveltäjällä kans”, Nyman lähettää onnittelutervehdyksensä.
”Ehdottomasti hienointa on dialogi”
Näyttelijä, laulaja Ritva Sorvali tutustui Kaj Chydeniukseen Lahden kaupunginteatterissa vuonna 1994. Chydenius oli säveltänyt musiikin Ilpo Tiihosen näytelmään Laulu Otavasta, jossa Sorvali näytteli.
”Silloin Kaj kysyi minulta olisiko minulla jotain runotekstejä, jotka haluaisin hänen säveltävän. No niitä löytyi heti seuraavaksi aamuksi ainakin 50. Runoista syntyi sitten Kajn sävellysten myötä lauluiltani Älä elämää pelkää, jonka ensi-ilta oli helmikuussa 1997.”
Sitä on tällä hetkellä esitetty 301 kertaa. Ja esitykset jatkuvat edelleen. Älä elämää pelkää -lauluillan lisäksi Sorvali on laulanut kymmenissä Laulustudio Kaj Chydenius -konserteissa. Chydenius on myös säveltänyt ja koonnut jo säveltämistään lauluista häelle ainakin kahdeksan kokonaista lauluiltaa.
”Lisäksi hän on säveltänyt yhden musiikkinäytelmän Koivuhiiri ja päästäinen Esko-Pekka Tiitisen satuun sekä satuoopperan Sotamies Juan ja Lontoon prinsessa. Yhteistyömme on siis aika valtaisaa. Monien laulujen tekstit olen tarjonnut Kajlle, kun olen ruvennut suunnittelemaan uutta ohjelmakokonaisuutta.”
”Hienointa? Ehdottomasti hienointa on dialogi, jota harjoitusaikana käymme. Kajlla on aina selvä näkemys siitä miten laulu pitäisi tulkita. Ja minulla tietysti omani. Ja se mitä siitä sitten yhteistyössä muotoutuu on mielenkiintoista.”
Kaj Chydenius on Sorvalinkin mukaan työssään tinkimätön ja se on hänestä ehdottoman hienoa. ”Samaa tinkimättömyyttä kaipaisin omalla alallani enemmän. Kajn siviilielämä nivoutuu käsittääkseni aika paljon työhön. Mutta keikkojen jälkeisillä olut- tai viinituokioilla hän on hauska seuramies. Kaj on merkinnyt omalle uralleni todella paljon. Olin laulanut aika paljon ennen kuin tutustuin Kajhin. Mutta olin jossain vaiheessa päättänyt lakata laulamasta, koska olin sitä mieltä etten osaa. Kaj ikäänkuin antoi minulle luvan jatkaa laulamista sanomalla kerran, että juuri noin pitääkin laulaa! Siitä lähtien olenkin sitten laulanut ja paljon. Ja se tuntuu yhä vaan tärkeämmältä ja hienommalta.”
Kaikkein eniten Sorvalia sykähdyttää Chydeniuksen töistä Ahti Taposen teksti Mun kaunis kotimaani. ”Kajn säveltämänä on minulle ehkä ylitse muiden. Siinä on kirkkaana kaikki se mitä haluan ihmisille kertoa.
Heinrich Heinen teksti Kulkurotat, jonka Kaj on sekä suomentanut että säveltänyt, on myös minulle hyvin tärkeä ja tietysti Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää.”
”Taistelu jatkuu!”, Sorvali muistuttaa Chydeniusta onnitellen.
”Moni on hämmentynyt monipuolisuudesta”
Pianonsoiton opettaja, laulaja Monna Kamu teki varsinkin 1970-luvulla Agit-Propin kautta paljon yhteistyötä Chydeniuksen kanssa. ”Siihen liittyi sellainen anekdootti, kun minulla oli ensimmäinen julkinen esiintyminen ja tapasin Kajn, hän käveli ja katsoi meitä ja minua, ja sanoi sitten pojille: hyvä valinta. Sitten hän sanoi päivää. Tämä tapahtui vuonna 1972.”
Suhdettaan Chydeniukseen Kamu kuvaa kahden muusikon hedelmälliseksi työtoveruudeksi. ”Olen koelaulunut, ollut testaaja, Kaj on kauttani saanut kuulla mitä on säveltänyt. Kaj on säveltäjän lisäksi sielultaan mitä suurimmissa määrin muusikko. Kajlla on niin kamalan suuri määrä hienoja lauluja, joista jaksan nauttia soittamieni säestysnauhojen kautta sydämeni kyllyydestä, en tarvitse edes yleisöä – teen näin usein: laulan kotosalla. Niin paljon hänellä on ihania lauluja ja ne vaikuttavat syvästi.”
”Säveltäjänä Kaj on ahkera, esikuva ammatissaan oleville ja muillekin. Säveltäjän työstä ei tulla työttömäksi eikä tulla eläkkeellä. Säveltäjä voi säveltää aina. Kaj nauttii säveltämisestä suunnattomasti. Hän iloitsee usein: ’nyt on ihana teksti, pääsen säveltämään’. Siis aina kun löytyy runo, silloin Kajn kynä palaa säveltämään sen.”
Chydenius on merkinnyt Kamun uralle paljon. ”Hänen kanssaan aloitin solistisen uran. Helsingin laulufestivaalien aikana 1985 oli myös Kajn sävellyskonsertti. Olin siellä mukana ja Kaj pyysi laulamaan hänen sarjan lied-tyylisiä lauluja. Sitä ennen olin laulanut vain Agit-Propin puitteissa, mutta laulufestivaaleilla ensimmäistä kertaa yksin.” ”On myös ollut kunnia saada olla Kajn testilaulaja, kantaesittää aikoinaan paljon. Eniten elämässäni olen laulanut Kajn lauluja ja olen saanut ihmisiä hämmästyksen valtaan esittässäni niitä klassisen musiikin piireissä. Moni on hämmästynyt siitä, miten monipuolinen Kaj on säveltäjänä.”
Tärkein Chydeniuksen kappale Kamulle on se mikä kussakin kohdassa on käsillä, se suhde siihen mitä esittää. ”Olen otettu Kajn espanjankielisistä sävellyksistä, monestakin syystä. Se ilo, että olen saanut esittää monella eri kielellä, rakkaimpina espanjaksi ja ruotsiksi.”
”Rakas Kaj, sydämelliset onnittelut, tie jatkuu! Jaan Ilkka Kylävaaran sanat: ’mikä kerran on sydämessä se aina tunteeksi taipuu, mikä sydämen ytimessä, siihen ensiksi ihmisen kaipuu’.”
”Herkkä ja tinkimätön”
Kirjailija Ilkka Kylävaara oli Ylioppilasteatterissa ja ”Cydis oli siellä johtamassa hommia mutta se oli vain yksi proggis. Mutta hän oli opettamassa teatterikorkeakoulussa jonne pääsin, jouduin, miten vaan.”
Siellä Kylävaara ei Chydeniukseen liiemmin tutustunut. ”Mutta jostain syystä hän alkoi säveltämään biisejä tekstieni pohjalta, niitä tuli muistaakseni kaksisataa. Jostain syystä hän piti lyriikoistani ja tässä joskus lähetin hänelle pari tekstiäni ja kumma kyllä, hän hyväksyi niistä suurimman osan. Yksi todella tärkeä yhteinen biisi on Bulevardia.”
Chydenius on Kylävaaran mukaan siviilielämässään hyvin asiallinen henkilö. ”Mutta sitten hirvittävän herkkä ja tinkimätön taideasioissa. Se on tuntunut mukavalta.”
”Kaj on kulkenut niin pitkän tien, että se on jättänyt suuren merkin. Ja hänestä paljastunut ihan uusia elementtejä. Jossain vaiheessa Love Records teki Kajn nuotteja vihkoiksi, se mukava suurin osa on taltioitunut nuotistoihin.”
”Kaj on kasvanut niin isoksi ihmiseksi, paljon uusia päiviä ja uusia biisejä!”, Kylävaara lähettää onnittelunsa.
”Maailma huumorilasien lävitse”
Kajt Hyttinen ja Chydenius tapasivat ensimmäisen kerran 1970-luvulla. Näyttelijä, laulaja Kai Hyttinen kävi hakemassa Tunturikadulta allekirjoituksen sovituslupaan. ”Yhteistyömme käynnistyi kesällä 1989. Kaj oli opettamassa musiikkiteatterikurssilla ja sen jatkeeksi olin laulamassa pari laulua hänen 50-vuotiskonsertissaan Vanhalla. Kajlla on valtavan tarttuvia ja hienoja melodioita. Jokaisen yhteisen konsertin jälkeen joudun ’kärsimään’ korvamadoista. Konsertin melodian pyörivät randomina muutaman päivän ajan.”
Chydenius on Hyttisen mukaan energinen ja innostunut ja se tarttuu. Hän tarkkailee maailmaa huumorilasien lävitse. ”Kyky nähdä hauskaa on läsnä joka tilanteessa ja hän osaa myös verbalisoida näkemänsä. Hän elää säveltämisestä ja on omien laulujensa paras säestäjä, läsnäolo esityshetkessä on täydellistä, Hyttinen kuvailee.”
Yhteistyö Chydeniuksen kanssa on tarjonnut lukemattomia hienoja hetkijä: ”Kaksi vanhahkoa miestä menee lavalle, ei ole värivaloja, ei festarivolyymeja, ei savuja, vaan tulta, elämän liekki palaa vahvana ja ollaan ja eletään hetkessä täysillä.” Mieluisimpina Chydeniuksen teoksista Hyttinen nostaa Esko-Pekka Tiitisen runoon sävelletyn Nyt olen vuori ja kappaleen Alfhild, Lauri Viidan sanoin.
”Ortodoksiseen tapaan” Hyttinen haluaa lähettää terveisensä Chydeniukselle: ”Monia armorikkaita vuosia!”
”Runon luettuaan silmänsä säkenöi ja tuikkii”
Näyttelijä, laulaja ja lauluntekijä Minja Koski tutustui Kaj Chydeniukseen lahtelaisen ammattiteatteri Teatteri Vanhan Jukon kautta, jonka kanssa Kaj oli jo useampia vuosia tehnyt yhteistyötä.
”Olin seurannut Kajn tekemisiä jo kauan ja arvostin häntä kovasti. Erityisesti mieleeni on jäänyt Kajn säveltämä Sevillan parturi, jonka näin lapsena koulumme salissa. KOM-teatteri jaksoi silloinkin ansiokkaasti vierailla pienillä paikkakunnilla, jopa Kuhmossa asti”, Koski muistelee.
Yhteistyön aloittaminen Chydeniuksen kanssa oli Koskelle todella iso asia ja varsinkin alkuaikoina hän havahtui monesti kesken harjoitusten miettimään tilanteen todenmukaisuutta: ”Olenko minä todella Kaj Chydeniuksen kanssa harjoittelemassa hänen laulujaan?”
”Kaj rakastaa työtään! Hän janoaa hyviä tekstejä. Joskus hän lukee ääneen löytämänsä runon ja sen luettuaan silmissä säkenöi ja tuikkii. Kaj odottaa samanlaista intoa ja uteliaisuutta myös laulajiltaan. Hän on tarkkanäköinen ja vaativa, mutta harjoituksissa on vahvasti läsnä myös huumori. Kaj pitää opettamisesta. Hän ei puhu siitä miten ääni muodostetaan, vaan siitä miten tekstejä tulkitaan, mistä runossa on kysymys. Ja kun sen hoksaa, niin muu tulee monesti kuin luonnostaan.”
Chydeniuksen opit ovat olleet tärkeitä Koskelle niin näyttelijäntyössä kuin musiikin tekemisessäkin. Hänen on vaikeaa analysoida, millä kaikella tavalla heidän yhteistyö on Kosken vaikuttanut, koska kyse on niin kokonaisvaltaisesta ajattelusta. ”Mutta tiedän sen vaikuttaneen paljon. Kajn intohimo työtä kohtaan tarttuu! Kajn tuotanto on niin käsittämättömän laaja, etten ole kuullut siitä läheskään kaikkea! Ja niistä joita olen kuullut tai laulanut on noussut monta suosikkia. Jos yksi kuitenkin pitää nostaa, niin olkoon se nyt L. Onervan Ei onnea luotu minulle. Se on upea, anarkistinen runo, jonka Kaj on sävellyksellään nostanut vielä astetta huikeammaksi. Laulu löytyy vasta ilmestyneeltä Myrskylinnut-levyltämme.”
”Onnea menneistä ja kaikkea hyvvää tulevaan!”, Koski lähettää onnittelunsa Chydeniukselle.
”Antelias laulajia ja muusikoita kohtaan”
Musiikkituottaja ja laulaja Pekka Aarnio tutustui Kaj Chydeniukseen keväällä 1970 Lenin-levyn nauhoituksissa Kulttuuritalolla.
”Yhteistyömme kasvoi hyvin monitahoiseksi, niin levytyksissä kuin konserteissa. Niin ulkomaankiertueilla kuin järjestöissä. Niin Helsingin laulufestivaalien ideonnissa kuin myöhemmin Kulttuurityöntekijäin liiton, Kulttuurivihkojen perustajan, toiminnassa. Hienointa siinä oli se, että ammatillisesta ja aatteellisesta yhteistoiminnasta sukeutui aikuiselämäni mittainen ystävyys.”
Työssään Chydenius on Aarnion mukaan suunnattoman nopea, aikaansaava ja järjestelmällinen. ”Hän on myös antelias meitä laulajia ja muusikoita kohtaan, aina valmiina järjestämään harjoituksia vaikka kotonaan.”
”Luulenpa hyvinkin Kaj Chydeniuksen olleen yksi suurimpia syyllisiä siihen, että koskaan valitsin musiikin elämänurakseni. Onneksi olkoon Kaj!”
”Kikkailu, briljeeraus ja brassailu pois!”
Kaj Chydenius oli joskus vuosituhannen vaihteessa kuuntelemassa lauluyhtye Rajattoman konserttia, jonka jälkeen hän pyysi Ahti Paunua mukaan lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon Chydenius-konserttiin.
”Tämä avasi minulle kokonaan uuden maailman. Toki tunsin jo etukäteen Kajn klassikoita, mutta en tiennyt että hän oli ja on edelleenkin tuottelias säveltäjä. Kajn tavassa säveltää ja työskennellä yhdistyy mielestäni hienolla tavalla se, mikä minulle on laulumusiikissa merkityksellisintä: tekstilähtöisyys ja tunnelmien kuvaaminen. Kaikenlainen kikkailu, briljeeraus ja omalla äänellä brassailu tulisi jättää ihan muille areenoille. Olen Kajlta oppinut esimerkiksi sen, että lauluja ja runoja ei tule tulkita. ’Älä tulkitse, vaan laula!’, on hän minulle useampaankin kertaan todennut.”
Chydeniuksen laulujen esittäminen on tuntunut Paunulle alusta lähtien erittäin luontevalta ja kotoisalta, ja niitä hän mieluiten soolokeikoillaankin laulana. Kajn ansiota on myös ensimmäinen Paunun soololevyn Lähtevien laivojen satama.
”Se ei olisi nähnyt päivänvaloa ilman Kajn myötävaikutusta ja sävellyksiä. Kajn klassikoista suurimman vaikutuksen minuun on ehdottomasti tehnyt Laulu kuolleesta rakastetusta. Kajn ja Kaisa Korhosen 1960-luvun levytykset ovat mielestäni ylittämättömiä, mutta minunkin oli aivan pakko päästä se levyttämään viimeisimmälle levylleni.”
Chydeniuksen uudemmasta tuotannosta kaksi laulua on jäänyt Paunulle erityisasemaan: Oiva Paloheimon Lähtevien laivojen satama ja Kaarlo Sarkian runoon sävelletty Älä elämää pelkää. ”Nämä molemmat sävellykset ovat mahtavia esimerkkejä siitä, miten musiikki voi tukea runoutta ja antaa kuulijoille tilaa ja mahdollisuuden antaa runojen puhua.”
Paunu haluaa lähettää Kajlle lämpimien onnetoivotusten kera vielä erityiskiitoksen Älä elämää pelkää -laulusta, jonka avulla hän tutustui Sarkian runouteen. ”Sarkia edelleenkin koskettaa minua joka ikinen kerta, kun sitä esitän. Tuo runo ja laulu sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja esittäjän lisäksi se on liikuttanut ihmisiä niin syntymäpäiväjuhlissa, häissä kuin hautajaisissakin. Innolla odotan kaikkia niitä uusia lauluja, joista pääsemme koskettumaan Kajn 80-vuotisjuhlakonsertissa…”
Kaj Chydeniuksern haastattelu tulossa seuraavaan Kulttuurivihkoihin (6/2014, ilmestyy noin 12.12.).
