0. Kaikki se mitä pikkukissamme tekee, liittyy ainoastaan hänen omaan olemassaoloonsa (tämän taustalla on evoluution pohjalta syntynyt ”eläimenä oleminen”).
Moneen mihin kissamme ryhtyy, vaikuttaa (toisin kuin ihmisellä) suuresti hyvin tarkaksi kehittynyt kissan hajuaisti.
Ihmisillä on kuitenkin (valitettavasti) taipumus kuvitella, että eläimen kuten ”kotikissan” olemassaolo ja ”tekemiset” niveltyvät (tavalla tai toisella) ihmisen olemassaoloon.
Ihmisen kuitenkin vain kuvittelevat, että kotieläin elää ihmisen kotiyhteisössä jotain ”samaa prosessia” ja ”todellisuutta” kuin ihmiset.
Tähän väärinkäsitykseen on kätketty myös alistussuhde. Siinä ihminen pitää eläintä ihmistä ala-arvoisempana.
*
Ihminen ei synny tähän maailmaan yhteisön mukana eikä lähde tästä maailmasta yhteisönä. Eikä ihmisen olemassaoloa ole ”yhteisöllistä olemassaoloa”.
Kun muinaisessa Egytissä haudattiin hallitsijan mukana rituaalina koko hänen palveluskuntansa elävänä, tapahtui suuri erehdys ja vääryys.
Kaiken maailmassa olemisen perusta liittyy yksilölliseen olemassaoloon, parhaimmillaan se on ”itselleen olemista”.
*
Kun ajattelen kaikkia elämäni erilaisia elämänjaksoja (ensimmäinen avioliitto ja avioero jne.), ne ovat kaikki päättyneet havaintoon siitä, ettei mitään ”varmaa ja todellista” ollut. ”Toden todellisuuden tuntu” olikin vain kuvittelua. Eikä mistään yhteiskunnallisesta instituutiosta, kuten aviopareja vihkivästä kirkosta, ollut mitään apua.
Tästä huolimatta yhteiskunnallinen valtaeliitti (mutta ei enää kirkko) onnistuu vieläkin köyttämään ja sitouttamaan meidät yksilöinä valtioon.
Valtaorgaanin pyörittäjät eivät salli meille riippumatonta yksilövapautta.
Se on iso virhe, ja nationalistis-poliittinen valtaeliitti jatkaa samaa erehdystä parhaillaankin yllyttämällä yksilöitä uhrautumaan Kiky-Suomen hyväksi.
*
1800-luvun esimoderni teollisen kapitalismin kulttuuri synnytti idean avantgardistisesta modernista kulttuurista.
Esimodernia seurannut moderni kulttuuri pyrki heijastamaan sitä kuin kuinka ”uusi ja edistyksellinen” on kaikessa parempaa kuin vanha. Nyt piti säpsähtää joka kerta kun havaitsi uudessa pienenkin merkin vanhasta.
Mutta vaikka kuinka tehtiin uutta uuden perään monien modernistien (esimerkiksi Alvar Aallon arkkitehtuuri) teoksissa näkyi jälki myös vanhoista käsityksistä maailmassa olemisesta. Aallolla se oli ”nuoruuden ajan klassismi”, Aaltohan suunnitteli nuoruudenarkkitehtina puisia klassistisia rakennuksia.
Eräs syyt ”modernismin vahassa roikkumiseen” juontaa nationalistiseen valta- ja valtioajatteluun.
Suomalaisuutta piti sisällyttää kaikkeen funktionaaliseen ja moderniin.
Käsitys ”nationalistisesti rajatusta oikeanlaisesta avioliiton solmimisesta” alkoi kuitenkin lipsumaan Armi Kuuselasta lähtien.
Mutta Suomikin alkoi täristä kun iski kansainvälisen järistys, postmoderni kulttuuri.
Jo toisen maailmansodan aikana (kaiken vanhan hävittämisen aikana) syntynyt uusi modernin kulttuurin jälkeinen postmoderni kulttuuri (eksistentialismi sekä postmoderni filosofian, taiteen ja arkkitehtuurin uudistuminen), se hävitti hetkessä kaiken siihenastisen ”modernin” (uudistamisen hengen ja sisällön).
Ja niin käynnistyi suurten vanhojen nationalististen puolueiden kuolema. Ne eivät kuitenkaan osaa vieläkään ymmärtää sitä, ettei ”tietämistä ja todellisuutta” voi käyttää enää vallankäytön työkaluna.
Nyt ei käydä kansainvälistä sodankäyntiä aseilla vaan ajatusten pöydälle heittelyllä.
*
Suomen ympäristönsuojelua heikennetään jatkuvasti ja metsien taloudellisen hyödyn irti ottamista lisätään miljonääri pääministeri Sipilän (keskustapuolue) hallituksen toimesta. Tämäkin käynnissä oleva kehityspolku sisältyy uusimpaan synkkään postmoderniin kulttuuriin.
Totaalikapitalismin aikakautta on kestänyt jo ainakin puoli vuosisataa. Mutta nyt alkaa olla senkin elämä lopussa.
Viimeksi tapahtuneen kansainvälisen kapitalismin pohjalta tapahtuneessa postmodernissa kulttuurissa kaikki sai olla avoimesti myös modernin vastaista.
Ja samalla moninaista, ristiriitaista ja myös täysin ”hälynpölyn mukaista” (dadaistinen taide, viihdekulttuuri jne.).
Kun minä elin 1950-luvulla pikkupoikana ”perinteisesti hallitussa Suomessa” en tiennyt mitään uusimmasta ylikansallisesta modernista enkä siitä, että USA:ssa oli jo ”keksitty” postmoderni arkkitehtuuri.
Tietotekninen konehulluus alkoi nostaa täällä päätään 1980-luvulla. Myöhemmin paljastui se, että suurvalta on murtautunut vakoiluohjelmillaan myös jokaisen sähköpostiin.
Tämä kehitys syvenee parhaillaan.
Postmodernissa kulttuurissa esimerkiksi terveydenhuolto on pyörittää myös ”kapitalistista bisneshuoltoa” (vrt. Karl Marx: ”henki on ainetta”).
Ja jos ruudussa ei näy ”piukkaa peppua” niin klikkaa tästä eli uudessa postmodernissa kulttuurissa jokaista liikettä seurataan herpaantumatta (atk-robottiohjelmilla) ja jokaista ihmistä pommitetaan katkeamatta rahallisen hyödyn irtiottamiseksi (saapuvat mainosviestit).
Kapitalismin tappaja-hirviö paisuu parhaillaan kiihtyvällä nopeudella hetkeä ennen iskua kohti teollista kapitalismia. Tätä koskeva Karl Marxin arvio on osumassa napakymppiin.
*
Uuden postmodernin kulttuurin pahimmat viholliset eli uskomukset ”hyvä yleinen edistys” ja ”hyvä hallittu järjestys” ovat osoittautumassa myyteiksi.
Postmoderni kulttuuri murskaa säpäleiksi myös ”maailmassa olemista” ja aikaa (eilinen-nyt-huominen) koskevat vanhat käsitykset.
*
Nyt on alettu hyväksymään ”uuden suunnittelemisessa ja rakentamisessa ” myös menneisyys (historian tulkitseminen monista eri näkökulmista käsin, vastakohtana ”yhdelle oikealle tosihistorialle”). Toiseksi on alettu ”hyväksyä tulevaisuus”, josta ihminen ei voi ”tietää”.
Tulevaisuus pysyy jatkossakin edessä häämöttävään tuntemattomaan syöksymisenä mutta siitäkin joutuu nyt sanomaan jotakin epämääräistä.
Muutos koskee nyt myös käsitystä vanhasta nationalistisesta valtiosta ja kaikkea siitä minkä piti olla niin sanottua ”todellisuutta”.
Koska postmodernissa kulttuurissa todellisuuden käsitettiin olevan ”minä hetkenä tahansa mitä kulloinkin ja mitä mitäkin” uusin postmoderni lopetti myös ”todellisuuden” (”todellisuuden loppu”).
*
Kulttuurisena ihmiseläimenä oleminen ei voi olla uusimmassa postmodernissa kulttuurissa mitään muuta kuin ”kuvitteellista olemista” (identiteetti). Tämä johtuu siitä, että ihmisyhteisöjen kulttuuriset myytit syntyvät ja uudistuvat katkeamatta kuvitteellisten tarinoiden pohjalta.
Mitä ”kehittyneempi kulttuuri” sitä enemmän suvaitsevaisuutta ja ”asiariitelyä” (siinä asiat riitelevät, ei ihmiset).
Päinvastaisessa tapauksessa erimielisyyksiä ratkotaan erilaisten tuomitsemisella sekä perhe- ja sukujäsenten seuraamisella ja kritisoimisella sekä ”ulkopuolisten karkottamisella” ja kaikenlaisen toisinajattelun kieltämisellä.
Se, että ”julkinen uutisointi” on nykyisin yhteisöllistä viihdettä, kilpailua ja sodankäyntiä, todistaa vallalla olevasta uusimmasta kulttuurista.
Siinä asiat riitelee alati vähemmän ja ihmiset aina vain enemmän. Ja samalla koko ajan viihteellisesti.
*
Miksi ihminen puhuu innokkaimmin sellaisesta, josta hänen pitäisi olla vaiti?
Jos ”totuus” olisi yksi veljeksistä se olisi paljon läheisempää sukua ”todellisuudelle” kuin vain veli, ”totuutta” ja ”todellisuutta” ei voisi erottaa toisistaan.
Mutta eihän ihminen, mytologinen eläin, ole kuin kone, joka voi tuottaa ”järjellään” tietoa olemisesta.
*
Katselin hämärässä huoneessa kaukaa kirjahyllyä ja huomioni kiinnittyi siinä yhteen hyllykohtaan. Ajattelin ensin, että tuossa kohdassa on ”paksu kirja X” mutta kun kävin katsomassa kohdetta läheltä, se olikin ”ohut kirja Y”, jonka vieressä oli toinen kirja. Kaksi eri kirjaa olivat ”sulautuneet” havainnossani yhdeksi ”paksuksi kirjaksi X”.
Olen tehnyt kissamme käyttäytymisestä samantyyppisiä havaintoja: välillä kissakin kuvittelee ensin jotain mutta ”joutuu hetken päästä toteamaan”, että tapahtuukin aivan toista (ei tapahdu sitä mitä kissa ensin kuvitteli).
Nämä molemmat havainnot todistavat ihmisenä OLEMISESTA. Siinä ihminen KUVITTELEE mutta ei ”tiedä” eikä mitään ”todellista ja todellisuutta” ole olemassa. ”Maailma ei ole sitä miltä se näyttää”.
Wittgensteinin havainto, että ihmisen havaintokykyyn vaikuttaa pikemminkin mielikuvat (onko näkyvä kohde ankka vai jänis) kuin todelliset havainnoinnin kohteet tulee tätä näkemystäni.
”Konkreettinen oleminen” on sitä, että ottaa selvää onko havainto ”virheellinen vai oikea”.
Tässäkin mielessä ajatus ihmisen kyvystä ”tietämisestä” ja kyvystä kokea ”kaikille yhteistä todellisuutta” on erehdys.
*
Yksinvaltiaat saavat valtansa uskonnollista valtaa käyttävältä papilta tai maallista valtaa käyttävältä puolueorganisaatiolta.
Valta muuttuu ”konkreettiseksi vallaksi” vasta kun valtaan liitetään yliluonnollisuutta heijastavia mielikuvia.
Yksinvaltias käyttää neuvoantajiensa kanssa valtaa ja käskee neuvoantajaansa kertomaan palatsin korkealta parvekkeelta maan tasossa seisovalle kansalle sen kuinka valtias on käyttänyt valtaa.
Yksinvaltias herättää näin avustajansa avulla kansassa mielikuvan myös siitä, mikä on ”totuuden mukaista, totuus ja todellisuus”.
Tämä sisältää kuitenkin suuren huijauksen.
*
Venäjän kommunistien 1900-luvun alussa käynnistämä ”ranskalainen suuri vallankumous” (1790-luku) pakotti Venäjän yksinvaltiaan, tsaarin tiukentamaan otteita lukuisissa Venäjän kanssa vuorovaikutuksessa eläneisiin yhteiskuntiin ja samalla myös ”autonomisessa Suomessa”. Lopputulokseksi tuli kuitenkin suuren vallankumouksen mukaisesti se, että keisari ja koko venäläinen aatelisto riistettiin vallasta verisesti.
Leninin hyväksymisen myötä 1917 perustetussa Suomen kansallisvaltiossa ylintä valtaa käyttää kansaa edustava eduskunta, mutta vaikka Suomessa ei vallitse yksinvaltius suomalaisessa demokratiassa on vieläkin tsaarinaikaista vallankäyttöperinnettä.
*
Siitä mitä kansaa edustava eduskunta ja muu valtaeliitti on päättänyt, kertoo Suomessa alun perin 1926 perustettu ja eduskunnan alaisuudessa toimiva ”yleinen tiedottaminen” eli niin kutsuttu ”yleisradio” (Yle, radio, TV ja internet).
Yle on nykyisin kapitalistinen rahallisesti itseään ”pyörittävä” osakeyhtiö (OY). Ylen toimintaan vaikuttaa samanaikaisesti useita ”julkisia ja yksityisiä” toimijoita. Lisäksi Suomessa toimii ”uutisoijana” esimerkiksi ”Suomen tietotoimisto” sekä kaupallisia medioita.
Mediaa pidetään nykyisin neljäntenä valtiomahtina (valta), muut mahdit ovat lakien säätäminen, oikeuden jakaminen ja toimeenpanovallan käyttäminen.
*
Sananvapaus ei pohjaudu Suomessa ajatukseen, että mielipiteen ilmaisemisen estäminen on aina (kaikissa tapauksissa) vääryys koska ”sensuroitu mielipide” voi osoittautua ennemmin tai myöhemmin demokratian jalostamisenkin kannalta perustelluksi asiaksi ja kaiken lisäksi ”todeksi” (Mill).
Mutta jos median uutisointi perustuu pelkkiin ohjeisiin, normeihin ja faktoihin täytyy kysyä ”kenen kannalta ja kenen näkökulmasta tosiasiaksi eli faktaksi”.
Mitään ”kaikille yhteistä faktamaailmaahan” ei voi olla olemassa.
Olemassa on vain yksilöllisiä ”kuivitteellisia totuuksia” joista voi ”vääntää käsityksiä” ”konkreettisen olemisen” pohjaksi.
Ylen väittely oli ”todellisuutta” koskevan tarkastelun” kannalta sekava kokonaisuus.
*
Kun pääministeri Sipilä joutui vuoden 2016 lopulla ”syytettynä” kaiken keskipisteeksi yksittäisessä asiassa (josta syttyi ”iso politiikan ja vallan skandaali”) samassa yhteydessä ei haluttu herättää kysymystä suomalaisen demokratian perimmäisestä luonteesta eikä suomalaisesta vallanjaosta (eri valtaelinten välillä) eikä sitä mitä kaikkea kansalaiset ajattelevat siitä mikä on ”tosi, todellista ja todellisuus”.
Ylen luotettavuutta ja sitoutumattomuutta käsitellyt keskustelutilaisuus 17.5.2017 (Yle, TV1) oli ”kansan näkökulmasta” käsittämätön.
Ja kun tämän tyyppinen ”väittely” jatkuu kansa menettää täysin luottamuksen Yleen ja valtapolitiikkaan.
*
Tsaarivaltaan, byrokratiaan ja virkavaltaan sata vuotta kasvanut suomalainen valtaeliitti ei julkaise Suomessa moraalisessa mielessä tärkeitä ”vahtikoirauutisia” vaikka niiden avulla voi jalostaa demokratiaa kokevaa ajattelua sekä lisätä sananvapautta.
Uutisointi totutetaan Suomessa ohjeiden, normien ja lakipykälien pohjalta. Kansalle tyrkytetään mukamas ainoastaan ”vahvistettua faktaa” sekä ”tietoja” siitä mikä on ”sataprosenttisen varmasti totta”.
Sitä ei kuitenkaan kyseenalaisteta, onko ihmisellä pohjimmiltaan lainkaan kykyä ”tietää” sekä onko uutisena jostakin ilmiöstä tai asiasta ilmaan heitetty ”totuudenmukainen mielikuva” myös ”konkreettisesti todellista” (”todellisuutta”).
Niin kauan kuin tästä ei sallita keskustelua, myös Yle palvelee eniten taloudellisen ja poliittisen valtaeliitin ja vallan päällä istuvien isojen puolueiden intressiä ja toisinajattelun kieltämistä.
*
Täällä pitäisi ensimmäiseksi syventyä ”pilkunviilauksen” sijasta moraaliseen demokratiakeskusteluun ja vasta toiseksi journalismin ja valtaeliitin suhteeseen.
Niin kauan kuin keskustelu valtaeliitin harjoittamasta ”maan tavasta” sivuutetaan, kansan luottamus nykyiseen valtaeliittiin murenee ja romahtaa lopuksi kokonaan.
Heikon itsetunnon kyllästämässä alkoholisoituneessa, rasistisessa ja väkivaltaisessa maassa ei haluta huomata mitään yhtäläisyyttäkään USA:n Trumpin ja Suomen Sipilän välillä.
*
Friedrich Nietzsche on sanonut ”Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytöksen” alussa, nimeltä ”Hyvän ja pahan tuolla puolen” (esseen suomennos J. A. Hollo, kirja suomeksi 1966, alkuperäinen kirjoitus on vuodelta 1886) sivuilla 6-7, että ”Jos edellytetään, että TOTUUS on NAINEN -, kuinka onkaan? eikö silloin ole syytä epäillä, että kaikki FILOSOFIT, sikäli kuin he ovat olleet DOGMAATIKKOJA (opinkappaleiden ja kuten kristillisen opin harjoittajia/lisäys JP), ovat ymmärtäneet huonosti naisia – – lähestyessään TOTUUTTA, ovat olleet tökeröitä ja sopimattomia – – naishenkilön suosiota tavoiteltaessa?
Varmaa on, ettei hän (totuutta symbolisoiva nainen/lisäys JP) ole heihin suostunut – –”.
Tämän jälkeen Nietzsche sanoo mm. että ”– –vaarallisin kaikista erehdyksistä on toistaiseksi ollut eräs dogmaatikon erehdys, nimittäin Platonin keksimä puhdas HENKI ja HYVÄ sinänsä – – Puhua hengestä ja hyvästä niin kuin Platon niistä puhui tosin merkitsi TOTUUDEN kääntämistä päälaelleen – – sillä kristinusko on platonismia ”kansaa” varten – – kerran jesuitismin (TEKOPYHYYDEN/lisäys JP), toisen kerran demokraattisen VALISTUKSEN voimalla (JÄRJENkäytön/lisäys JP) – –”. (tekstisuurennokset JP).
(Jukka Paason sivuhuomautus: Augustinus = 354-430 jKr. antoi kristillisen (teologisen) asun Platonin filosofisille ajatuksille, siinä ilmeni uskonnollisen ja filosofisen ajattelun yhteys, filosofinen ajattelu on syntynyt vuorovaikutuksessa uskontoon liittyvien kysymysten kanssa.)
*
Mitä puhe ”läsnä olevan todellisuuden ylittävästä tuonpuoleisesta – transsendentaalisesta” tarkoittaa?
Vaikka konkreettinen maailmassa oleminen on yhdenpuolista ”konkreettista itselleen olemista”, siihen sisältyy kuitenkin samalla kurkottautuminen ”transsendentaaliseen itselleen olemisen tilaan”?
*
Eri uskontoja (”uskonnollisia oppeja”) on äänettömästi.
Tapoja, joilla ihminen uskoo, on yhtä monia kuin on tänne maapallolle syntyneitä ja täällä vaikuttavia ihmisiä.
Siis tärkeintä on tapa ”miten uskoo”, ei ”mitä uskoo”.
Samoin kaikki muukin yksilöllinen olemassaolo on yhtä moninaista kuin on lukumäärällisesti ihmisiä ja olemisia. Ja kaikki olemassaolot ovat samaan aikaan jatkuvassa muutostilassa.
Tämä on helpointa todeta vanhoista itse ottamista valokuvista.
Omassa elämässäni olen havainnut senkin, että jos lähipiirissäni ja yhteiskunnallisessa miljöössä tapahtuu samaan aikaan suuria muutoksia, se on johtanut joka kerta omassa maailmassa olemisessani suuriin muutoksiin, siirtymiseen aivan uuteen elämänvaiheeseen.
Tunnen näine ajatuksineni usein tunnetta, että olen eri planeetalta kuin muut.
*
Myös ”kansan mielipiteestä” voi tehdä tulkintoja siitä, mitä ihmiset käsittävät ”totuudeksi ja todellisuudeksi”.
Se voi olla esimerkiksi sitä, että (Ilta-Sanomien kysely, IS 12.5.2017) ”kansa” arvostaa noin 460 eri ammatista eniten poliiseja, palomiehiä ja sairaanhoitajia.
Ylinnä kansan arvoissa on turvallisuus (vakaat olosuhteet) ja hoiva-ala (terveys).
Esimerkiksi taiteilijoille (jotka eivät ”paiski kunnon töitä”) kansa antaa sijan 241, arkkitehteja ei edes mainita kyseisessä ammattien luettelossa, luultavasti vaikeasekoisen ”arkkitehtuuri-huuhaapuheen” johdosta.
Ilman taiteilijoita ja arkkitehteja ”kansanmaisema” näyttäisi ”pikimustalta stalinistiselta realismilta”.
Millaisesta ”kansan maailmassa olemisesta ja maailmantodellisuudesta” mainittu kyselytulos todistaa?
*
Kun ministerinkin lompakon äskettäin saanut Sampo Terho puhuu samalla kertaa EU-kansanäänestystä vastaa ja puolesta ja suostuu kansanäänestykseen jos perussuomalaisten puolueväki niin haluaa, niin millainen ”yhtälö ja lopputulos” siitä tulee, kun mainitsemani kansan ammattien arvostamisluetteloon lisätään Terhon isku ”kielto ja lupaus” kansanäänestyksestä kun se tulee ajankohtaiseksi kahden vuoden päästä?
Voiko ”suoralla kansanäänestyksellä” saada minkäänlaista ”selvyyttä” (viisaudesta puhumattakaan) esimerkiksi ”EU- tai Nato-jäsenyydestä?
Pahalta näyttää, sillä tämänhetkinen postmoderni kulttuuri on ravistellut ihan kaikkea ja tehnyt lopun myös ”todellisuudesta”.
*
Tähänastista käsitystä todellisuudesta murtaa myös mediamaailmansodan ja internetmaailmansodan käyminen parhaillaan.
Trumpin ja Pohjois-Korean syyttäminen läntisten kulttuurivaltojen toimesta tuosta sodasta on pelkkä ”hauras pintakuori”.
Myös ”tietotekninen virtuaalitodellisuus” (atk:n käyttö) on kääntymässä hirviönä keksijäänsä eli ihmistä vastaan (vrt. kapitalistinen talous ja elollisen luonnon kriisi sekä niihin liittyvät hirviöt).
”Hakkeri- ja virushirviö” johtaa siihen, että myös internetistä on pakko luopua.
*
Merkel ja Macron lupaavat unionille ”kaikkea uutta hyvää”. Uusimpiin suunnitelmiin sisältyy myös jopa unionin perussopimusten muuttaminen vaikka se voi johtaa ”arvaamattomiin kansanäänestyksiin”.
Tämänkin suunnittelun lopputulos on luultavimmin ”unionin loppu”.
*
Selvitysmies, hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan jatkossa tiedotusvälineiden (Yle jne.) täytyy turvata jatkossa sananvapaus myös silloin kun kyse on vallankäyttäjiä kriittisesti kohtelevista ”epävarmoista tiedoista” (Millin puheessa ”kielletyistä mielipiteistä”). Mäenpään selvityksestä uutisoitiin ensimmäisen kerran 16.5.2017, yle.fi.
”Sipilä uhkasi Yleä rahoituksen leikkaamisella” (kolmen toimittajan kirjoittama uutuuskirja Ylegate (Pulitzer 2017), Iltalehti 17.5.2017). ”Ylen on uudistuttava” (Iltalehden pääkirjoitus 17.5.2017).
Suuret puolueet loistavat taas kerran kansalaisten silmissä epäluotettavina ja korruptiolle alttiina.
Kreikan kriisi ja lakkoilu jatkuu. Suomea kiusaa kasvava velanotto ja huolestuttaa kikyn parantaminen.
Usko tietotekniikkaa ei horju Suomessa. Tänne on tulossa ensimmäinen ”atk-katu” ja tietokoneen ohjaamia autoja. Ilmakuvauskopterit (pienoishelikopterit) ovat tulleet myyntiin ja ne lisääntyvät parhaillaan räjähdysmäisesti.
Kauhavalla järjestetään perinteinen ”Puukkoblues”, Ja Kauhavan taivaalla lennetään heinäkuussa wanhaan malliin (Komiat, 18.5.2017). Siis taas ravistellaan paikan vanhaa kulttuuria ja myytistöä.
*
Nämäkin tuoreet uutiset julistavat myös modernistista uskoa edistykseen ja varmaan tietoon, mutta sellaisia ei voi olla todellisesti olemassa, koska uskomus ”kaikille yhteisestä todellisuudesta” murtui jo säpäleiksi postmodernin kulttuurin vallattua ihan kaiken.
Kansainvälisellä tasolla pyritään myös elämään positiivisesti ”varman päällä” ja varotaan esittämästä negatiivisia ”epävarmoja tietoja” koska ne kääntävät suhdannekäyrät pörsseissä alaspäin.
Arvopaperien vartijat vaativat pelkkää ”modernia positiivista ja varmaa puhetta”.
*
Ilmaisullani todellisuuden loppu viittaan ihmisjärjen pohjalta herätetyn ja faktana pidetyn perinteisen ihmis- ja maailmassaolokäsityksen tuhoutumiseen postmodernissa kulttuurissa sekä uuden ”konkreettiseen maailmassa olemiseen” liittyvän käsityksen rakentumiseen.
”Vanha kuvitteellinen maailmassa oleminen” korvataan jatkossa uudella suuntautumisella, mikä liittyy yksilön ”konkreettiseen olemiseen”.
”Maailmassa olemisen konkreettisuuden” voi kokea vain yksilöllisesti, ei yhteisöllisesti.
*
Koska ihminen ei voi ymmärtää eikä ”tietää” sitä ”mikä on todellista”, ajatus ”todellisuudesta” ei voi olla muuta kuin ”kuvittelua ja teoreettista pohdiskelua”.
Tähänastinen kulttuuri on perustunut uskomukseen ”kaikille yhteisestä todellisuudesta” sekä uskomukseen ihmisen ylläpitämästä ”maailmassaolojärjestyksestä” sekä kuvitelmaan ihmisen kykyyn ”toimia objektiivisesti” sekä ”tietää, hallita ja edistyä”.
Tämä kaikki on kuitenkin kuvittelua.
*
Ihmistä pitää tarkastella vanhan ajattelutavan sijasta mytologisena, kulttuuriensa ja myyttiensä ja kuvastojensa varassa olevana ja elävänä eläimenä.
Kaikki maailmassa oleminen on yksilöllistä ja subjektiivista.
Yksilöllisen maailmassaolemisen esilletuominen on lisääntynyt viimeksi nopeasti varsinkin taiteilijoiden, filosofien ja tutkijoiden keskuudessa. Tästä kehityksestä hyvä esimerkki uskontotieteilijä Hannele Koivusen kirjassa Hiljainen tieto (1997/2000) mainitut ajattelijat (kts. sivulta 75 eteenpäin, Jaan Kaplinski jne.). Eksistentialistinen ajattelu sisältyy tuohon ”samaan kenttään”.
Esimerkiksi eilispäivän ”kauhavalainen puhe” lentosotakoulun aiheuttamasta melusta muodossa ”kyllä siihen tottuu” on ymmärtämätöntä puhetta, sillä siinä unohdetaan psykologisten tekijöiden lisäksi myös melusta aiheutuvat terveydelliset vaarat kuten infarktivaara.
Samalla tavalla tuulivoimaloihin liittyy monia terveydellisiä vaaroja.
*
Idealistis-nationalistisen valtioajatuksen mukainen yhteisökulttuuri ei voi olla muuta kuin kuvitteellista ja subjektiivista.
Nationalistisen valtion sankarikseen kohottamat ihmiset eivät ole koskaan ”tavallista ihmistä” enempää. Ei vaikka olisi toiminut kuinka korkeassa yhteiskunnallisessa valta-asemassa tahansa tai tehnyt mitä tahansa ”hyvää”.
*
Nationalistisessa valtiossa jokaista yksilöä vaaditaan (vallankäytön pohjalta) hylkäämään vapaa yksilöllinen ”itselleen oleminen” ja sukeltamaan silmät ummessa nationalismiin sisältyvään ”yliluonnollis-kuvitteelliseen olemiseen”.
Siinä yksilö pakotetaan alistumaan ”kuvitteellisen kansakunnan” intressiä toteuttavan valtio-orgaanin tavoitteisiin, mitkä rakentuvat ”kuvitteellisen identiteetin” varaan.
*
Jos ”todellista ja todellisuutta” olisi se ei voisi olla muuten kuin yksilöllisesti tajutavissa.
Uuteen ”konkreettiseen maailmassaoloon” kasvaminen merkitsee yksilöllisen vapauden nostamista nationalistiseen valtioon sidotun ”ehdollisen vapauden” edelle.
Yksilö ei voi tulla koskaan vapaaksi valtioon sidottuna. Yksilö voi olla vapaa ainoastaan ”itselleen olemisessa” ja siihen sisältyvässä ”konkreettisessa olemisessa”.
*
Vanhan käsitys maailmassa olemisesta korosti yhteisöllisyyttä. Siihen sisältyi samalla konservatiivinen käsitys menneisyydestä ja tulevaisuudesta.
Siinä oli kyse oman aikakautensa ”ajattelutuotteesta”, lähinnä 1800-luvulla vallinneesta käsityksestä.
Siinä kansat nähtiin rotuopillisesti sekä historia sota- ja sankaritarinana.
Kansanyhteisön tulevaisuus ymmärrettiin siinä ”olemassaolotaisteluna”.
*
Uusin käsitys ”todellisuudesta” pohjautuu yksilölliseen eksistentialistiseen käsitykseen ”maailmassa olemisesta” ja samalla ”konkreettiseen olemassaoloon”.
Siinä painotetaan yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden sijasta ja vapaata yksiöllistä ”itselleen olemisesta” uuden inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi.
1. Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa sanotaan, että ”Alussa – – Maa oli autio ja tyhjä – –”. Antiikin Kreikan mytologia mukaan ”Kaaoksesta syntyi Gaia”.
Siis kaikessa ilmeni autiota, tyhjää ja kaaoksellisuutta. Alku ja loppu muistuttavat aina tosinaan (vrt. kuvateokseni ”Musta valu”).
Tuon jälkeen ihminen alkoi ”täyttämään maata” ja laittamaan ”kaaosta järjestykseen ihmisjärjellä”.
Ja niin syntyi ajatus ”tietohallitsemisesta” (valta) ja ”kaikille yhteisestä todellisuudesta”.
*
Länsimaisessa kulttuurissa on korostettu antiikin Kreikan demokratiakokeilujen mukaisesti ns. ”kansalaisyhteiskunnan” ja lähimiljöön merkitystä yhteisölle.
Siinä jumalien ja jumaluuden vaikutuksessa toimivien sotaisten johtajien/sankareiden ymmärrettiin ”määräävän historian kulun”.
Ihmiselämä ja maailmassa oleminen koettiin katkeamattomana taisteluna yhteisön olemassaolon säilyttämiseksi.
Yksilö häivytettiin samalla kokonaan näkyvistä.
Ylinnä oli Korkea Henki.
Nytkin yksilön pitäisi painua täällä ”positiivisesti” maahan rähmälleen Suomen valtion talouskasvun hyväksi.
*
Ajatus siitä, että yksilövapaus tulee ottaa lähtökohdaksi kaikissa yhteiskuntaan ja valtioon liittyvissä asioissa on hyvin nuori (kts. myös esimerkiksi Johan Stuart Mill 1806-1873, ja hänen ajatuksensa yksilövapaudesta sekä naisen asemasta).
*
Antiikissa laadittiin kansan menneisyydestä kuvitteellisia sankaritarinoita (esimerkiksi Odysseus ja Akilles sankareina) ja sankareita palvottiin jatkuvasti jumalallisina olentoina.
Daniel Jusleniuksen Turun yliopistossa vuonna 1700 laatimassa opinnäytteessä ”Aboa vetus et nova” (Vanha ja uusi Turku) on kuvattu Turun syntyminen raamatulliselta pohjalta (liittyen vedenpaisumukseen).
Nationalistisen valtion perustaminenkin on kytketty henkiuskomukseen.
Nationalismiin ja kansalliseepokseen herättiin Suomessa 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana.
Kansalliseepoksessa kuvataan kansan luonnetta ja historiaa ja kyseinen tarina voi olla erillisten runojen tai kertomusten yhdistelmä tai yhden runoilijan kokonaisvaltainen teos.
Suomen kansalliseepos Kalevala on koottu kokoelmasta runoja (täällä tuon tarun kokoajana ja yhteenliittäjänä toimi Elias Lönnrot).
Saksan kansalliseepoksesta ”Niebelungin laulusta” on kaksi alkuperäistä keskiaikaista käsikirjoitusta, johon sisältyy 39 seikkailua.
Kun kirjapinotaito keksittiin (laajalevikkiset lehdet ja kirjat) noita sankaritaruja ja kansalliseepoksia voitiin painaa runsaasti ja niitä voitiin levittää joka kotiin virittäen samalla nationalistis-kuvitteellista maailmassaolotunnetta sekä intoa ”kansan oman maa-alueen valtaamisen ja oman valtiovallan ja -laitoksen toteuttamiseen”.
Yhtenä ”tieteellisenä” apuvälineenä ”tuossa ruokkimisessa” käytettiin ”nationalistista historiankirjoitusoppia”.
Sekin on hatara kuin harakanpesä.
Perustetut ”kuvitteelliset kansankodit” kilpailivat jatkuvasti muiden kansojen ja noita kansoja edustavien valtioiden (vallankäyttöelinten) kanssa. Tämä merkitsi samalla oman kansan nerokkuuden ylistämistä ja muiden kansojen ja valtioiden vähättelyä.
Koko maailmassa oleminen tajuttiin taisteluna ”kansa kansaa vastaan”.
Nationalistisista kansakunnista tuli samalla hyvin militaristisia, itse valtaamaansa aluetta myös väkivallan avulla puolustavia.
Valtioiden välinen ylikansallinen yhteistyö on vielä uutta (esimerkiksi EU). Globaali kehitys etenee kuitenkin itsestään luonnonmukaisesti ja osana evoluutiota.
Jos jatkossakin käydään sotia, ne pitäisi suunnata vanhaa nationalistis-kuvitteellista karsinoitumista (aluevaltauksia ja sotilaallisesti vartioituja rajoja) eli kansallisvaltiota vastaan.
Tuossa uudessa sodassa ei syntyisi ensimmäistäkään sotaveteraania.
*
Mitä on yksilönä oleminen?
Yksilövapaus ja yksilöllinen ”itselleen oleminen” on vielä aivan uutta ja tuoretta.
YKSILÖ ei sisältynyt varsinaisesti lainkaan muinaiseen yhteiskunta- ja valtioajatteluun.
Yksilön oli muinoin pakko alistua ”yhteisöllisen olemisen lakiin ja häkkiin”.
Nationalismi vei äärimmilleen yksilön yhteisöön alistamisen. Ja liimasi vanhan orjan päälle uuden orjan.
Koska yksilövapautta ja monikulttuurisuutta ei tunnettu eikä hyväksytty monen kulttuurin yhteisvaikutus (VALTA) koettiin uhkana ja ”kaikki toisenlaiset” pyrittiin karkottamaan ”oman kansakunnan keskuudesta” (aluksi esimerkiksi ”mustalaiset” karkotettiin ruoskimalla, nyt pakolaisia ainoastaan ”palautetaan kotiin” vaikka ”homman henki” on täysin sama kuin ennen).
*
Mitä kulttuuri on?
Mistä johtuu se, että esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset saavat aikaan samasta käsikirjoituksesta kaksi aivan erilaista teatteriesitystä.
Tämä johtuu kulttuurin ja myytistön erosta. Ja siitä, että kulttuuri ja myytistö ja kuvasto on jatkuvassa muutos- ja uudistumistilassa.
Kulttuuri on paljon muutakin ”kuin vain opittua”, kulttuuriin sisältyy myös ”kuvitteellinen maailmassa oleminen”.
Kulttuurilla ja seudun elinkeinorakenteella on myös yhteys paikan kulttuuriin ja myytistöön. Se synnyttää oman eriytyneen olemis- ja elämäntapamuodon. Se voi olla muulle yhteiskunnalle iso ongelma (aiheuttaessaan eriarvoisuutta jne.).
Eteläpohjalainen ”itsellinen” perhe(suku)maatilayritys eli nykyaikaisittain ”Maatalous-suuryritys Oy” on tästä paras esimerkki. Toinen hyvä esimerkki on eteläpohjalainen ”yrittäjäasiamiesvillitys”.
Ylinnä siinä on ”rajanteko ja rukoileminen”.
Eteläpohjaista maatalousvaltaista yhteiskuntaa ei komista vaatimattomuus vaan katkeamaton itsekehu mikä johtuu väestön alemmuudentunteeseen liittyvästä pelosta.
Kulttuurinen vuorovaikutusilmiö näkyy lakeudella myös äitienpäivän viettämisen yhteydessä. Edellisenä päivänä (13.5.2017) kansanuskovaisella lakeuden järviseudulla ”ei liikahtanut hiirikään”. ”Rassaavin pyhänipötkö” on lakeudella kuitenkin joulu.
Oman auringossa paistattelun takana on kuitenkin aina oma varjo. Lakeuden luonnonvarojen riistämiskulttuurista on voinut lukea viimeksi Ilkan mielipidesivulla 14.5.2017 (professori Erkki Korpimäki ja professori Rauno Ruuhijärvi:
”Etelä-Pohjanmaan suoluonto häviää ja vesistöjen kuormitus kasvaa”.
Tämän sekä Kangas-Annalan lisäksi lakeus on täynnä lukemattomia muita varjoja. Esimerkiksi terveydellisesti vaarallisia tuulivoima-alueita, joita kauniisti ”puistoiksi” nimitellään. Turussa on betonista koottu Aurinkolaaksokin.
Siis joka puolella ”kaikkea hyvää tehdään” -kulttuuria.
*
Paikallisen yhteisön (valtion, maakunnan, kunnan ja kylän taso) omaksuman kulttuurin muodot ovat perittyjä, opittuja ja kuvitteellisia.
Kun yhteisön jäsenet kuvittelevat olevansa jotakin (identiteetti) se muuttuu ”kuvitelmaksi todellisuudesta”. Tuon jälkeen yhteisö pitää itseään muita yhteisöjä parempana.
Pisimmälle tämän ajattelun on vienyt keskenään kilpailevat valtapoliittiset puolueet. Siinä puolueet hyödyntävät valtaannousussa oman ryhmän ylistämistä ja ”alempia kansanryhmiä” kohtaan suunnattua vihaa.
Saksan ”natsit” on tästä valaisevin esimerkki.
*
Nykyisin kutsutaan sanalla ”natsi” ideologisia ja poliittisesti tiukasti organisoituneita äärioikeistolaisia ääriryhmiä.
Tuolla termillä viitataan Saksassa maailmansotien välissä valtaan nousseeseen sekä nationalismia ja Saksan kansan paremmuutta korostaneeseen Kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen.
Puolue pyrki saamaan Saksassa kaiken vallan itselleen ja lupasi kansalleen kaikkea hyvää. Puolue pyrki kohottamaan saksalaisten ”sosialistista hyvinvointia” sekä olemaan myös ”työläispuolue”.
Natsit kytkivät Saksan kansan ylös kohottamisen rinnalle ”ala-arvoisten kansanryhmien” vihaamisen (juutalaisten ja muiden ”roskarotujen” valvominen, vainoaminen ja tappaminen).
Natsit rakensivat Saksan kansalle ”kullalle kiiltänyttä kuvitteellista suuruutta” ja uskovat olevansa germaaneina myös arjalaisten perillisiä.
Natsit pyrkivät hallitsemaan koko planeettamme (vrt. ajatus kommunistisesta internationaalista). Natsien johtajan Adolf Hitlerin onnistui lopettaa parlamentaarinen demokratia ja nousta Saksan diktaattoriksi.
Stalinin puna-armeija murskasi toisen maailmansodan aikana natsivallan Neuvostoliitossa. Sodan jälkeen Euroopassa syntyi natsimielisiä ääriliikkeitä ja -puolueita. Saksassa niiden perustaminen kiellettiin jyrkästi.
Arjalaisuutta tutkittiin ”natsitieteellisesti” myös Suomessa (Yrjö von Grönhagen). Tämäkin loi pohjaa nykyisille ”uusnatsistisille” liikkeille Suomessa.
Natsimielisyys on kuitenkin säilynyt myös Saksassa (Saksan uusnatsit). Tämä johtuu natsismin aatteesta, siinä käytetään hyväksi ihmisen taipumusta kuvitella olevansa parempi kuin muut.
*
Nationalistinen valtio on sekoitus kuvitteellista ja konkreettista ainesta.
Nationalistisen kansan kulttuuri ja myytit on luotu tekaistun ”henkivaikutteisen ja kuvitteellisen kansallisuusaatteen” pohjalta.
Koska ”kansakunnan ylläpitämisen” ymmärrettiin olevan mahdollinen ainoastaan sille kuuluvalla maa-alueella, kansalle piti valloittaa oma valtioalue.
Kansat ja niiden alueet muodostivat tuon jälkeen omia erillisiä kokonaisuuksia. Maapallon pinta alkoi muistuttaa kulttuurisesti ja aineellisesti kalaverkkoa.
Nationalismissa kansan identiteetti, moraali, arvot sekä kulttuuri ja myytit muodistivat myös taiteen perustan. Taiteeseen ja arkkitehtuuriin piti ujuttaa oman kansa nerokkuutta.
*
Mistä ja miten paikallinen kulttuuri ja myytistä syntyy sekä muotoutuu?
Ne rakentuvat pienistä yksityiskoihdista käsin paikalliskulttuurisiksi kokonaisuuksiksi (identiteetti). Arvoja ja asenteita koskevat ilmiöt purkautuvat tuossa yhteydessä esimerkiksi eriytyneinä uskonnollisina käsityksinä ja tapoina.
Esimerkiksi Kauhavalla eräs henkilö kertoi korjanneensa monta kertaa rikkoutuneen teknisen laitteen vaikka sen omistaa julkinen valta eikä siihen saa siksi edes koskea. Hän oli myös ostanut ja maksanut rikkoutuneiden laitteiden tilalle uudet laitteet.
Hän kertoi myös korjanneen paikallisen yrittäjän metsätalouskoneen yleisen tien varressa rikkoman naapurin rakenteen. Naapurille tapauksesta ei ilmoitettu mitään.
Tätä se ”rähmällään olon kulttuuri” on.
*
Kauhavan tauti johti Miia Ylirinteen oikaisuvaatimuksen, mikä johti siihen, että hänet valittiin Kauhavan uudeksi ympäristösihteeriksi (Kauhavan ympäristösihteerin valinta, osa 3, Aviisi 18.5.2017).
Kauhavalainen kansanedustaja Antti Kurvinen (Suomen Keskusta) ryhtyi taisteluun Kangas-Annala-maantien ja -betonisillan ”kirkastamiseksi” heti kun KHO oli päättänyt hylätä tiehankkeesta tehdyt valitukset (valitukset koskivat lupaa poiketa luonnonsuojelulaista eli poikkeuslupaa).
Kurvinen kertoo äskettäisessä (18.5.2017) maakuntalehti Ilkan kolumnissa siitä, että lauantaina 20.5.2017 vietetään kyseisen tien yhteistä juhlallista vihkimispäivää.
Autoliikenteelle avattuna tie on ollut jo pitkään käytössä. Lintuja ei ole tuon uuden tieyhteyden lähialueilla viime aikoina juuri näkynyt.
*
Sitä Kurvinen ei halua muistuttaa kolumnissaan, että noin tuhat kauhavalaista vastusti kyseistä kuntaliitoshurmoksessa villisti ja epädemokraattisesti syntynyttä tiehanketta (vetoomus hankkeen hylkäämiseksi). Valtiokin piti kyseistä tietä kalliina ja tarpeettomana.
Tiehankkeessa paikallinen intressi astuu röyhkeästi kansainvälisen luonnonsuojeluhankkeen varpeille. Jos näin tapahtuu joka puolella maapalloa jäljelle ei jää planeetastamme kuin pelkkä hiekka-aavikko.
*
Myös kauhavalainen kansa on herännyt puolustamaan Kangas-Annalan tiehanketta vaikka se on rakennettu keskelle lintujen muuttoa ajatellen (lepopaikka) kansainväliselle IBA-alueelle.
Lentosotakoulun lähtemisen jälkeen kauhavalainen kulttuuri on etsinyt uutta ”kosketuspintaa” voidakseen ”kokea vanhaa” ja voidakseen ”uudistua” vanhan paikallisen kulttuurin pohjalta.
Kauhavalaiset näkevät myös Kangas-Annalan tie- ja siltahankkeen oman tähänastisen käsitysten ja kulttuuristen myyttien pohjalta. ”Kauhavalla taitaa sijaita nykyään Suomen keskustelluin silta (Kangas-Annalan tie ja ns. ”Ämpin silta”/lisäys JP) …
Ensi lauantaina vietetään virallisia avajaisia…Kristillistä rukousta on aikojen saatossa verrattu siltaan. Rukous on ihmisen ja Jumalan välinen yhteys…” (Jyrki Jormakan kirjoitus ”Silta” Komiat-lehdessä 18.5.2017).
Tuota kirjoitusta voi verrata Sartren kirjoitukseen ”Juutalaiskysymys” (1946), sillä siinäkin puhutaan SILLASTA mutta rasismin ja pahuuden vastustamisen yhteydessä.
Sartre sanoo että kun juutalainen rakentaa sillan, se on huono, koska se on juutalainen silta juutalainen on PAHA siksi että hän on juutalainen. Tässä on miettimistä myös kauhavalaisille koska ilmasotakoulun (kasarmin) lakkauttamisen jälkeen alueella on toiminut pakolaisten vastaanottokeskus.
Ylihärmän reserviläiset järjestivät pyöräilykauden vausttapahtuman, minkä yhteydessä tarjottiin ”toisen maailmansodan hengessä” isolla armeijan padalla HERNESOPPAA Ämpin sillan juurella keskellä valtavan laajaa eteäpohjalaista peltolakeutta (Aviisi 18.5.2017).
”Äitienpäivänä kirkossa – – tunsin olevani oikeassa paikassa oikealla hetkellä – –” (äitienpäivä oli 14.5.2017/lisäys JP) Maritta Keltikangas, kirjoitus Aviisissa 18.5.2017).
Härmänmaa-Kauhavan kulttuurissa arvostetaan lakeutta ja Jumalaa näköiskuvin ylistävää kuvataiteilija Juhani Palmua. ”Palmun galleria avoinna kenties viimeistä kesää” (Komiat, 18.5.2017).
Kaupunkikulttuurin sisällä kehittynyt moderni abstrakti taideilmaisu on täydellinen vastakohta ”palmumaiselle taiteilulle”.
Abstrakti maalaus saa mustumaan lakeuden kansan silmät.
Tästä tulee mieleen pieni musta tyttökisamme, jonka silmät säkenöivät välillä pikimustina, välillä kuin pienet taskulamput (mustia kissoja pidettiin juuri tästä syystä noituutena).
Kauhavalainen kulttuuri ja myytistö sekä ”maailmassaolon todellisuus” ei rakennu ainoastaan agraarisen perhe- ja sukurakenteen tunkkaisuuden pohjalta vaan myös protestanttisen etiikan (1, ”raada ja rukoile” ja kansankirkollinen uskovaisuus), isänmaallis-militaristisen (2, jääkäriliike, valkoinen valta, vapaaehtoinen maanpuolustús sekä ilmasotakoulu) sekä konservatiivisen kuvaston pohjalta (3, Juhani Palmun kuvataide ja Antti Tuurin sanataide).
Perussuomalaisuuden suosion äskettäinen jyrkkä nousukin selittyy tällä (muualla maassa PS:n korkeat kannatusluvut ”jytkyt ylös” romahtivat alas).
Agraariseen maatalouskulttuuriin ja ilmaSOTAkouluun kasvaneet kauhavalaiset vierastavat ”citykulttuurista yksilöllisyyttä” ja ”itselleen olemista”, rauhanaatetta, luonnonsuojelua (vihreyttä, mutta poikkeuksiakin on), vasemmistolaisuutta (varsinkin kommunismia) sekä suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä.
Tätä taustaa vasten ei ihmettele sitä miksi ”SOININ HIMMLER” piipahtaa vähän väliä Kauhavalla.
Nationalistinen perussuomalaisuus on ”militaristista natsismia”.
*
Kuvitteellisen ”eteläpohjalaisen maakunnan” sivistykselliset ainekset on omaksuttu (lainattu) rannikon ruotsalaissiirtolaisilta (Ruotsin kruununvallan yhteydessä foningista lähtien) ja ”duutsonilaisen häjyilyn” taustalla on kuvitelma ikivanhasta suomalaisuus-eteläpohjalaisesta tahdon lujuudesta ja sinnikkyydestä (myytti ”itseellis-isänmaallisesta nuijasodasta” ja samassa hengenvedossa ”minä omistan ja määrään täällä”).
Eteläpohjalaisen ”maakuntavaltioalueen” syntyyn liittyvässä myytissä on ollut keskeistä peltojen (lakeuden) raivaaminen keskellä luonnostaan metsittyneitä alueita, keskellä vanhaa savista merenpohjaa.
Lakeudella palvotaan myös omaa ”maakuntakansan murretta” omana ”henkiaarteena”.
Tuon konservatiivisen ja ahdasmielisen ajattelun vastakohta on se, että arvostaa ja on kiinnostunut maapallon kaikkien kielten ”sonnista ja melodiasta”.
Siinä maapallon kaikki kielet ja murteet muodostavat ”merkin” yhdestä ja samasta ihmislajista.
Myös kielet ja murteet ovat olleet vuosituhansia vuorovaikutuksessa keskenään ja jälki tästä näkyy kaikkialta. Esimerkiksi lakeuden murteeseen sisältyy paljon ruotsinkieleen juontavia sanoja koska lakeuden kansa on ollut vuosisatoja hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa seudun ruotsinkielisten kanssa.
*
Kangas-Annalan tiehanke pani minut mietteliääksi myös siksi, että tuoreessa muistissani on myös se, kuinka 2000-luvun alussa Itä-Uudellamaalla (Lapinjärvellä) tiehanke tuhosi talvella Välimerellä asti käyneen kahdensadan törmäpääskyn pesimäpaikan.
Tuon jälkeen en ole nähnyt Lapinjärvellä yhtään törmäpääskyä.
Kauhavalaiseen kulttuuriin kuuluu eteläpohjalaisen häjyilykulttuurin mukaisesti myös se, että ”me emme tunnusta ikinä virheitä, koska niitä ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan”.
Kauhavalaisessa kulttuurissa ei jousteta eikä anneta periksi ”helevetin portillakaan”.
Vaikka olisi ”porttikielto taivaaseen”, tungetaan kuin Taivasten Valtakuntaan kuin ”häjy tupaan”. ”Tupaan tunkeutujallahan” on sama ”ainoa oikea todellisuuskäsitys” kuin on Jumalan Taivaaseen valitsemilla kansankirkon orjamoraalisilla uskovaisilla.
*
Henkisen ja fyysisen VALLAN käyttämisellä on keskeinen merkitys paikallisen kulttuuri ja myytistön synnyssä ja muotoutumisessa.
Kauhavan käyttää julkista VALTAA eniten muutama paikallinen SUKU ja nationalistinen PUOLUE (entinen Maalaisliitto ja nykyinen Kansallinen kokoomus).
VALLANKÄYTTÖ johtaa Kauhavallakin usein myös KOULU- ja TYÖPAIKKAKIUSAAMISEEN sekä yksilöiden rankaisemiseen yhteisöllis-paikalliskulttuuriseen kuriin alistumattomuuden ja muun niskuroinnin takia.
Tämäkin tapahtuu niin ”piilossa”, että paikan arkielämä näyttää päältä päin tasapainoiselta ja ikään kuin ”samanlaiselta kuin kaikkialla muuallakin”.
Kunta ei ole organisoinut Kauhavalla väestön hallintoon osallistumista kertaakaan.
Kakuhavan kuntaorgaanin hallintovalta on hyvin isäntämäinen ja konservatiivinen.
Kauhavalaiset elävät siksi jatkuvasti paikallisen EDUSTUKSELLISEN KUNTAVALLAN edessä ”RÄHMÄLLÄÄN”.
Kauhavalainen väestö on alistunut vapaaehtoisesti siihen, että muutamat ”VAHVAT YKSILÖT” ”tietävät kaiken ja määräilevät kaikessa”. Tämä on samalla ”kauhavalaisen todellisuuden” peruskivi.
Väestö on siksi kyvytön esittämään vastarinnankiiskimäisiä ”sopimattomia mielipiteitä”.
”Toisenlaisen oleminen ja toimiminen” on Kauhavalla kielletty.
Kauhavalainen kulttuuri ja myytistö on kokonaisvaltainen ilmiö.
Suomessa on satoja vastaavan tyyppisesti toimivia paikallisia kulttuureja ja paikkoja mutta ne ovat kehittyneet joka kerta täysin omaan suuntaan.
Poikkeukset vahvistavat säännön. ”Yksi yhteinen yhteisöllinen ja kansallinen yhtenäisyys ja todellisuus” on luulo ja kuvitelma.
Puhe ”todellisesta suomalaisuudesta” on pelkkä kupla. Sellaista ei ole ollut koskaan.
*
Kansallista erityislaatua korostavan ideologian mukaan jokaiselle kansalle kuuluu oikeus omaan ulkopuolisilta vartioiduin rajoin suljettuun valtioon.
Uusi vallankäyttökokonaisuus ”kansallisvaltio” on jakaantunut perinteisesti maakuntiin, kuntiin ja kyliin. Siinä kokonaisuutena kuitenkin kyse teoreettisesta ja kenotekoisesta rakenteesta, mikä on jatkuvassa muutostilassa.
Viimeksi kansallinen valtaeliitti on riisunut vallasta kyliä ja kuntia vanhasta kulttuurista ja myytistöstä.
Ideologiatkin ovat jatkuvassa muutostilassa.
Enää ei ole sopivaa olla ja elää ”kuin valtio valtiossa”, ei siten kuten eteläpohjalaiset elävät ”omapäisesti ja itsellisesti”.
Jos näin jatkuu lapuanliikettä seuraa ensin kauhavanliike ja lopuksi syntyy kokonainen ”lakeudenliike”.
Siitä tulisi lopullinen piste myös perussuomalaisuudelle.
Oman edun ajaminen eteläpohjalaisittain tarkoittaa lapuanliikkeen kaltaista puhetta ”me – ei muut”.
Kaikenlainen toisinajattelu on lakeudella kielletty, varsinkin ”omien keskuudessa”.
Koska kulttuurien ja myytistöjen välille muodostuu koko ajan paikallisesti suuria eroja, valtiosta tulee yhtenäisyyspyrkimyksistä huolimatta pirstaleinen, vaikka nationalismin päätavoite on ”kansakunnan kaikinpuolinen yhtenäisyys”.
*
Kuvitteellisen ”maakunnan” kulttuurinen ja myyttinen rakenne rakentuu kuvitteellisen ”heimoalueen” maantieteellisistä elementeistä kuten maisemasta sekä elinkeinorakennetta ja väestön perineitä koskevista elementeistä.
Etelä-Pohjanmaalla tämä on liittynyt peltomaiseman (lakeuden), seudun perinteisen maatalouselinkeinon eli ”itsellisen maa- ja metsätalouden” harjoittamisen sekä taistelunhaluisen ”ylitsepursuilevan räjähtävän häjyilyn” harjoittamiseen.
*
Koko Suomen valtioalueen kulttuuri ja myytistä rakentuu sitä vastoin monista erilaisista ”kansallisista myyteistä” kuten romanttisesta runebergiläisestä järvimaisemasta, ja munsterhjelmilaisesta merimaisemasta ja Lapin jylhistä tunturimaisemista.
Kansallisvaltion valtapeli on pohjautunut moniin erilaisiin käsityksiin ja aatesuuntiin sekä myyttiin kansallisesti yhtenäisestä ”suomalaisesta olemassaolosta maailmassaolon todellisuutena” ja tähän tyyliin ikuisesti.
Regionalistinen ja kansallinen kulttuuri ja myytistö ei ole kuitenkaan ”todellista” vaan täysin kuvitteellista.
*
Alahärmän ”Linnanmäen” nimen ja muodon arvoitus voi liittyä siihen, että vaikka eteläpohjanmaalta ei tunneta rautakautisia jälkiä, ajasta juuri ennen keskiaikaa, tuo jälki on kulkeutunut Härmänmaalle myös rautakauden eläneen rannikonruotsalaisen väestön mukana.
Joka tapauksessa on selvää, että se ohut sivistyksellinen kerros minkä päällä ”puunuijamainen eteläpohjalaisuus” seisoo, on rannikonruotsalaisten koko lakeudelle antamaa ravintoa.
*
Ranskan presidentinvaalit ja äskettäinen Saksan osavaltiovaali (Landtagswahl) Nordrhein-Westfalenissa todistivat dynaamisen ranskalaisen ja jäyhän saksalaisen kulttuurin erosta.
Saksakin näyttää kuitenkin kaikesta huolimatta menevän kohti uusien pienten puolueiden nousukautta, tästä todisti AfD:n nousu parlamenttiin (myös ”Linke” pääsi aivan lähelle parlamenttipaikkaa) ja samaan aikaan sosiaalidemokraatit (iso vanha vasemmistopuolue) menettivät osavaltiossa nyt perinteisen vahvan valta-asemansa CDU:lle.
*
Kun kansainvälistyminen etenee ja syvenee, sitä mukaan kansallinen kulttuuri ja myytistö heikkenee ja murenee. Tuon vaiheen jälkeiseen uuteen kulttuuriin ja myytistöön sisältyy uusi suhde ”kansaan ja kansan asuinalueeseen”.
Uudessa ylikansallisessa yhteiskunnassa on sikin sokin valkoisia ja värillisiä (kansanryhmiä) sekä moni-ilmeisiä maisemaelenttejä kuten vuoristoja, hiekka-aavikkoja, savanneja ja viidakoita.
2. Entisen presidentin Mauno Koiviston kuolema 12.5.2017 on nationalismin kulttuurisen tarkastelun kannalta mielenkiintoinen tapahtuma.
Koivistosta on kuitenkin uutisoitu yksipuolisen ”isänmaallisnationalistisesti” ja kansallissankarina ikään kuin ”taivaisiin asti nostetusta Jeesuksesta”
Esimerkiksi Johanna Hankosen väitöskirjasta ”Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta” (1994) saa kuitenkin toisenlaisen kuvan Mauno Koivistosta kuin äskettäiset ”uutiset” ovat tarjonneet.
Tuossa kuvassa sodan jälkeisen aluerakentamisen aikana (teollisten betonilähiöiden synty) ”maan tavan ja tautisuuden yleisyys” oli ”laajempaa ja sakeampaa” kuin koskaan aikaisemmin.
*
Sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Suomenniemen, ”suomalaiset saivat” Venäjän keisarikunnan osana vuonna 1809 autonomian, minkä ansiosta Suomi saattoi kehittää valtiollista organisaatiota ja pääsi lopuksi myös itsenäistymään.
Suomesta tuli oma valtio vasta, kun keisarivalta murtui ja valtaan nousivat Leninin johtamat kommunistit.
Kun Suomen kansallisvaltiota alettiin suunnitella Suomenniemellä, alueella asui monia muitakin väestöryhmiä kuin vain suomalaistaustaisia. Täällä oli asunut vuosisatoja esimerkiksi lappalaisia, romaneja ja venäläisiä.
Nahkavaatteisten lappalaisten kerrottiin ilmestyneen silloin tällöin metsistä ja häipyneen saman tien maisemasta niin, ettei heitä haluttu lukeutuvan uuteen kansallisvaltioon.
Lappalaiset vetäytyivät etelästä pohjoiseen Lappiin. Kun Suomen valtio perustettiin heille ei annettu yhteisöllistä itsemääräämisoikeuttakaan (arki ja porotalous).
Suomalaisen heimon kohdalla ajateltiin samalla tavalla. Esimerkiksi Härmänmaan kuviteltiin syntyneen asutuksesta autiolle alueelle ja ensimmäisen joka iski kirveensä puuhun ja kuokkansa maahan katsottiin olevan etelästä Lapuan suunnalta tullut Heikki Maununpoika Härmä, joka asettui Lapuanjoen länsirannalle vuonna 1537 jKr. Härmän katsotaan seudun paikallishistorioissa syntyneen tuolloin predestionaalisesti HENGEN johdatuksesta.
Härmänmaan katsottiin sisältyvän eteläpohjalaisen heimoon ja Härmänmaan historian katsottiin tapahtuneen alun perin samalla tavalla neitseellisen ja agraarisen reunakiven pohjalta kuin muuallakin lakeudella. Alueen rautakauden asukkaidenkin (vaikka rautakautta ei ollut seudulla) kuviteltiin muuttaneen tuota ennen pois Härmänmaalta.
Uuden konkreettista olemassaoloa ja kehitystä kuvaavan ”historiakäsityksen” mukaan Härmänmaakin on saanut alkunsa Kustaa Vaasan käskystä, sinä Ruotsin kuningas määräsi Suomenniemen rannikolle muuttaneet merelliset ruotsalaiset muuttamaan seuraavaksi lakeuden jokia pitkin Suomenniemen sisämaahan.
Ruotsalaiset rakensivat Härmänmaalle myös kappelin, mutta sillä käyneitä ruotsalaisia kutsutaan nationalistis-regionalistisesti kirjoitetussa ”Alahärmän historiassa 1” ilmaisulla ”vieraat” (Eero Kojonen, vuosi).
Härmän kirkollinen toiminta oli 1600- ja 1700-luvuilta lähtien ruotsalaisten ja ruotsinkielisten käsissä.
3. Etelä-Pohjanmaa tunnetaan parhaiten nuijasodasta ja siihen liittyvistä myyteistä sekä yksipuolisesta elinkeinorakenteesta (maatalous ja luonnonvarojen riistäminen) ja yksipuolisesta valtapelikulttuurista (porvarivallasta, varsinkin keskustavallankäytöstä).
Härmänmaan-Kauhavan kulttuuri ja myytistö on eriytynyt lakeudella monesta eri syytä johtuen oman erityiseen muotoonsa. Seutu tunnetaan parhaiten puukkojunkkareista sekä lapuanliikkeen henkisestä taustasta.
Perussuomalaisuusinnostus on ollut parhaillaan kovassa kannatusnousussa uudella Suur-Kauhavalla.
”Kuvitteellinen oleminen” on seudulla aivan erityisen näkyvää.
Mutta kauhavalaistenkaan ei kannata kysellä ”mikä on todellista?” koska ”todellista” ei ole ollut koskaan edes olemassa.
Ihminen voi aistia ainoastaan ”konkreettista”, mutta siitäkään kauhavalaisilla ei ole selvää käsitystä.
*
Kanta-Kauhavan ulkoilmamuseo ”Kosolanmäki” on hyvä esimerkki siitä kuinka syvälle ”kuvitteellinen maailmassaoleminen” voi upota.
”Elokuvakaupunki Kauhavalla” Kosolanmäkikin kuvastaa hyvin kummallista ”olemassaolouskoa”.
Kauhavan Museoyhdistys perustettiin 1932 ja muutettiin Kauhava-Seuraksi 1949. Nykyisin kyseinen museoalue on suljettuna samoin kuin esimerkiksi Kanta-Kauhavan taidetalo ja Järvenpään puukkomuseo.
Kuntaa komistetaan nyt aktivismin rakentamalla ja kohentamalla uusia lentosotakoulumonumentteja.
*
Kosolanmäen ulkoilmamuseon paljon enemmän ”kuvitteellinen teatterikulissi” kuin ”museaalinen historiadokumentti”.
Kosolanmäen ulkoilmamuseo ei valaise vanhan kauhavalaisen talonpoikaelämän ”todellisuudesta” 1800-luvulla vaan aivan muusta, vaikka sitä sun tätä väitetään..
Kosolanmäki todistaa eniten kauhavalaisten korvienvälin nykyisestä ”todellisuudesta”, siinä halutan olla ”ulkopuolisten silmissä” jotain ”hienompaa ja korkeampaa”.
Tästä syystä johtuen kauhavalaisten agraarikulttuuripohjaiseen puheeseen sisältyy myös lausahdus ”me emme tarvitse muita”.
Kun muualla Suomessa puhutaan ”kansakunnasta” sekä hierarkiasta ”päärakennus ja ulkorakennus”, tämä on agraarikulttuurisella Kauhavalla täysin nurin päin, siinä ”kansakunta” on sama kuin ”perhe ja suku” ja sitä seuraa maatalouskoneiden ja ulkorakennusten yliarvostus ja vasta niiden jälkeen asuinrakennus.
Tästä seuraa sekin, että käsite kauhavalainen ”me” on tuolla kulttuurialueella sama kuin ”perhe ja suku”. Ja samaan hengenvetoon mahtuu kauhavalaisittain ”ulkopuoliset helvettiin”.
*
Eksistentialistinen ”tietoinen (konkreettinen) oleminen” on kauhavalaisessa ”kuvitteellisessa kulttuurissa” outo ja vastenmielinen ajatus koska siinä ”ulkopuoliset” pääsisivät riisumaan näkyviin kauhavalaisten sisimmän olemuksen.
Minulla on siksi Kauhavalla jatkuvasti tunne, että olen ikään kuin kokonaan toiselta planeetalta tänne tullut ”häirikkö”.
*
Lakeuden kansa ja kauhavalaiset ovat pudonneet viimeksi ihan täysin ajan hermolta.
Ulkoilmamuseoitakin arvostetaan Suomessa enää ainoastaan ”kuvitteellisuuden luvatussa maakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla”.
Muualla Suomessa ulkoilmamuseoita pidetään patavanhoillisina, samoin kuin esimerkiksi kyläteattereita.
Kauhavalla eletään vieläkin ”Milanon ihmettä 1951” (”suomalainen moderni muotoilu”) lukuun ottamatta 1950-lukua (kts Ilta-Sanomien juhlalehtisarja 5/10, myynnissä 4.5.2017 alkaen).
Jääkäriteatterin lisäksi 1950-luvun rotuopillis-nationalistinen Armi-ikoni koskettaa ja perussuomalaisuus on kovassa nousussa Kauhavalla.
Rakennettua ympäristöä säilytetään nykyisin alkuperäisellä paikalla, ei paikkoja välillä purkaen ja muokaten sekä sieltä täältä miljöön elementtejä johonkin kohtaan kooten.
*
Kosolanmäen ulkoilmamuseon toteuttamisen tarina on lyhyt ja hyvin kaaoksellinen kertomus.
Kosolanmäen museoalueen ”fooninkimainen päärakennus” (asuinrakennus, parituvan muunnos) on ollut alun perin lyhyt mökki. Nykyinen talo on pidennetty ”kuvitteellinen rakennus”.
Kyseisen talon vanha ulko-ovi on vaihdettu mielivaltaisesti toisen rakennuksen korkeampaan ja isompaan oveen.
Nykyisen ulko-oven antiikki-klassistiset koristeet on naulattu kiinni nykyiseen korkeampaan oveen tehdasnauloilla, ei käsin taotuilla nauloilla, puutapeista puhumattakaan (vrt. rannikonruotsalaisten veneenrakennus).
Talon sisätilat ja interiööri on keksitty mielivaltaisesti ”omasta päästä”. Huoneiden ja esineiden näkeminen sisätiloissa synnyttää ”tarinan” millä ei ole mitään tekemistä paikan alkuperäisen ”kertomuksen” kanssa.
Asuintalon edessä pihalla on jälkikäteen kauhavalaisesta sivukylästä tuotu hirsiaitta, sen paikalla oli aivan muu rakennus mutta se purettiin.
Myös museoalueen muihin rakennuksiin liittyy kummallisuuksia vanhoista avaimenheloista lähtien.
Museoalueella on harjoitettu louhimista (myös räjäyttämistä) ja tienrakentamista ja alueelle on annettu rakentaa myös aivan uusia omakotitaloja. Museomäen taivaalla pamahteli aikaisemmin lentosotakoulun hävittäjiä.
Samalla tavalla kuin LAPUAN SIMPSIÖ, Kauhavan Kosolanmäkikin liittyy paikan vanhempaan historiaan, mutta noita kumpaakaan paikkaa ei ole tutkittu perusteellisesti arkeologien toimesta (kaivaen ensin koekuopat jne.).
*
Miksi rakennettua miljöötä halutaan säilyttää? Ja jos niin tehdään, säilytetään alkuperäisellä paikalla?
Eräs syy on ”TIETOUSKO” eli ajatus ihmisen kyvystä hankkia ”TIETOA MENNEESTÄ”.
Toinen syy on ARVO, tuolloin kyse on KÄYTTÖARVOSTA (1), vanhan miljöön kokemisesta sekä sitä, että vanhaa taloa voi käyttää esimerkiksi asumiseen) ja SUOJELUARVOSTA (2), rakennuksen abstrakteista arvoista kuten kauneudesta.
Kolmas syy on MERKITYSARVO, tuolloin rakennuksen tarkastelun kohteena on muita kuin esteettisiä seikkoja (esimerkiksi arkkityypistä ja assosiaatiosta).
Oma kysymyksensä on rakennussuojelun MUSEAALISET ja HALLINNOLLISET ja YHTEISKUNNALLISET keinot ja päämäärät.
Ne liittyvät valtaan ja ”yhteiskunnalliseen tieto- ja edistys- sekä järjestys- ja todellisuususkoon”.
*
Härmänmaa-Kauhavalla ei syöksytä enää ”höyrypäänä” hevosen kanssa tupaan, eikä vedetä enää puukolla henkselirukseja ihmisten selkään eikä rikota lekoilla fooninkien portaita ja muureja.
Seudun nykykulttuuri on kuitenkin henkisesti monessa suhteessa samanlaista uhoilua, siitä on voinut lukea viimeksi myös tämän päivän sanomalehdestä (Aviisi 11.5.2017):
”Trctor Pulling kausi käynnistyi Härmän kisoilla…Kisan ensimmäinen suoritus oli…veto sarjassa Farm Sport 2500. Tuloksena full pull ja osakilpailuvoitto”.
Uutisen valokuvassa näkyy valtava musta savupilvi kun kaksi suurta liikkumiskonetta on ajanut täysillä toisiaan päin.
Jos ”uhoilee överiksi”, se kääntyy helposti uhoilijaa itseään vastaan, tätäkin kannattaisi lakeuden kansan miettiä.
*
Etelä-Pohjanmaat markkinoidaan samanaikaisesti vanhan ja uuden rakentamisen luovana ”nerousalueena”. Lakeus ei ole kuitenkaan kumpaakaan niistä.
Eteläpohjalaisen heimokulttuurin ”kotimaassa” ei osata sisäistää uusinta postmodernia ilmiötä. Seinäjoen uutta aallotonta ”pääkirjastoa” lukuun ottamatta alueella ei ole postmoderneja rakennuksiakaan.
*
Seinäjoki isännöi kesällä 2017 Alvar Aalto-viikkoa (Ilkka 11.5.2017, kyse on Ateneumin jättinäyttelystä). Mainittakoon tässä yhteydessä sekin, että Seinäjoella pidettiin äskettäin myös asuntomessut. Tämä peli liittyy paikan valtapolitiikkaan ja imagonkohotukseen.
1960 perustetussa Seinäjoen kaupungissa on ylisuuri kirkko. Kyseinen Alvar Aallon avustajineen suunnittelema kirkko muistuttaa ihmisiä Seinäjoen yrityksestä kaapata Lapuan hiippakuntakirkkoasema. Kirkon arkkitehtuurin eräs esikuva on Turun 700-vuotinen tuomiokirkko. Seinäjoella on myös Aaltokeskus (hallinto ja kulttuuri) ovat tyypillistä ”vitivalkoista funkkispohjaista modernismia”, Aaltokeskuksessa on kokoelma Aallon esinetuotannosta.
Modernisti Aaltoa pidetään Seinäjoella eteläpohjanmaan omana poikana. Aalto syntyi Kuortaneella ja vaikutti nuorena mm. Alajärvellä ja Kauhajärvellä.
*
Lakeuden maakunnassa on pudottu viimeksi pahasti ajan hermolta. Ja jumiuduttu kaikkeen vanhaan, paljon muuhunkin kuin vain perussuomalaiseen nationalismiin.
”Ensimmäinen kansainvälinen Alvar Aalto -symposium (1979. lisäys JP) osui aikaan, jolloin länsimainen arkkitehtuuri on suuren hämmennyksen tilassa…Symposiumin teemaksi valittiin funktionalismin…modernismin, nykytilan ja Alvar Aallon elämäntyön keskinäisen vuorovaikutuksen tarkastelu” (Alvar Aalto vs. the Modern Movement ja modernismin tila, 1981, sivu 7).
Aallonkin modernista arkkitehtuurista oli tullut jo kauan tuota ennen kansainvälisesti tarkasteltuna vanhanaikaista ja mielenkiinnotonta koska uusi postmoderni arkkitehtuuri hävitti kaiken modernin.
Kunka vanha ja väljähtänyt voisi tulla uudestaan uudeksi?
4. Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi Ranskan presidentinvaalin jälkeen (viitaten Macronin unionisuunnitelmiin, yle.fi 12.5.2017), että
Saksan taloudellinen tuki ei korvaa Ranskan politiikkaa.
Tämän pohjalta voi väittää, että Saksan ja Ranskan sisäpoliittinen kehitys on nousemassa keskeiseksi tekijäksi myös EU:ssa.
Siis nyt kun globaali valta painaa vanhat valtiot eteensä polvilleen ja vanhat valtiot alkavat samaan aikaan riitelemään keskenään vanha valtiojärjestelmä on entistäkin heikompi.
Yhteiskunnallisessa kehityksessä pyritään nyt palaamaan (dialektiikan mukaisesti) eiliseen, vanhaan kansalliseen valtapeliin mutta seuraava siirto suuntautuu taas kohti ylikansallista valtapeliä.
Ja kun koko vanhojen valtioiden järjestelmä ja kapitalismi on romahtanut, alkaa uuden globaalin maailmanjärjestyksen rakentaminen.
Jukka Paaso
