Ensin oli VALITTUJEN SULJETTU VALTIO.
”Silloin esiintyi mies, joka aloitti taistelun – – uneliaisuutta vastaan ja joka uudisti Arvidssonin väitteen elävän kansanhengen puutteesta – – suomalaisen kansanenemmistön oikeudesta päästä yleisinhimillisen sivistyksen osallisuuteen oman kielensä avulla” (Snellmanista sivulla 137 teoksessa Suomalaisen kirjallisuuden historia, V. Tarkiainen, 1934).
KANSALLISUUSAATE (nationalismi) korostaa valittujen kansojen merkitystä oman kielen ja kulttuurin (oman kansan historian) pohjalta identiteettiä ja itsemääräämisoikeutta. VALTAPOLIITTINEN NATIONALISMI on pyrkinyt saamaan oman valtion rajatkin yhtenäiseksi (johonkin PAIKKAAN pysähtyneeseen ja kiinnittyneen) kansakunnan rajojen kanssa. On kuviteltu, että jokaiselle kansanryhmälle on maapallolla oma, vain sille kuuluva alue. Tätä kuvitteellista ajattelutapaa on seurannut nykyinen valtioiden maapallo.
Ennen valtiomuodostusta eri kansat olivat jatkuvasti kansainvälisesti liikkeellä ja asuivat yhdessä monien muiden kansanryhmien kanssa, Valtioksi organisoitumisen alettua valittiin kuitenkin vain tietty ”edustava kansa” (suomessa suomea puhuneita suomalaisia), mutta ei muita samalla alueella vaikuttaneita väestöryhmiä kuten saamelaisia.
Vuonna 1907 painetussa kirjassa OMA MAA (tietokirja Suomen kodeille), I nidos, sanotaan ROTUOPILLISESTI kappaleessa ”Suomen kansa antropologisessa suhteessa” (sivu 541) ,että ”…meidät (suomalaiset/lisäys JP) on luettu mongolialaiseen rotuun…” (sivu 553, artikkelissa on valokuvia suomalaisesta rodusta, paidattomista miehistä edestä ja sivulta) ja lappalaisista sanotaan sivulla 721, että ”…Heitä siis tuskin voi ottaa lukuun, kun on kysymys maan asutuksesta…”.
Esimerkiksi Itävalta-Unkarissa puhuttiin aikaisemmin monia kieliä ja samassa valtiossa asui monia kansoja.
Yhden kansan valtioksi organisoituminen on vanhanaikaista.
Valtion vastaisella ajattelulla on hyviä perusteluja. Hegelin idealistisessa oikeusvaltiofilosofiassa (johon nationalismi alun perin pohjautuu) ei oteta esimerkiksi huomioon YKSILÖÄ. Valtiosta aiheutuu militarismia, asekauppaa sekä ihmisten jakamista ystäviin ja vihollisiin.
Valtioksi organisoituminen ei merkitse konkreettista vapautta, turvallisuutta ja tasa-arvoa. Valtioiden maapallosta ei voi kehittää uutta kansainvälistä yhteiskuntamallia. Myöskään kommunistinen tai sosialistinen yhteiskunta ei sovi monien epäkohtiensa takia (esimerkiksi sairasta luontosuhdetta koskevat ympäristöongelmat ja kielletty yksilövapaus) esikuvaksi uudelle yhteiskuntamallille.
Uudessa maapallon kansainvälisessä maailmanyhteiskunnassa ei ole valtiorajoja. Ihmisillä on siinä vapaus (myös eksistentialistinen vapaus) ja oikeus liikkua missä kulloinkin tahtovat. Ja oikeus oleskella tasa-arvoisina minkä tahansa väestöryhmän keskuudessa. Yhteiskunnassa vallitsee ”kestävä luontosuhde”, pysyvä ystävyys ja kestävä rauha kansojen, ryhmien ja yksilöiden kesken. Sen kouluissakin on kansainvälisesti monia kansanryhmä, kouluissa puhutaan monia kieliä ja harjoitetaan riidattomasti monia uskontoja.
Muutos uuteen kansainväliseen yhteiskuntaan saadaan aikaan pysäyttämällä ensin väestönkasvu ja toteuttamalla sen jälkeen tähänastisen valtakultttuurin totaalinen uudistaminen (uudenlainen luontosuhde jne.) ja kielletään samalla tähän asti harjoitettu luonnonsuojelu kokonaan.
Jos tällä länsimaisella kulttuuripohjalla ryhdytään suojelemaan jotakin esimerkiksi perustamalla suojelualue, se tapahtuu kulttuurimme tietyn ajattelutilan ja tietouskon varassa ja prosessi johtaa joka kerta luonnon tuhoamiseen.