SIVISTYSVALTIOSTA (kuten Suomi) PUHUTTAESSA sillä viitataan ensinnäkin vanhoihin länsimaisiin valtioihin, kuten Ranska ja Saksa. TOISEKSI sillä viitataan kansallisen valtion oman väestön sivistämiseen OPPIVELVOLLISUUDEN pohjalta.
MUTTA kun koulukirjoja tutkitaan lähemmin, tehdään havainto, että ne ovat täynnä vanhentunutta tietoa.
Kysymys TIETÄMISESTÄ JA HALLITSEMISESTA sekä siitä, MIKÄ ON TODELLISTA, on keskeinen kysymys myös SIVISTYSVALTIOSTA PUHUTTAESSA.
NATIONALISTINEN KANSALLISVALTIO muodostetaan kokonaisen kansan YHTENÄISTÄMISELLÄ KANSAKUNNAKSI. Nationalismin kohdalla on keskeistä YHTENÄISTÄÄ kansa.
Mutta kun sitäkin tarkastellaan lähemmin, tämäkin osoittautuu ONGELMALLISEKSI.
Voiko ihminen olla TIETO-OLENTO JA ONKO valtiossa tarjottu maailmankuva TODELLINEN?
Oppivelvollisuuden keskeinen tavoite onkin YHTENÄISTÄÄ valtiolaitoksen TIETO- JA TODELLISUUSKÄSITYS.
*
Eksistentialistinen filosofia on kyseenalaustanut kansallisen valtion ja nuo seikat (yhtenäistetty tieto- ja todellisuuskäsitys). Husserlin, Heideggerin ja Sartren välinen vuorovaikutus on vaikuttanut siihen eniten.
Samassa yhteydessä on pohdittu käsitteitä kuten transsendenssi. ”huono usko”, ”minän ulkoisuus” sekä ”subjektin kuolema”. Tämänhetkinen ilmastonmuutoskriisi (ilmasto on kaaos, jota ei pidä tarkastella järkiperäisesti sillä se ei tuota hedelmää) antaa tähän tarkasteluun aivan erityisen motiivin.
Uusin kehitys ei ainoastaan kyseenalaista esimerkiksi kansanterveyasajattelua ja lääketeollisuutta. Se antaa aiheen pohtia uudella tavalla esimerkiksi yhdyskuntien muodostamista ja aluerakennetta. Nykyistä linjaa ei voi enää jatkaa.
