Kun Euroopan maat alkoivat 1400-luvun lopulla valloittaa ”uutta mannerta”, Afrikkaa ja Aasiaa, ne eivät suinkaan edistäneet omia etujaan. Konkistadoorit ja heidän seuraajansa toivat pakanoille ja vääräuskoisille kristinuskon valon ja pelastivat näin lukemattomia sieluja helvetin tuskilta. Kaikki myöhempien vuosisatojen valloittajat eivät olleet varmoja uskonnon siunauksesta, mutta hekään eivät hyväksikäyttäneet muita kansoja. Siirtomaiden hankinta oli eurooppalaisten velvollisuus, sillä näin alemmat rodut saattoivat sivistyä ja nauttia ihmiskunnan edistyksen hedelmistä.
Jostain syystä monet eivät enää usko näihin aikaisempia sukupolvia niin kovasti elähdyttäneisiin tarinoihin. Sen sijaan kaikki tietävät, että suurvallat pitävät epäitsekkäästi huolta pienten maiden turvallisuudesta: yhden suurvallan aseet ja tukikohdat huolehtivat siitä, ettei toinen suurvalta tuo maahan aseita ja tukikohtia.
Suomenkin historia todistaa tätä. Jatkosodan aikana Saksa toi tänne aseensa ja Suomi antoi puolet maasta tukikohdaksi ihmiskunnan geneettistä puhdistusta tehokkaasti harjoittavalle kansakunnalle. Nyt Suomi-neito tunsi olonsa niin turvalliseksi, että saattoi lihoa ennätysmittoihin. Tätä kukoistuskautta ei valitettavasti kestänyt kuin pari ajastaikaa. Onneksi kuitenkin Neuvostoliitto alkoi vuorostaan pitää huolta Suomen turvallisuudesta tukikohdallaan ja aseillaan sekä ottamalla turvallisuussyistä itäisimmät osat pysyvästi itselleen. Suomi-neito sai taas nauttia terveellisestä hoikkuudesta.
Neuvostoliitto luopui kuitenkin Porkkalan tukikohdasta jo vuonna 1956, vaikka alue oli vuokrattu tälle suurelle ja mahtavalle maalle 50 vuodeksi. Seurasi pitkä ja tuskallinen kausi, jolloin suomalaiset kumarsivat vuoroin itään vuoroin länteen ja joutuivat jopa itse miettimään turvallisuuspolitiikkaansa. Mutta eihän kenenkään niskanikamat ja pää kestä tällaista!
Onneksi jakomielitautinen kausi on nyt päättymässä: Suomi on viittä vaille Naton jäsen! Iso-Nato pitää nyt huolta Suomesta ja hoitaa turvallisuuspoliittisen ajattelun. Iso-Nato kertoo, miten on puhuttava ja mitä on tehtävä. Se opastaa, mitä maata on kulloinkin vihattava ja mitä kiitettävä.
Nato-perheessä joskus esiintyvien erimielisyyksien ratkaisu on helppoa: on vain kysyttävä suurelta johtajalta USA:lta. Jo 1800-luvulla ymmärrettiin, että tällä vapaiden ja rohkeiden miesten maalla on kutsumuskohtalo, manifest destiny, johtaa maailman valitut kansat edistykseen ja onneen. Villien ja muuten epätoivottujen kansojen velvollisuus on väistyä sivuun edistyksen tieltä.
Joskus tavallisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää Ison-Naton ratkaisuja. Miten on selitettävissä se, että hyvän Naton toiminnasta näyttäisi seuraavan pahaa? Tällaisista ristiriidoista ei kuitenkaan pidä huolestua. Ovathan teologitkin selviytyneet jo kahden vuosituhannen ajan kaikkivaltiaan ja kaikkihyvän jumalan ja maailman pahuuden tuottamasta ongelmasta tavallisten kuolevaisten ajattelulle.
Yksi esimerkki Ison-Naton ratkaisusta, jossa jotkut kuvittelevat olevan vaikeasti ymmärrettäviä ristiriitoja, liittyy merenalaiseen infrastruktuuriin. Nato on toisaalta hiljattain ilmoittanut panostavansa erityisesti maita ja maanosia yhdistävien meren alla olevien putkistojen ja kaapelien suojeluun. Toisaalta Yhdysvallat räjäytti syyskuussa joidenkin muiden Nato-maiden avustamana Nord Stream -putket, jotka toivat maakaasua Venäjältä Saksaan ja moneen muuhun Nato-maahan. Tämä selviää Yhdysvaltain tunnetuimman tutkivan toimittajan Seymor Hershin kirjoituksesta. Se pääsi valitettavasti julkisuuteen huolimatta Nato-maiden kansalliseen turvallisuuteen perustuvasta tehokkaasta sensuurista.
Tietovuodolla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, sillä eihän presidentti Biden välittänyt asiaa kauheasti salatakaan. Biden totesi 7.2.22: ”Jos Venäjä hyökkää, Nord Stream-2:ta ei enää ole. Me teemme lopun siitä.” Kun toimittaja kysyi, miten tämä on mahdollista, presidentti vastasi: ”Lupaan sinulle, me kykenemme tekemään sen.” Totta kai Naton voimaa on aina korostettava!
Iso-Nato siis räjäytti putket, joihin kolmen Nato-maan, Saksan, Hollannin ja Ranskan, yhtiöt olivat investoineet yli kymmenen miljardin euron edestä omaa ja lainarahaa. Putkessa virtaavan kaasun halpa hinta hyödytti kovasti Saksan teollisuutta ja miljoonia kotitalouksia. Putken katkaiseminen oli kuitenkin välttämätöntä ja täysin ymmärrettävää, sillä Naton komentaja USA oli alusta pitäen vastustanut hanketta. Sehän merkitsi yhteistyötä Naton verivihollisen Venäjän kanssa. Suuri johtaja oli jo vuosikymmeniä painottanut, että Saksan ja Venäjän yhteistyö oli pahinta, mitä se saattoi ajatella. Kuten kaikissa aseellisissa ryhmissä, tottelemattomuudella johtajaa kohtaan on aina raskaat seuraukset.
Putken räjäytys osoitti myös, kuinka suuret vaarat kohdistuvat merenalaiseen infrastruktuuriin ja kuinka Nato-yhteistyötä tarvitaan sen suojelemiseen. Ainoastaan noudattamalla Ison-Naton kaikkia määräyksiä ja maksamalla säädetyn aseveron USA:n teollisuudelle yksittäinen maa voi olla varma putkiensa ja kaapeliensa turvallisuudesta.
Putkiepisodi selvitti, mitä Britannian ja Yhdysvaltojen korostama ”Sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys” eli ”Kansainvälinen liberaali maailmanjärjestys” tarkoittaa. Vapaan maailman demokraattisten valtioiden on nyt entistä helpompaa toimia yhteistyössä ja puolustaa arvojaan ulkopuolelta tulevilta hyökkäyksiltä.
Olli Tammilehto