”Und ruhig fliesst der Rhein” (”Ja rauhallisesti virtaa Rein-joki”, Heinrich Heinen runosta ”Die Lorelei” , 1822).
Nyt ”Saksan Reinjoki on kuivumassa ilmastomuutoksen takia…” (yle.fi, ulkomaat 19.1.2019). Suuret tavarankuljetuksen laivoilla vähävetisessä Rein-joessa on jouduttu välillä lopettamaan koska vuoristoista ei ole valunut riittävästi vettä jokeen.
Rein-jokea pitkin on kuljetettu ”normaaliolojen vallitessa” laivoilla tarvikkeita mm. Saksan autoteollisuudelle.
*
On hyvä, että ilmastonmuutoksesta julkaistaan erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Mielipiteen ilmaisemisen vapaus antaa jokaiselle mahdollisuuden ponnistaa omin voimin kohti parempaa käsitystä myös ilmastonmuutoksesta.
Ilmastomuutokseen tulee mielestäni suhtautua vakavasti.
Nyt tapahtuva muutos tulee aiheuttamaan syvällisen suunnanmuutoksen esimerkiksi taloudessa sekä elämäntavassa. Tähänastisten ”normaaliolojen” mullistuessa joudutaan tarkistamaan kaikkea.
*
Parhaillaan väitellään Suomessa metsien avohakkuista luopumisesta, lopettamisesta ja kieltämisestä.
Eläkkeellä oleva metsäprofessori ja luonnonsuojelija Erkki Lähde kirjoitti seinäjokilaiseen Ilkkaan 23.1.2019 mielipidekirjoituksen ”Talousajattelua avohakkuiden tilalle”.
Suomen valtio omistaa noin 40 % Suomen metsistä. Metsien kaatamisen kohdalla vallitsee monia eri näkökulmia. Niistä useimpia leimaa taloudellinen ajattelu ja utilistinen luontosuhde.
Britannian sopimukseton ero EU:sta lähenee. Ja unionin rahakirstun kutistuminen iskee moniin unionin jäsenmaihin, myös Suomeen.
*
Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoella ilmestyvässä maakuntalehti Ilkassa on julkaistu useita ilmastonmuutosta koskevia ja ilmaston lämpenemisen ”torjumiseksi” esitettyjä keinoja jyrkästi arvostelevia mielipidekirjoituksia.
Tässä taustalla voi olla päällimmäisenä huoli maa- ja metsätalousyrittäjyyden asemasta sekä maaseudun tulevaisuudesta (huomispäivän maataloustuet jne.).
Ilmastomuutosta vähättelevää linjaa edustaa esimerkiksi Ilkassa nimimerkillä julkaistu mielipidekirjoitus ”Pitääkö olla huolissaan?” (Ilkka 15.1.2019). 18.1.2019 Ilkassa julkaistiin alajärviläisen J. Pesosen mielipidekirjoitus ”Ilmastohysterian vankina”. 24.1.2019 Ilkassa oli seinäjokilaisen Vesa Ala-Riihimäen mielipidekirjoitus ”Olemmeko syyllisiä”. Kirjoituksessa kritisoitiin pakolaisten auttamista Välimerellä merihädässä ja samalla moitittiin ilmastonmuutoksella syyllistämisestä.
27.1.2019 Ilkka julkaisi kaksi ilmastonmuutosta koskenutta kirjoitusta, joiden taustalla näkyy selvästi omaksuttu paikallinen arvomaailma ja kulttuuri (kansankristillisyys ja valtakulttuurin vastainen maatalouskulttuuri).
Nuo kirjoitukset olivat ”Maailman tulevaisuus? Takana!” (Matti Syrjälä, Helsingby, tuohon mielipiteeseen ilmestyi netissä Erkki Turusen tyypillinen kristityn kommentti) sekä ”Tolkkua ilmastokeskusteluun” (Kalevi Kataja, Seinäjoki).
Paikalliseen eteläpohjalaiseen maaseutu- ja maatalouskulttuuriin pidättäytyvässä kirjoituksessa ”Kysymys punavihreille” (Ilkka, mielipiteet 28.1.2018, Aulis Juttuniemi, Evijärvi) paljastuu se, ettei lakeudella kyetä eikä tahdota ajatella ilmastonmuutosta koko maapalloa jä kansainvälistä yhteisöä koskevana seikkana.
Myös Ilkan 28.1.2019 julkaisema mielipidekirjoitus ”Maalaisjärkeä hiilijalanjälkiin” (Pentti Hautala) on tutustumisen arvoinen.
Perussuomalaisen ajattelutavan mukaan Suomen kansaa ja valtiota uhkaa enemmän ”ulkopuoliset ihmiset” (pakolaiset) kuin ilmastonmuutos.
Lakeuden ”pikkuriikkinen kansanheimo” on käynnistänyt kokonaisen uuden nuijasodan maapallon laajuista ilmastonmuutoksen hirviötä vastaan. He ovat keksineet ilmastonmuutoksesta myös uusia termejä kuten ilmastousko (”Ilmastousko lisää köyhyyttä”, Matti Nikkilä, Ilkka mielipide 1.2.2019).
Seuraavaksi susiaita Pohjanmaan ympärille?
Kannattaa kuitenkin vilkaista netistä myös muita tämän aikakauden uutisia.
Esimerkiksi ”Puut ovat jo katkeamispisteessä lumikuorman alla – nyt on parempi olla menemättä metsään” (yle.fi 28.1.2018). Ensimmäinen pilvenpiirtäjäalue nousi aikoinaan Chicagoon, ”Chicagosta tuli Chiberia – ainakin 12 ihmistä kuollut TAPPOPAKKASISSA Yhdysvaltojen Keskilännessa” (yle.fi, ulkomaat 31.1.2019). ”Tammikuu oli Australian historian kuumin – lepakot putoilivat puista” (Yle.fi, ulkomaat 1.2.2019). ”Tutkimus: Ensimmäisten eurooppalaisten rantautuminen Amerikkaan oli kohtalokasta myös ilmastolle” (yle.fi, ulkomaat, 2.2.2019).
*
Näiden uutisten pohjalta voi väittää, että myös suunnittelua ja rakentamista täytyy muuttaa radikaalisti, esimerkiksi syrjäseutujen luonto täytyy vapauttaa ihmisen toiminnasta ja metsiin raivatut leveät sähkölinja-avohakkuut pitää lopettaa, koska ne ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia.
Utopia ”valmiista ja turvallisesta kansallisvaltiosta” (jossa tarvii vain ”viilailla nurkkia”) murenee samaan aikaan, kun tarve auttaa ihmisiä esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurausten kohdalla (monet saarivaltiot jäävät veden alle) kasvaa. Nationalistiset valtiot ylläpitävät kuitenkin utopiaa oman ”kansakunnan” sulkemisesta turvaan omien valtiorajojensa sisään.
Yhdysvaltojen uusi presidentti taistelee parhaillaan vaalilupauksensa ”muuri Meksikon rajalle” toteuttamiseksi käytännössä.
”Siirtolaislaiva yhä jumissa Sisilian edustalla – Hollanti ei huoli Italian torjumaa joukkoa” (yle.fi 25.1.2019).
”Tanska alkoi rakentaa pitkää villisika-aitaansa Saksan rajalle” (yle.fi ulkomaat 28.1.2018).
Samaan aikaan ”Autoliitto vetoaa liikkumisen vapauden puolesta” (vetoomuksessa pidetään kurjistamisena vaatimusta muuttaa ihmisten tähänastisia elämäntapoja).
”Viisari ei värähtänyt – ….” (yle.fi, ulkomaat 24.1.2019).
”Putin: Venäjä keskeyttää ydinasesopimuksen noudattamisen – uusien ohjusten rakentaminen alkaa” (yle.fi, ulkomaat, 2.2.2019).
*
Populismi ja konservatiivinen nationalismi on nostanut viimeksi päätään lähes kaikissa EU-maissa.
Suomessa perussuomalaisuuden nousu pelottaa monia ja puolueiden välinen kilpailu äänestäjistä kovenee. Mitä lähemmäs Suomessa tullaan eduskuntavaaleja, sitä vähemmän ihmiset ovat kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta.
*
Vaikka ”lakeuden lakiin” sisältyy lausahdus ”me emme tarvi muita”, tuo seutu ilman maatalous- ja luonnonhaittatukia on entinen maakunta.
Eteläpohjalaisilla on ollut aina käsi ojossa kerjäämässä ”ulkopuolisilta” tukirahaa.
Utilistinen luontosuhde (siinä luonto on yksipuolisesti hyväksikäytön kohde) ilmenee Etelä-Pohjanmaalla kaikessa, myös uudessa käsitteessä ”luonnonhaitta”. Siihen sisältyvä arvomaailma on myös omaksuttu kansanuskonnon vaikutuksesta (körttiläisyys, laestadiolaisuus jne.).
*
Mutta onneksi enemmistö ihmisistä on aidosti huolissaan maapalloon vaikuttavasta ilmastonmuutoksesta, huolissaan siitä mitkä ilmiöt ja seikat ovat kyseisen ilmiön taustalla sekä mihin kaikkeen ilmastomuutos maapallolla mahdollisesti johtaa.
Ilmastomuutoksen taustalla on moninaisten syiden vyyhti. Syiden taustalla on päällimmäisenä vaikuttimet ”tietousko, kapitalistinen talous sekä pitkään ylläpidetty petoksellinen länsimainen maailmankuva”.
*
Nyt on käynnissä kulttuurimme arvojen ja elämäntapojen uudelleenmuotoutuminen.
Kapitalistisen talouden sisällä toimiva ”tosiuutiset-media” on puolustanut tähän asti valtaa pitävien puolueiden lupausta ”kaikkea hyvää vaan tehdään”.
Esimerkiksi 19.1.2019 Helsingin ”Maata pitkin” -tapahtumasta sekä Berliinin mielenosoituksesta maataloustukia vastaan on oltu suomalaisessa ”valta- ja tosimediassa” vaiti.
Ilmastohuoli kasvaa – lentämistä välttävät järjestävät omat matkamessunsa: Matkustaminen vaatii ajattelutavan muutoksen” (yle.fi, ulkomaat 14.1.2019). Kun maata pitkin matkustaminen lentämättä yleistyy, se ei ainoastaan muuta taloudellisia suhteita vaan saa aikaan muutoksia myös kansalaisten ajattelu- ja elämäntavoissa.
Nuo molemmat tapahtumat ovat liittyneet ilmastonmuutoshuoleen.
*
Kun talous kasvaa jatkuvasti, se johtaa aluerakenteen laajentamiseen sekä asumisväljyyden kasvuun. Tämä merkitsee teknologisen elämäntavan syventämistä entisestään.
Asumisväljyyden jatkuvaa kasvua (tilastolukua) on pidetty pitkään modernin hyvinvointivaltion merkkinä.
Siinä on kuitenkin kyse myös ilmastonmuutoksen kannalta haitallisesta ilmiöstä.
Asumisväljyyttä koskeva ajattelutapa on pakko tarkistaa. Samalla henkilöä kohden tähän asti kasvanut asumisväljyys on arvioitava uudella tavalla.
Pienessäkin asunnossa voi elää hyvin monella eri tavalla. Myös niin, ettei tarvitse jatkuvasti suurenevaa tilaa ympärillään (vrt. teknologinen elämäntapa).
*
Vaikka Sokrates sanoi filosofina, että hän ei tiedä mitään, Sokrates tuli aiheuttaneeksi uuden kulttuurin, jossa alettiin uskomaan, että ihminen voi ”tietää ja hallita”.
Kaikki huomio suuntautui Sokrateen jälkeen ”olevaan, järjenkäyttöön ja tietämiseen”. Mutta samalla unohdettiin ”ihmisenä olemisen” merkitys.
Inhimilliseen ”olemisaistimukseen” oli sisältynyt muinaisessa Kreikassakin pitkään ”kulttuurin ja myytistön” mukainen ”mielikuvitusrikas kuvittelu”. Mutta ihmisen omaksuma tietämisusko murskasi sen säpäleiksi.
*
”Tieto on valtaa”-ajattelu perustuu ”tietouskomukseen ja tiedonhankintaan” vallan kahvassa pysymiseksi. Siinä ei ole sijaa ”olemisaistimukselle”, jossa korostuu yksilölliset aistit, elämyksellisyys ja hermeneuttinen ymmärtäminen.
”Tieto on valtaa”-ajattelu on johtanut tiedollis-tekniseen kehitykseen, mikä on huipentunut teollis-kapitalistiseen vallankumoukseen ja ilmastonmuutoshirviöön.
*
Tavaroiden massiiviseen tuottamiseen ja liikkumiseen tarkoitetut katkeamatta käynnissä olevat koneet (kuten tehtaiden koneet sekä ”katukone” eli tieverkko ja bensaa käyttävät autot) aiheuttavat maapallolla yhteensä tietyn lämpötilan ja päästöjen nousun, josta aiheutuu muutoksia maapallon ohuessa ilmatilassa.
Tämän lisäksi myös muissa yhteyksissä kuten metsänkaadon yhteydessä sekä muissa kapitalistisen talouden muodoissa aiheutetaan muutoksia ilmakehässä.
Liberalistis-kapitalistis-kansainvälinen talous kiihdyttää tuota prosessia niin paljon, että ilmakehä tuhoutuu tämän johdosta nopeasti ja koko maapallon tähänastinen elollisen luonnon hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi.
Otsoniaukko syntyi ”väärien aiheiden päästämisestä ilmakehään” mutta aiheutettu järkyttävä muutos ei pysäyttänyt maapallolla sen elollista luontoa ja ilmakehää koskevaa ”tuhoutumiskierrettä”.
*
Ilmastonmuutoksen ”torjunnassa” on yleistynyt viimeksi utilistisen luontosuhteen mukainen ilmaisu ”luonnonhaitta”.
Luonto on siis aiheuttanut ihmiselle haitan luonnon hyväksikäyttöön tähtäävässä ihmisen toiminnassa? Mieletön ajatus.
*
Suomessa on paljastunut erimielisyys valtiovallan suorittamasta metsänkaadon hiilinielulaskelmasta. Se perustuu ”tietovaltaa” korostavaan loogis-empiristiseen filosofiaan, matematiikkaan ja uusliberalistiseen talousajatteluun.
Erimielisyydessä kiistellään metsän korkokannasta. Sillä tarkoitetaan metsän (taloudellisen) arvon muutosta (yle.fi, uutiset 20.1.2019).
Luonnonvarakeskus LUKE väittää, että valtiovalta tahtoo antaa kaataa metsiä valitsemallaan suurella korkokantaluvulla. Tuolloin kaadetaan liian paljon Suomen metsiä.
Tämän ilmastonmuutosta koskevan lähestymistavan ongelma on se, että se perustuu utilistiseen luontosuhteeseen.
Toimet joita ollaan nyt valmiita tekemään perutuvat ”tietovaltaan” ja siihen kuinka suuren rahallisen arvon saa metsänkaadosta.
*
Antiikin Kreikassa seurattiin luontoa (mutta ei harjoitettu luonnon hallitsemista). Aristoteleen fysiikkaan sisältyi oppi liikkeestä, mikä perustui hänen omaksumaansa luonnonkäsitykseen.
Aristoteleksen mukaan luonnollisia liikkeitä ovat liike kohti keskipistettä, pois siitä ja liike kehässä sen ympäri. Kaikki muu liike on Aristoteleksen mukaan luonnotonta eli pakotettua.
Aristoteleksen mukaan kaikki yksinkertaiset koneet kuten vivut ja väkipyörät ovat luonnottomia (Georg Henrik von Wright, Humanismi elämänasenteena, 1987, sivu 68).
Ikivanhan myytin mukaan ihminen karkotettiin paratiisista maatalouteen siirtymisen yhteydessä. Pakotetun luonnottoman liikkeen käyttö yleistyi kristinuskon leviämisen vaikutuksesta .
*
Kun kirjoitin tätä blogia vuokra-asuntomme pesuhuoneessa, katseeni osui löylyhuoneen ovenkahvassa roikkuneeseen vaatteeseen.
Ensin ajattelin, että onko siinä entiset vihertävät housuni. Seuraavaksi kuvittelin, että vaate on jonkun muun vaatekappale. Tai sitten siinä on kyse saunapyyhkeestä.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmisen ”olemisaistimus on kuvittelemista” ja samalla ”tietämisen” vastakohta. Kuvitteluun sisältyy samalla joku ”mielikuva ja muisti”.
*
Kävin taas Kauhavan pääkirjastossa katsomassa kirjoja. Ymmärsin, että esimerkiksi taiteesta, uskonnosta ja filosofiasta on hyvin paljon kirjoja. Mutta vain harvat taiteilijat, uskovaiset ajattelijat ja filosofit tunnetaan paremmin.
Valtaosa maapallon kirjailijoista ja filosofeista on tuntemattomia. Ehkä eniten tunnetaan niitä luovia yksilöitä, jotka ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa.
*
Reijo Kupiaisen (2000) kääntämässä Martin Heidegger teoksen Sein und Zeit (1926) (Oleminen ja aika) kappaleessa ”Välttämättömyys herättää uudelleen nimenomainen kysymys olemisesta” sanotaan että (sivulla 23), ”Tämä kysymys on nykypäivänä unohtunut” ja että ”– – kun HEGEL viimein määritteli ”olemisen” ”määrittelemättömäksi välttämättömyydeksi” ja perusti edelleen tällä määrityksellä kaikki LOGIIKKANSA (logos ”järkipuhe”/lisäys ja suurennos/JP) kategoriset eksplikaatiot (käsitteiden merkitysten selventäminen/lisäys JP)…”.
Pian tuon jälkeen Heidegger (sivut 23-28) kirjoittaa, että ”Olemisen” käsite ei ole määriteltävissä” ja että ’olemista’ ei voi todellakaan voi käsittää olevaksi – – ’olemista’ ei voi määrittää lukemalla OLEVA (suurennos/JP) sen ominaisuudeksi – – Käsittelemässämme kysymyksessä on kysyttynä OLEMINEN (suurennos JP)”.
Kupiainen sanoo kirjan alkusanoissa, että eniten päänvaivaa tuottaa käännöstöissä Heideggerin tekstin kieli. Heideggerin itsensäkin mielestä kielenkääntämisessä tarvittaisiin uusi kieli ja kielioppi.
Heideggerin filosofiaa pidetään hyvin vaikeaselkoisena. Hänen kielenkäyttönsä on eräänlaista runoutta mutta muistamalla ettei kieli sisällä itsessään ole totuutta (Wittgenstein) Heideggerin ”syväkielipuhe” avaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
*
Mitä ”oleminen” on?
Heidegger oli samalla tavalla kuin Hegel aluksi kiinnostunut kristinuskosta. Nationalistisesta valtioajattelusta myöhemmin kiinnostunut HEGEL ei herättänyt tuolloinkaan kysymyksiä inhimillisestä ”olemisesta.
Ajanlaskumme alkuaikoina Raamatun teksteihin lisättiin maallista viisastelua kuten Platonin järkifilosofiaa.
Niin kutsuttu ”systemaattinen teologia” pyrkii tuomaan näkyviin ”puhdistamaan” Raamatun kertomusten loogisen rakenteen poistamalla Raamatun teksteistä ”vierasta ulkopuolista ainesta”. Niin kutsuttu ”systemaattinen filosofia” astelee samantyyppistä reittiä pitkin.
”Järkipuheeseen” pyrkiminen on myös Hegelin isoin virhe nationalismifilosofina.
Hyvä, että Sartren eksistentialismi (”olemisajattelu”) muuttaa maailmaa keskellä ”tietovaltaisen teollisen kapitalismin yleistä olemattomuutta”.
*
Eksistentialistisen ”itselleen olemisen” rinnalla käydään nykyisin väittelyä esimerkiksi ”kodissa kasvattamisen sekä koulussa opettamisen” sisällöstä, merkityksestä ja vaikutuksesta.
Yksilöiden kansakunnaksi yhdenmukaistamiseen (massoittamiseen) tähtäävä kouluopetus ja yksinvaltius käyvät käsi kädessä (vrt. Hitler ja Stalin).
Jälkistrukturalistit ovat olleet sitä mieltä, että teollisen kapitalismin aikaisten maailmansotien aiheuttaja on alun perin valistus (Ranskan suuren vallankumouksen jälkeinen ”sivistäminen”. Tuon kansannousun yhteydessä keksittiin myös koululaitos. Maailmansodat ovat syttyneet viimeksi kulttuurisen nationalismin takia.
*
Valtiomuotoja on maapallolla hyvin monia erilaisia. Demokraattisesti toimivia on niistä vain ani harva. Tämä todistaa ihmislajin ”ristiriitaisesta ja vihamielisestä luonteesta”.
Käsite ”oleminen” liitetään tavallisesti vain ihmiseen. ”Yksilöllisellä olemisella” ei ole vielä eksistentialistista asemaa valtioissa.
Sana valtio tulee käsitteestä valta. Vallankäytön peruspiirre on itsekkyys.
Kansojen muodostamat valtiot käyttävät suhteessa toisiin valtioihin eniten taloudellista (kaupankäynti) ja fyysistä valtaa (sodankäynti).
Isoin valtioita yhdistävä intressi on raha ja uusliberalistinen kapitalismi.
Tämä todistaa ihmislajin ahneudesta, raakuudesta ja aggressiivisuudesta.
Myös sodat ja ilmastonmuutos johtuu näistä seikoista.
*
Ihmislaji ei ole onnistunut synnyttämään lujaa maailmanvaltaa (vrt. ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Kansainliitto ja toisen maailmansodan jälkeinen Yhdistyneet Kansakunnat), Nyt tarvitaan maailmanvalta, jolla nykyisin ”irrallisina murusina kuohuvat valtiot” yhdistettäisiin yhdeksi monoliitiksi kappaleeksi (kansainväliseksi vallankäyttöjärjestöksi).
Sillä voitaisiin taata maapallolla rauha ja kansainvälisten ihmisoikeuksien toteutuminen. Myös toimista ilmastonmuutoksen kohdalla tulisi enemmän mielekkäitä.
*
Suomen perustuslain tausta liittyy 1700-luvun Ruotsin kruunun vaiheisiin sekä 1900-luvun alun Venäjän uudistumiskehitykseen sekä kansainväliseen valtioideologian kehitykseen.
Tähän sisältyy samalla aikakaudelle tyypillistä yleistä filosofista (tietovaltaista) ajattelua.
Suomen valtiolaitoksen perustuslain historia alkaa siitä kun täällä käytiin väittelyä (1917-1918) tasavaltaisen valtioperiaatteen ja monarkian välillä. Monarkian mukainen kuningaskuntahanke hylättiin sisällissodan jälkeen 1900-luvun alun valtapeleissä syksyllä 1918.
Suomen alkuperäistä perustuslakia on muutettu moneen otteeseen. Niihin kaikkiin sisältyy nationalistis-filosofinen perusta.
Suomen valtion alueella vaikuttava paikallinen kulttuuri voi kuitenkin poiketa tänä päivänäkin niin suuresti koko valtiota koskevasta kansallisesta kulttuurista niin paljon, että siitä voi aiheutua myös valtiotason juridisia ristiriitoja.
*
Vuonna 2000 voimaan astuneen Suomen perustuslain mukaan ”jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen” ja että Suomi on täysivaltainen tasavalta, jossa ylin valtiovalta kuluu Suomen kansalle (siinä eduskunta edustaa kansaa).
Demokraattista suoraa osallistumista ja vaikuttamista toteutetaan Suomessa kuntien hallinnon yhteydessä.
Valtion ja kuntien hallinto on kuitenkin usein hyvin epädemokraattinen.
*
”Henkilökohtainen vapaus” ja ”eksistentialistinen vapaus” eivät ole kuitenkaan sama asia.
”Eksistentialismin kohde – – on yksityinen ihminen yhteiskunnallisella alueella” (sivulla 45 ranskankielinen lainaus Sartren kirjoituksesta ”Dialektisen järjen kritiikki”, suomennos Leena Subra 1981, kts. teoksen viitteet).
Sartren eksistentialistista olemis- ja vapausajattelua ei hyväksytä yleisesti Suomessakaan vaikka eksistentialismissa on kyse kolmannesta modernin filosofian pääsuuntauksesta.
Myös Suomen valtiojärjestyksen ”hegeliläis-systemaattisen filosofian ja valtioajattelun” (nationalismi-ideologian) kritiikki on vielä uutta.
*
Se jälkeen kun tsaarin Venäjä oli repäissyt Pietarin perustamisen 1703 kautta vuonna 1808 Suomenniemen lopullisesti irti Ruotsista, venäläiset pelkäsivät, että Ruotsin kruunu pyrkisi valloittamaan sotilaallisesti takaisin itselleen menetetyn Suomenniemen alueen.
Suomenniemi oli kuulunut vuosisadat Ruotsiin. Niemelle jääneet ruotsalaiset alkoivat tuossa tilanteessa rakentamaan omaa Ruotsin kruununvallasta irrallista valtiota.
Nationalistisen käsikirjoituksen Suomen valtiolaitoksesta kirjoitti J. V. Snellman.
Suomenniemen väestöä pyrittiin tuon jälkeen jalostamaan suomenkielisyyden ja suomalaisuusaatteen pohjalta. Tästä sai alkunsa ”suomalais-kulttuurinen nationalismi myytteineen” ja nykyinen valtiomuoto.
*
”Järkiuskoinen marxilaisuus”, ”tietouskoinen loogis-empirismi” sekä ihmisenä ”olemisen” ja yksilövapauteen liittyvä ”järjenkäytön ja tietämisen vastainen” eksistentialismi ovat modernin länsimaisen nykyfilosofian kolme pääsuuntausta.
Nykyisen luonto- ja ilmasto-ongelman perimmäinen aiheuttaja on teollisen aikakauden ”tietousko ja tiede” sekä ”tieto on valtaa -hallitsemisusko”.
Koska sen yhteydessä ei pohdita ”ihmisenä olemiseen ja inhimilliseen elämään” liittyviä peruskysymyksiä siihen sisältyy kiero utilistinen luontosuhde.
Ihmisenä olemiseen sisältyy tämä: hermeneuttinen ihminen on luontaisesti kiinnostunut toisesta kommunikoivasta ihmisestä (vrt. ihmisen ja koneen välityksellä tapahtuva ”kommunikointi”).
*
Eksistentialistinen olemis- ja vapausfilosofia merkitsee ”kulttuurista voimaa” (kts. Esa Saarinen: Filosofia, 1997, sivu 208). Eksistentialistinen kulttuuri muuttaa yhteiskuntaa kohti yksilön vapauttamista massojen tietouskosta ja orjamoraalista.
Sartren eksistentialismin mukainen kulttuurivoima tulee muuttamaan maailmaa sillä yksilöllistä olemassaoloaistimusta” ja yksilövapautta korostavalla eksistentialismilla on omatoimiseen merkitysten tulkintaan ja vastuun kantamiseen perustuvan uudenlaisen elämäntavan herättäjänä paljon sanottavaa nykyajalle myös ilmastokysymyksen kohdalla.
Eksistentialistista ei saa tekemälläkään osaa ihmismassaa.
*
Suomen valtion perusopetuslain (oikeudellinen normi, 1998) toisen pykälä mukaan (tavoitteet) ”tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja EETTISESTI VASTUUNKYKYISEEN (suurennos JP) yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja”.
Tässä perusopetuslaissa mainitusta seikasta samoin kuin myös esimerkiksi käsitteistä ”kasvattaminen ja opetus” ollaan kuitenkin olla montaa eri mieltä.
Mutta jos hyväksyy ”järjen käyttöä korostavan tietouskoajattelun” syyllistyy eksistentialismin mukaan vastuuttomuuteen. Tämä ajatus täytyy herättää myös ilmastonmuutoskeskustelun kohdalla.
*
Ilmastonmuutosta täytyy tarkastella myös filosofian ja arvosuuntautumisen pohjalta.
Orjamoraalisen nationalismin mukainen ajattelu on eksistentialismin vastaista.
”Tietouskoisena” ihminen syyllistyy vastuuttomuuteen myös ilmastonmuutoksen kohdalla.
Kansainvälisyyteen ja monikurisuuteen sekä kansainvälisiin ihmisoikeuksiin täysin suuntautuneet yksilöt eivät hyväksy nationalistista valtapeliä.
*
Yhden selityksen mukaan (Esa Saarinen, Symposium, 1999) eksistentialistinen filosofia tarkoittaa ”tiedostavaa minää”. ”Tiedostava minä” on ilmiöiden ja asioiden merkitysten tulkitsemisen kannalta keskeinen seikka. Siinä yksilö ”tuntee olemassaoloaistimusta, tekee havaintoja ja ”ymmärtää mutta ei tiedä”.
Sartren eksistentialismi hylkää perinteisen Descartes-tyyppisen tieto-opillisen kysymyksenasettelun.
”Sartre ei edes pyri ratkaisemaan perinteistä tietoa koskevaa kysymystä. Sen sijaan hän vaihtaa kysymyksenasettelua ja siirtää tarkastelun OLEMASSAOLON (suurennos JP) tasolle…Sartren mukaan tietoisuus on tietoisuutta jostakin. Tämä tarkoittaa, että tietoisuuden rakenteeseen kuuluu transsendenssi…Tämä on mitä kutsumme ontologiseksi todistukseksi…inhimillinen tietoisuus on rakenteessaan sidottu itseensä (minään/lisäys JP) ulkopuoliseen todellisuuteen (tämä liittyy Sartren intentionaalisuusajatteluun/lisäys JP)…Tietoisuus on radikaalisti vapaa.” (Vuosisatamme filosofia, toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen, 1987, Esa Saarinen sivuilla 124-125)
Kirjassa ”Nykyajan filosofia” (toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen, 2002) Esa Saarinen lainaa sivulla 221 Sartren kirjoitusta ”INTENTIONAALISUUS (suurennos JP), se on kaiken tietoisuuden luonteenomainen rakenne.”
*
”Ihmisen psyyke” ei kestäisi ”olemisaistimusta”, jossa ihminen aistisi ja tuntisi olevansa synnynnäisesti järkiperusteinen ”tieto- ja todellisuusolento”.
Runollisessa ”todellisuudesta piittaamattomassa” taiteen tekemisessä ”tietousko” on aivan erityisen haitallinen.
Taiteen tekeminen perustuu luovuuteen, eläytymiseen, kuvittelemiseen ja ”olemisaistimukseen” heittäytymiseen.
*
”Konkreettinen olemusaistimus” merkitsee minulle sitä, että ottaa ponnistellen itse selvää jostakin ilmiöstä tai seikasta ja pyrkii pitämään samalla ”jalat maassa” (”maanläheiseen ja materialistiseen täälläolokäsitykseen suuntautuminen”, nyt on huomattava sekin, että taiteilija ja filosofi Jean-Paul Sartre oli ateisti ja kommunisti, jolla oli ”jalat maassa”).
*
Kun jollain seudulla on tapahtunut väestön keskuudessa yleistä järkytystä aiheuttanut tapahtuma, sitä pidetään aluksi tuolla seudulla ”järkyttävänä pahuutena” (”täälläoloaistimus”, 1). Mutta kun tuo järkyttävä tapahtuma on vaihtunut myöhemmin ihmisten ”kuvitteellisessa olemisessa” uudeksi täälläoloaistimukseksi”, 2) järkyttävän tapahtuman alkuperäisiä motiiveja aletaan pitämään jonain muuna kuin ne olivat alun perin, uudessa vaiheessa esimerkiksi hyvään tähdänneenä rohkeutena jne).
Homeroksen kertomarunoelma Ilias ja Odysseija on tästä valaiseva esimerkki. Homeroksen historiallisuudesta ei ole varmuutta. Mutta Troijan sota (järkyttävä tapahtuma) on ”tapahtunut konkreettisesti” (”historiallisesti”). Troijan sotaan liittyvässä myytissä Odysseus on vuosia ”Troijan sodassa ja seikkailemassa” pois kotiseudultaan mutta palaa myöhemmin takaisin kotiseudulleen (rohkeana sankarina jne.).
*
Myös Härmän häjyjen (väkivaltaisten viinahöyryisten puukkojunkkareiden) riehunta 1800-luvun puolivälin Etelä-Pohjanmaalla käy tästä hyvänä esimerkkinä.
Puukkojunkkarit aiheuttivat Suomenniemellä yleistä järkytystä. Häjyjen väkivalta- ja riehumiskulttuuriin sisältyi kyvyttömyys harjoittaa maatalousvaltaisessa yhteisössä ”rauhanomaisesti sosiaalista vuorovaikutusta”.
Samaan kulttuuriseen myyttiin niveltyi myöhemmin myös Kauhavan lentosotakoulu. Ilmasodankäyntiin kouluttamista (kasarmi) aivan kirkonkylätaajaman yhteydessä alettiin pitää siviilioloihin sisältyvänä ilmiönä. Esimerkiksi lentomelua ei koettu siksi asumista häiritsevänä seikkana. Sitä vastoin ongelmalliseksi tekijäksi koettiin ilmasotakoulun lakkauttaminen ja siirtäminen muualle Suomeen sekä oman kasarmin alueelle perustettu turvapaikkakeskus.
*
Härmän häjyjen väkivaltaa pyrittiin hillitsemään 1800-luvun kyläjärjestyksillä sekä lähettämällä seudulle venäläistä sotaväkeä ja nimismiehiä. Aloitteen tästä teki autonomian ajan senaattori ja valtiofilosofi J. V. Snellman, jolla oli lomanviettopaikka maatalousvaltaisessa Alahärmässä.
*
Jälkikäteen väkivaltaisia häjyjä alettiin ihailemaan myyttisinä sankarihahmoina.
Mistä häjyjen riehuminen ja ”kaiken hyväksi rohkeudeksi muuttuminen” johtui? Siitä on esitetty useita erilaisia ”teorioita”.
Häjyjen väkivalta nousi paikallisesta maatalousvaltaisesta kulttuurista ja myytistöstä sekä siihen sisältyvästä ”täälläoloaistimuksesta” jossa myös ”ilmiöt ja asiat käännähtävät ympäri” (paha hyväksi jne.). Tämän muutos palastuu seudun uusissa kansanlauluissa (Härmän laulukirjat).
Maatalousvaltaisen yhteiskunnan ”ikivanha” kulttuurinen myytistö elää myös alueen nykyisyydessä mutta nyt ilman fyysistä väkivaltaa.
Siinä paikallisen maatalousvaltaisen kulttuurin sekä valtakunnallisen (valtiollisen teollis-nationalistisen) kaupungistuneen kulttuurin välillä ilmenee ristiriitoja.
*
Teollis-nationalistinen yhteiskunta perustuu yhdenmukaistamiseen, siinä eletään ”kuvitteelliselle kansakunnalle” yhteistä kulttuuria ja puhutaan yhteisessä valtiossa samaa yhteistä suomen kieltä.
Tämän vastakohta on se, että omaksuu paikallisella tasolla erilaisen kulttuurin ja myytistön sekä puhuu (korostaa) oman paikallisen ”heimon” murretta.
*
Teollis-nationalistisessa yhteiskunnassa ja valtiossa korostetaan demokraattista yhdenvertaisuutta, yleispätevyyttä, universaalisuutta, rationaalisuutta sekä kaikille yhteistä juridista vallankäyttö- ja hallintoperiaatetta (Suomen eduskunnan säätämät lait ja asetukset sekä määräykset).
Paikallinen maatalousvaltainen yhteiskunta perustuu sitä vastoin maa- ja metsätalouselinkeinoon sekä kulttuurista ja myytistöön jota on muokannut maatilakeskusten sosiaalisen elämän mukainen perinne (esimerkiksi kansankristillisyys).
Tuo kokonaisuus poikkeaa monin kohdin suuresti teollis-nationalistisen yhteiskunnan arvomaailmasta ja toiminnallisesta rakenteesta.
*
Kirjassa Suomi muutosten yhteiskunta, toimittanut Pertti Suhonen, 1989 on sosiologian professorin Erik Allardtin kirjoitus ”Yhteiskuntamuoto ja yhdenmukaisuuden paine”.
Siinä Allardt sanoo, että ”maatalousyhteiskunta ja kansallisvaltio eivät sovi yhteen”.
Vaikka nationalistinen valtiovalta pyrkii liittämään paikalliset erityiskulttuurit osaksi yhdenmukaistettua valtiolaitosta monet niiden väliset kulttuurierot säilyvät pitkään.
Paikallisen erityiskulttuurin ja valtiollisen yleiskulttuurin välillä tapahtuu vuorovaikutusta ja ilmenevät erilaisina elämän eri tasoilla.
Kun paikallisessa kulttuurissa eletään ilman yleisiä valtiollisia periaatteita (esimerkiksi erilainen suhtautuminen rakennussuojeluun) yhteiskunnan sosiaalinen elämä pyörii myös kokonaisuutena. ”Häjyarkisesta paikalliskulttuurista” tulee osa normaalia arkea.
Pankkipalvelujen (rahaliikenteen) sekä kuluttamiskulttuurin (kauppakeskusten kulutus- ja viihdekulttuurin) kohdalla vuorovaikutus valtiollisen ja paikallisen tason välillä tulee näkyviin.
Pienten paikallisten pankkikonttorien ”takkuilun ja lopettamisen” sekä isojen kauppakeskusten välisen kilpailun kiristymisen ikävät seuraukset voi todeta myös helposti.
Etelä-Pohjanmaallakin on väestön käytössä ulkomailla rakennetut autot ja muut koneet. Se on merkki kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja siitä että lakeuden kansakin on kasvanut valtakulttuurisen tason ”teknologiseen elämäntapaan”.
*
Eksistentialisti korostaa universaalisuutta sekä kansainvälisyyttä. Siinä ei suvaita minkään kansanryhmän väheksymistä tai jonkun kansanryhmän muiden yläpuolelle kohottamista.
Kaikki ihmiset ovat siinä yhtä arvokkaita. Tämä sekä kaiken elollisen luonnon hyvinvointi on koko ihmiskunnan velvollisuus ja asia.
Maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla ei kuitenkaan vallitse tämän tyyppinen kulttuuri.
*
Ilmastonmuutokseen ei saa suhtautua ikään kuin siinä olisi yksinkertaisesti kyse ”olevaista” koskevasta ”järki- ja tietämiskysymyksestä”.
On virhe ajatella että ilmastonmuutosta pitää arvioida pelkästään esimerkiksi ”hiilinielun pohjalta ja matemaattis-tilastollisena metsänkaatolukuna”.
Ilmastonmuutoksen perimmäisiä kysymyksiä ei voi aukaista myöskään kansainvälisten hiukkasfyysikkojen tieteellisillä tutkimuksilla.
Ilmastonmuutoksen syvällisempi ymmärtäminen edellyttää myös ”täälläoloaistimusta olemassaoloa” koskevan filosofian tuntemista ja omaksumista.
*
”Ilmastonmuutoksen torjuntaan” suhtaudutaan kuitenkin nykyisin ikään kuin siinä olisi yksinkertaisesti kysymys ”teknisen suuntautumisen uudistamisesta” (esimerkiksi henkilöautojen saastuttavan bensan käytön korvaamisesta uudella saastuttamattomalla polttoaineella”).
Suomen valtion tietouskoisten ”käytännön miesten” (puoluepoliitikot jne.) ilmasto- ja energiastrategiassa ei painoteta utilistista luontosuhdetta ongelmana eikä myöskään maankäytön suunnittelun merkitystä hallinnon toteuttamisessa.
Kyseisessä strategiassa ei tarkastella kaikkia ilmastonmuutokseen johtaneita ilmiöitä ja syitä.
Suomen puolueista ainoastaan Perussuomalaiset (PS) eivät ole hyväksyneet kyseistä strategiaa kokonaisuudessaan. Perussuomalaiset ajattelevat usein, että ilmastonmuutoksesta ei pidä olla lainkaan huolissaan. Perussuomalaisille on tärkeintä estää pakolaisten kansallisvaltioon päästäminen.
*
Eksistentialistisen ajattelun omaksuminen auttaa avaamaan kokonaan uudenlaisia näkökulmia myös ilmastokeskusteluun.
Ehkä tärkeintä on ottaa ensimmäiseksi suurennuslasin alle teollisen kapitalismin liberalistinen talousjärjestelmä (rahavalta, suhdanteet, jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia jne.) ja siihen liittyvä valtioiden välinen poliittinen valtapeli sekä kaikkien oikeus tehdä nykyisiin yhteiskuntajärjestelmiin muutosehdotuksia.
Toinen tärkeä ensivaiheen lähitarkastelunäkökulma tulee koskea nykyistä ”teknologista elämäntapaa”.
Tavarafetisismi ja vieraantuminen on edennyt viimeksi äärirajoille asti.
Tämäntyyppisten kysymysten pohdinta on kaikkea muuta kuin ”teknistä”.
*
Mutta monien mielestä kaikesta ei saa nyt edes keskustella eikä ”kaikkea saa varsinkaan muuttaa”. Monien mielestä parasta on muka se, että ”jatketaan rauhallisesti ja turvallisesti nykyisten systeemien varassa” muuttamatta mitään.
Mutta ilmastonmuutos on kuitenkin vetämässä nyt hirviönä jalat alta muutoksen jarruttajilta.
*
Nykyaikaisessa ”tieto on valtaa” -yhteiskunnassa tutkimus luokitellaan ja tieteen tuottama tieto esimerkiksi siten, että suurimpana auktoriteettina on ”väitöskirjatieto”, seuraavaksi ”lisensiaattitieto” ja kolmanneksi ”gradutieto” (maisteritutkinto).
Kansainvälisen tason huippututkijoiden tietoa pidetään kaikista suurimpana auktoriteettina kun tehdään poliittisia ”tieto on valtaa”-päätöksiä esimerkiksi toimista mitkä liittyvät ilmastonmuutokseen.
Kansallisella ja paikallisella tasolla saatetaan kuitenkin olla montaa mieltä ”kansainvälisestä tiedosta” mutta sen auktoriteettiaseman kumoaminen on vaikeaa.
*
Suomennimellä puhuttiin 1800-luvulla lukuisia murteita. Suomen kansallisvaltion kaikille kansalaisille yhteiseksi kieleksi ehdotettiin 1800-luvun alussa myös Savon murretta mutta sitä ei siitä tullut.
Uutislähde ”yle uutiset” (yle.fi) uutisoi 12.1.2019, että ”Jani Koskinen ei arvannut, mikä kohu nousisi Pohjois-Karjalassa puhutulla murteella (SAVON MURTEELLA/lisäys JP) kirjoitetusta gradusta: ”Syytökset kuulostavat hyvin kummallisilta” sanoi Koskinen.
Yliopistossa Suomen kielen professori ei olisi hyväksynyt murteella kirjoitettua pro gradu -tutkielmaa. Koskinen oli tutustunut opinnoissaan kielien välisiin valtasuhteisiin. Gradu liittyi saamelaisiin. Koskinen on itse helsinkiläinen.
Tämän uutisen ymmärtää jos tuntee alkuperäistä koko kasan yhtenäistämiseen ja yhdenmukaistamiseen pyrkivää nationalismia.
*
Alkuperäinen 1800-luvun kansallisuusaate perustui aikansa eläneisiin käsityksiin ”kansasta”, ”kansanrodusta”, ”kansankielestä” ja ”kansakunnasta”.
Toiseksi perinteisen paikallisen kulttuurin sekä modernin kansallis-valtiollisen ja kansainvälisen kulttuurin ja mytologian yhteen valaminen on johtanut hyvin ristiriitaisiin tilanteisiin.
Paikallinen ja kansallinen kulttuuri ja myytistö täytyy siksi alistaa huomispäivän ylikansalliselle kulttuurille ja myytistölle (maailmanvalalle).
*
Jani Koskisen gradua koskenutta uutista ihmeteltyäni kirjoitin 16.1.2019 Suomen eduskunnalle seuraavan aloitteen:
”SUOMEN KANSALAISEN ALOITE SUOMEN EDUSKUNNALLE
Ylin valta kuuluu valtiossa kansalle, ei kansaa edustaville ”kansanedustajille”, ei poliittisille puolueorganisaatioille eikä valtion ja kuntien virkamiehille.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää YKSILÖN mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan (14. pykälä). Saman lain mukaan KANSANVALTAAN sisältyy YKSILÖN oikeus vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen (2. pykälä).
Ehdotan, että eduskunta ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin urheilu-uutisten kieltämiseksi valtiollisten ja kansainvälisten uutisten yhteydessä (esimerkiksi TV). Esimerkiksi Yleisradion uutisten täytyy sisältää pelkästään kansan ja yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä uutisia. Miksi jokaisen uutisen jälkeen kerrotaan kuitenkin urheilu-uutisia?”
*
Maapallon pienet kansallista etua ajavat valtiot joutuvat jatkuvasti keskenään konfliktiin ja sotiin. Toiseksi yksilöillä ja pienillä kansallisilla vähemmistöillä on kansallisvaltion sisällä alistettu asema. Turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan kansallisvaltioissa usein vihamielisesti.
Ihmiskunnalla on nyt 2000-luvulla monia uusia haasteita, joihin vastaaminen edellyttää yhtä tehokasta monikulttuurista kansainvälistä vallankäyttöelintä, mutta se puuttuu.
Toiseksi puuttuu yksilövapautta ja pienten kansallisten vähemmistöjen vapautta ja oikeuksia puolustava ajattelu ja organisaatio.
Maailmanvaltaorganisaatio voisi korjata nämä epäkohdat.
*
Se että pienet kansalliset vähemmistöt muodostaisivat maapallolle nykyisten valtioiden lisäksi omia vallankäyttöorganisaatioita ja valtioita ei palvelisi ihmiskunnan rauhaa ja parempaa tulevaisuutta.
Yksilön ja pienten kansallisten vähemmistöjen vapaus voitaisiin taata niitä puolustavalla kansainvälisellä organisaatiolla ja instituutiolla (maailmanvallalla).
*
Koululaitoksesta tehtiin Ranskan suuren vallankumouksen (valistuksen) jälkeen tärkein instituutio, jolla kansa kasvatetaan ”yhden ja saman kansallisen hiilen puhaltajaksi”. Valistuksen yhteydessä korostettiin vapautta ja järjen käyttöä (kouluopetus ja kansalaisten tiedot ja taidot).
Kirjoitin seinäjokilaiseen sanomalehti Ilkkaan 14.1.2019 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”DIGIKOULU
Inhimillisen elämän vuorovaikutus tapahtuu ihmisten välisenä tapahtumana. Myös demokratia on ihmisten välinen ilmiö.
Ihmisen ja koneen välinen utopia ”tietoyhteiskunta” ja modernin yhteiskunnan digitalisoiminen käynnistyi 1970-luvun alussa. Nyt 2020-luvulla voi kysyä sitä, että onko kaiken digitalisoimisesta enemmän haittaa kuin hyötyä ihmiskunnalle.
”Kotitietokone” otettiin ensin käyttöön Yhdysvalloissa. Tietokone pohjautuu matematiikkaan ja keksinnön ensimmäiset sovellutukset otettiin käyttöön sotavoimissa. Tästä on seurannut se, että nykyarmeija on ”digiarmeija”.
Tieteellisen tutkimustyön etiikkaan sisältyy se, että ennen kuin uuteen keksintöön pohjautuva laite otetaan käyttöön ja pannaan myyntiin tutkitaan ensin laitteen mahdollisia seurauksia.
Tätä periaatetta on kuitenkin alettu laiminlyömään. Tämä johtuu kansainvälisen taloudellisen kilpailun kiristymisestä. Nyt kun tietoteknisiä laitteita on otettu monella sektorilla käyttöön, tietokoneiden käytön seurauksista on saatavilla runsaasti myös käytännön kokemuksia.
Tähän kysymykseen voi perehtyä avaamalla mobiililaitteella esimerkiksi kohta ”someriippuvuus/päihdelinkki.fi”. Kenelle kuuluu tässäkin kohtaa vastuu?
Kouluopetustakin on alettu digitalisoimaan. Lapsia ja nuoria kasvatetaan nyt uuden digiyhteiskunnan kansalaisiksi.
Esimerkiksi Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori Juhani Pietarinen kirjoitti 1990-luvulla kriittisiä kolumneja (HS) jo tapahtuneista atk:n haitallisista vaikutuksista lapsen kehitykseen. Miksi tuo julkinen keskustelu on hiljennetty?”
*
Kun luonnonystävä ja professori Juhani Pietarinen lähti eläkkeelle, menin Turun yliopistoon hänen läksiäistilaisuuteensa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka laihasti ”virallinen valta” oli edustettuna kyseisessä tilaisuudessa. Lahjoitin Pietariselle oman maalaukseni, joka ennakoi ilmastonmuutosta. Kyseisessä maalauksessa taivaalla leijui omituisia pilvenriekaleita.
*
”Kaiken digitalisoiminen” johtaa siihen, että kaikki kasvavat ”tietouskoiseen digitodellisuuteen”. Koululaitos mukaan lukien. Siinä nuoret kasvatetaan osaksi uudistettua yhteiskuntajärjestystä ja samalla toteutuu vapaudenriisto.
Digisysteemi yhdenmukaistaa. Ja luonnon alistaminen ja hyväksikäyttö jatkuu tuolloin kuten ennenkin, eläimetkin nähdään siinä pelkkinä ”konemaisina olentoina”.
*
Ihmisen täytyy puolustaa koko maapallon eläinkuntaa.
Parhaiten sen tekee, kun ei kiistä ihmisen eläimellisyyttä. Ihmisen ja eläimen välillä on kiistatta yhtäläisyyksiä.
”Vain ihmisen luultiin taitavan tämän: Varis osaa arvioida esineen painon pelkästään katselemalla” (yle.fi, ulkomaat 20.1.2019).
Minulla on kirjahylyssä rivi isoja mappeja. Musta kissamme ”Pörri” raaputtaa usein tuota mappiriviä. Mutta kun poistan mappirivistä yhden mapin ”Pörri” tunkee itsensä siten syntyneeseen väliin. Siinä on Pörrin ovi.
”Pörrillä” on tarkkaa ajan taju, ”Pörri” herää yöllä usein samaan aikaan viittä vaille puoli kolme. Toisinaan ”Pörrin”, ”Nöpön” Ja Nyytin” (kani) välinen vuorovaikutus menee yöllä ”sekaisin”, tuolloin siinä ei ole ihmislajille tyypillistä johdonmukaisuutta.
Viimeksi havaitsin, kuinka ”Nöpö” pyrki yöllä koko ajan ”Nyytin” lähelle, vaikka pikkukissamme ja kanimme yleensä aina ”riitelevät” keskenään.
Samaan aikaan murrosikäisellä 12-vuotiaalla tyttärellämme on ristiriitoja sosiaalisessa suuntautumisessa kavereidensa kanssa.
Ylihärmäläinen kirjavanvärinen pikkukissamme ”Nöpö” on oppinut avaamaan asuntomme ovia hyppäämällä ylös ja tarttumalla etutassuillaan ovenkahvaan.
”Nöpö” menee kekseliäisyydellään vaikka ”läpi kiven” päästäkseen liikkumaan paikasta toiseen, ehkä sen taustalla on jokin ikivanha vietti (esimerkiksi muistamaansa paikkaan, johon se on kätkenyt poikaset ).
Jos ”Nöpö” tekee jotakin mielestäni ”sopimatonta” saan sen huomion siirtyvän hetkessä aivan muuhun heittämällä lattialle ”hiuslenkuran”. Tuon hetkenä ”Nöpö” syöksyy lenkuraa kohti ja nappaa sen suuhunsa eikä ”muista” mitä teki hetkeä aikaisemmin.
Kun ”Nöpö” on jääräpäinen sillä voi olla pissa- tai kakkahätä. Kun kissa on hyvin ”jukuripäinen” se voi johtua esimerkiksi kakka- tai pissahädästä.
Nöpöllä on hyvä muisti mutta tekee välillä tutussa tilanteessa asian aivan uudella tavalla. Välillä minusta tuntuu siltä, että kissat eivät osaa yhdistää kahta asiaa. Kissa voi pyytää minua avaamaan ovi (raaputtamalla ovea) mutta kun avaan oven kissa saattaa istahtaa paikalleen.
Kun alan kirjoittamaan ”Nöpö” alkaa jostakin syystä nukkumaan lähelläni.
Tämän tyyppiset tapahtumat (seuraamalla eläimen käyttäytymistä) vahvistavat sen, että kissoissa (eläimissä) ei ole kyse ”kellonkoneiston kaltaisista olioista” (vrt. Descartes).
Kissat ”käyttäytyvä” hyvin monipuolisesti ja osaavat samalla suunnata toimintansa jatkuvasti uusiin suuntiin ja asioihin.
*
Eläimillä ole samanlaista ”olemisaistimusta” kuin ihmisillä mutta eläinten ”aistimismaailma” on samantyyppinen kuin ihmisellä.
”Täälläolossa” (Heidegger) eläimet aistivat ”elämänaistimusta”, ihminen aistii ”olemisaistimusta” mikä on sekin ”elämänaistimusta”.
Ihminen ja eläin aistivat molemmat ”olemista”.
Tuota aistimusta voi kutsua myös termillä ”olemisaistimus” sillä ihminen ja eläin ovat ”olemassaoloaistimuksen” kohdalla evoluution mukaisesti hyvin läheisiä ”sukulaisia”.
*
Ihmisenä oleminen on usein ristiriitaista ja ahdistavaa.
Peruskoulun kuudennetta luokkaa käyvä tyttäremme on kasvanut murrosikään ja kokenut siihen liittyviä ”ihmisenä olemisen ristiriitoja”.
Siinä joutuu tarkistamaan usein itkienkin ”omaa todellisuuskäsitystä”.
*
”Kanta-Kauhavan” keskustassa (entisen maatalousvaltaisen kunnan kirkonkylässä) ollaan siirtämässä alueellista palvelualuetta jo kolmannen kerran uuteen paikkaan. Nyt uuden omakotialueen viereen.
Ensimmäiseksi uudelle alueelle nousee S-market (työt on jo aloitettu, kohde valmistuu kesällä 2019). Alueelle on tehty uusi kaava. Alun perin kyseisen paikan piti ”haastaa” 10 km päähän kaavailtu uusi kauppa- ja asutuskeskus (”Lapuan Ideapark”).
Samaan aikaan Kanta-Kauhavan keskustan vanhan rakennuskannan annetaan mädäntyä pystyyn kuten aina ennenkin maatalousvaltaisen paikalliskulttuurin hengessä.
”Vanhaa Kauhavaa” on turha etsiä Kauhavalla koska sitä ei ole ollut koskaan. Eikä tule olemaan, nyt entistä Kauhavaa kuvaa Kosolanmäen kuvitteellinen ulkoilmamuseokulissi.
Vastaavia paikalliskulttuurisia erikoisuuksia on tällä maaseutuvaltaisella seudulla monissa seikoissa.
*
Kirjoitin 22.9.2018 Kauhavan kunnalle seuraavan kuntalaisaloitteen:
”Tämä on KUNTALAIN mukainen kuntalaisaloite.
Ennen Suomen ensimmäistä asemakaavalakia käytiin vuosia yhteiskunnallista väittelyä siitä saako yksityinen yrittäjäsektori päättää siitä mihin, miten ja paljonko Suomen taajamissa rakennetaan vai kuuluisiko tuo valta kunnan julkiselle hallintoelimelle, joka edustaa kansaa.
Tuo keskustelu oli tärkeä, koska siinä pohdittiin myös korruptioon liittyviä seikkoja (rahavalta ja puoluevalta sekä virkavalta).
Kysymys kaavoitusmonopolin käytöstä sisällytettiin vuoden 1932 asemakaavalakiin siten, että kaavoitusvalta kuuluu julkista valtaa käyttävälle kuntaorgaanille.
1980-luvulla yleistynyt uusliberalistinen vallankäyttö johti kuitenkin siihen, että yksityinen bisnessektori otti itselleen vallan ratkaista se miten taajamaan rakennetaan.
Uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoitusmonopoli kuuluu kuitenkin edelleenkin kunnalle.
Nyt kun entinen kirkonkylä Kauhava on kaupunki ja suurkunta tämä velvoittaa kuntaorgaania nostamaan maankäytön suunnittelun tasoa korkeammalle myös ”Kanta-Kauhavan keskustan kehittämisen” kohdalla.
Kunnan tulee siksi teettää kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa kuvataan tavoitteet keskustan toiminnallisen ja kaupunkikuvallisen rakenteen kehittämiseksi.
Toiseksi kaikkien suurkuntalaisten tulee voida osallistua ja lausua mielipiteensä asiassa ja heidän tulee myös voida vaikuttaa konkreettisesti kyseiseen suunnitteluun.
Niin että paikkaan syntyy toimiva, miellyttävä, turvallinen ja kaunis rakennettu alue.”
*
Tein 18.11.2019 Kauhavan suurkunnan valtuustolle seuraavansisältöisen aloitteen:
”ALOITE LIIKENNETURVALLISUUDEN PARANTAMISEKSI Kauhavan entisessä kirkonkylätaajamassa
Tämä on kuntalain mukainen asukkaan aloite uuden Suur-Kauhavan valtuustolle.
Kuntalaki tarjoaa kunnan väestölle mahdollisuuden asukkaiden itsehallintoon sekä kunnan hallintoon osallistumiseen ja siinä vaikuttamiseen.
Kunnallinen demokratia ei ole pelkästään sitä, että antaa kuntavaalissa äänensä henkilölle joka saa edustaa kuntalaisia.
Niitä jotka lausuvat omia mielipiteitään Kauhavasta jo ennen seuraavia vaaleja ei pidä haukkua ”kommunisteiksi”.
Täydentämällä kauhavalaisten hyvinvoinnin kohottamiseen tähtäävää toimintaa (kts. hyvinvointialoitteeni) paikallisen väestön liikenneturvallisuutta lisäävällä suunnittelulla silläkin edistetään demokratiaa, minkä pohjalla on väestön ja asukkaiden etu.
Järviseudun Sanomissa oli 14.11.2018 hyvä pääkirjoitus pimeällä kävelemisen ja pyöräilemisen vaaroista, pian tuo jälkeen Ilkassa oli hyvä mielipidekirjoitus polkupyöräilijän suojakypärän käytön tarpeellisuudesta.
Lämpimän ja valoisan kesän jälkeen on tullut kylmä, märkä ja pimeä marraskuu.
Siitä huolimatta monet jalankulkijat etenevät Kauhavan keskustassakin tien reunassa säkkipimeässäkin ilman merkkejä, joista autoilijat voisivat heidät tunnistaa. Esimerkiksi monet koululaiset ajavat polkupyörillä ilman ajovaloja eikä kaikilla kulkijoilla ole edes heijastimia.
–
Autoilua ja kevyttä liikennettä ”rationaalisesti palveleva” moderni liikenneverkko on vastakohtainen eteläpohjalaiselle ”perinneliikenteelle” (sen lähtökohta on hevosliikenne).
Jälkimmäisessä tapauksessa tie (tai nykyisin katu) mutkittelee joen suuntaisesti ja ajoneuvojen suurinta sallittua nopeutta säädellään tiellä liikennemerkeillä vähän väliä esimerkiksi pienemmästä isompaan ja päinvastoin.
Kauhavan entisen kirkonkylätaajaman kohdalla on toteutettava uusi liikennesuunnitelma, johon sisältyy keskustataajaman sivuilla sama ”nopeusrajoitusalueen liikennemerkki” (40 km/t).
Koko keskustahan on kokonaisuus, jossa asutaan ja asioidaan samalta pohjalta ja siksi alueella ei ole eroja, joita täytyisi korostaa esimerkiksi eri nopeusrajoituksin.
Erityisesti tulee huomioida lapset, koululaiset ja liikkumisesteiset (myös rollaattorilla ja lastenvaunuilla liikkuvat).”
*
Uusliberalismin mukainen kansainvälinen teollis-kapitalistinen talouselämä ei johtanut ainoastaan ilmastonmuutokseen. Uusliberalismi johti myös vallan delegointiin kunnissa hallinnon alemmille tasoille ja uusliberalismi romutti samalla nationalististen valtioiden demokraattiset muodot.
Ihmisoikeusjärjestön vuosiraportissa tunnetaan huolta yksinvallan kasvusta (kts. yle.fi, ulkomaat 17.1.2019). Demokratian kriisiä on eletty jo vuosikymmeniä.
Kirjoitin 17.1.2019 Kauhavan kunnalle seuraavan kuntalaisaloitteen (osa 2):
”LISÄYS (osa 2)
ALOITTEESEENI LIIKENNETURVALLISUUDEN PARANTAMISEKSI Kauhavan entisessä kirkonkylän taajamassa (osa 1 on päivätty 18.11.2018)
Jätin 18.11.2018 kunnallislain mukaisen kuntalaisaloitteen liikenneturvallisuuden parantamiseksi Kauhavan entisessä kirkonkylätaajamassa.
Täydennän tällä aloitteellani (osa 2) alkuperäistä liikenneturvallisuusaloitettani (osa 1) jotta tämänkin asian valmistelu edistäisi demokratiaa tässä yhteiskunnassa.
Sain aloitteeni johdosta joulukuussa 2018 pöytäkirjaotteen Kauhavan kunnan teknisen lautakunnan kokouksesta 4.12.2019 (pykälä 6). Tekninen lautakunta vastasi aloitteeseeni tekemällä asiassa päätöksen. Kokousasiakirjaan on liitetty oikaisuvaatimusohjeet ja valitusosoitus.
Valituksen tekeminen olisi kuitenkin tässä tapauksessa byrokraattinen, raskas ja hyödytön.
Teknisen lautakunnan päätös koskee asian valmistelua. Olen tyytymätön teknisen lautakunnan esitykseen. Valmisteluun osallistuminen jo varhaisvaiheessa on demokratiassa keskeistä.
Valmisteluprosessi ei saa johtaa siihen, että valmistelu johtaa ristiriitaan ylemmän määräyksen kanssa (tässä tapauksessa perustuslaki ja kuntalaki).
–
Myös alueen asukkaita kokevaa liikenneturvallisuutta pitää käsitellä yhdessä kunnan asukkaiden kanssa (kuntaorgaani jossa demokratia toteutuu tai ei toteudu).
Ei riitä, että asiaa tarkastellaan esimerkiksi ELY-keskuksen (valtionhallinto) kanssa laadittavan liikenneturvallisuussuunnitelman yhteydessä.
Kunnan ja valtion väliset tehtävänjaot, esimerkiksi liikenneverkko (rakentaminen, ylläpito jne.) tulee tarkistaa muussa yhteydessä.
–
Jos ristiriita alemman ja ylemmän vallankäytön välillä on olemassa Suomen eduskunnan (valtion) täytyy muuttaa Suomen valtiolaitoksen lainsäädäntöä siten, että perustuslain ja kuntalain periaate voi toteutua (jotta kansalaisvalta pysyisi yhteiskunnan suurimpana valtana).
Ylintä valtaa käyttää demokraattisessa yhteiskunnassa kuntalaiset sekä väestön valitsema edustuksellinen valtuusto.
Kuntademokratia jatkuu myös kuntavaalien välisenä aikana. Valtaa käyttävä organisaatio ei saa tulkita asukasta ”joustavan hallinnon” esteenä.
Ylintä kuntademokratiavaltaa ei käytä kunnan alempi valtataso: kuntaorgaanin virkamiehet ja valtapuolueiden poliitikot ”demokratiaytimen ulkopuolisina byrokraattisina vallankäyttäjinä”.
”Byrokraattinen demokratiakäsitys” eli ”asiantuntijatieto on valtaa hallinnossa”-ajattelutapa sekä vallan delegointi ylhäältä alas ”yleisen joustavuuden lisäämiseksi” sekä kansalaisten kanssa käytävä ”vuorovaikutushallinto” ovat eri asioita demokratian näkökulmasta.
”Suuren maailman kohdalla” tähän ilmiöön liittyvä kysymys on herätettiin 1970-luvulla käynnistyneen ”kansainvälisen uusliberalismin” kohdalla.
Uusliberalismin vastaisuudesta on seurannut kokonaisia ”taloussotia”. Ilmastonmuutoksen ja luonnonkriisin kannalta taloussodat ovat olleet muutosta parempaan suuntaan pakottava asia.
Aloitteeeni yhteydessä (aloitteeni osa 1 ja 2=tämä lisäys) on otettava huomioon kuntalain (2015) 14. pykälä (II osa – demokratia ja vaikuttaminen, valtuuston tehtävät) sekä kuntalain 23. pykälä (aloiteoikeus), jossa sanotaan, että ”valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet”.
Nyt kun ”Kanta-Kauhavan” kyläkoulut on lakkautettu sekä koulunkäynti keskitetty entisen kirkonkylän Nahkalan kouluun on aivan erityisen tärkeää se, että kunnan edustuksellinen hallintovalta käy arkista vuoropuhelua (puhuttu kieli, ongelmien analysointi ja uuden suunnittelu) liikenneturvallisuutta koskevista seikoista koulun lasten, opettajien sekä keskustan asukkaiden kanssa (kokemukset ja mielipiteet).”
*
Kirjoitin kesällä 2018 kirjoituksen ”SUURKUNNAN YLEISKAAVA”. Se julkaistiin Kulttuurivihkojen nettisivuilla 27.7.2018. Ehdotukseeni sisältyy neljän entisen kunnan uusi yhteinen keskus, sen suunnittelu ja toteuttaminen voisi toimia liitoskuntien yhteisenä symbolisena vahvuutena.
Mutta todennäköisesti tuota ratkaisua ei toteuteta vaan tähänastinen riitely liitoskuntien kesken jatkuu ja voi johtaa koko kuntaliitoksen kariutumiseen. Ennen itsenäisesti eläneet kunnat eivät alistuisi suurkunnaksi yhtenäistämiseen.
*
Otin viimeksi 24.1.2019 yhteyttä Kauhavan Vuokratalot -osakeyhtiöön, koska havaitsin vuokra-asunnossamme, kohteen piha-alueella sekä tontin lähialueella monia epäkohtia. Vastaavanlaiset ongelmat ovat täällä yleisiä ja ne johtuvat paikallisesta kulttuurista.
Vuokratalomme ovat tulleet peruskorjausvaiheeseen mutta kohdetta ei ole peruskorjattu kokonaisvaltaisesti koska se ei sisälly paikan kulttuuriseen myytistöön.
Suomen valtioinstituutio on yhdenmukaisuuteen perustuva oikeusvaltio, siinä kaikkien on noudatettava samoja tapoja, määräyksiä ja lakeja.
Vuokra-asuntomme sijaitsee taajaman keskellä asemakaavoitetulla alueella. Kyseistä aluetta koskee vuonna 2000 voimaan astunut maankäyttö- ja rakennuslaki. Olemme todenneet asunnossamme useita vikoja, viimeksi asuntomme ulko-oven lukko rikkoutui niin täydellisesti ettemme päässeet asunnosta ulos.
Pihamme autopaikoitusta sekä oleskelu- ja leikkipaikkaa ei ole uudistettu. Viereisellä omakotitontilla (entisen leikkipaikan vieressä, vuokra-asuntojen kyljessä) seisoo kaksi keskeneräistä omakotitaloa ja vanhoja rakennustarvikkeita. Roihankujalla ei ole katuvaloja, kujan jyrkkä mutka on liikenteellisesti vaarallinen jne.
Yllätyksekseni sain vastauksen, jossa ilmoitettiin, että yksittäinen parannusehdotukseni toteutetaan.
*
Valtakunnallisen alueellisen perusparannuskokeilun suurin puutalojen alue oli Turussa (310 ha). Kohteessa oli monia eri aikoina rakennettuja puutalotyyppejä (alue ja rakennukset). Minut määrättiin 1980-luvun puolivälissä koordinoimaan kyseisten alueiden suojelukaavoitusta ja peruskorjausta.
Kun muutimme 2010 Turusta Kauhavalle olin ihmeissäni koska alueella ei vaikuttanut olevan muuta suojelemisen arvoista rakennusta kirkko. Nykyisen Suur-Kauhavan väkiluku on 16 000.
Vain muutama asukas on kiinnostunut luonnonsuojelusta ja poliittisesta vihreydestä koska ”vihreyttä” ei täällä arvosteta vaan sitä pidetään ”huuhaana”. Mutta kaikista ”pimeimpänä tyyppinä” pidetään tällä yksityisyrittäjien seuduilla ”kommunisteja”.
Tälle maatalousvaltaiselle kulttuurille tyypillisellä tavalla Roihankujankin vuokratalokohde on peruskorjaamatta. Kohde annetaan ilmeisesti rapistua ja se haluttaisiin ehkä purkaa kokonaan ja rakentaa tilalle kokonaan uusia vuokrataloja uusine pihoineen.
*
Asuimme Kauhavalla ensin Hanneksentiellä Kauhavan vuokra-asunnot Oy:n vuokra-asunnossa. Tuossa kohteessa asuinpaikan epäkohtiin aktiivisesti kantaa ottanutta vanhaa rouvaa moitittiin usein kommunistiksi. Muutimme kesällä 2012 Kanta-Kauhavan pääkeskustasta Kantolan kylään. Siivosin rojuläjiä ja peruskorjasin vanhan maatilakeskuksen taloja kuusi vuotta.
Kauhavan lentosotakoulun rakennuskannasta oli inventoitu 2000-luvun alussa vain murunen. Keskustan vanhoja taloja oli purettu vähän väliä, uutta keskustaa oli rakennettu jo kateen eri paikkaan sekä museorakennuksia oli jätetty kylmäksi (mätänemään) kysymättä mihin talojen uuskäyttö ja ”hyvä kohtelu” liittyy.
Myöhemmin kyläkoulut lopetettiin (ilman asiallista kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista) ja tehtiin puoluepoliittinen päätös uuden suuren ja kalliin koulu- ja monitoimirakennuksen rakentamisesta.
Väliaikaisena yhteiskoulutalona pidetyn talon rakenteissa todettiin ongelmia ihmisille mutta niistä ei ole uskallettu puhua ääneen.
*
Rakennuksia säilytetään ja suojellaan myös KONKREETTISTEN KÄYTTÖARVOJEN takia (ei vain abstraktien käyttöarvojen takia, kauneuden ja muiden vastaavien arvojen takia). Rakentaminenhan on myös taloudellinen kysymys, eikä valtion ja kunnan talous kestä millaista tahansa taloutta.
*
Myös se on tämän maatalousvaltaisen seudun kulttuurin ja myytistön mukaista ja samalla vastoin Suomen valtion yhdenmukaisuusperiaatetta ja lainsäädäntöä.
Nationalismin mukaisen tavoite kasvattaa koko ”kansakunta” yhdenmukaisuuteen liittyy myös oikeusvaltioperiaatteeseen. Siinä jokaista yhtenäisyyteen kasvatettua kansalaista tarkastellaan ja kohdellaan yhdenvertaisesti ja se taataan eduskunnan säätämällä lailla (YHDENVERTAISUUSLAKI). Oma kysymyksensä on se, miksi Suomessa kohdellaan huonosti saamelaista ”vähemmistökansanosaa” (saamelaisilla on oma kieli, kulttuuri ja elinkeino).
Yhdenmukaisuuteen sisältyy myös esimerkiksi se, että omistusasumista ja vuokra-asumista tarkastellaan samalta pohjalta.
Jos omistusasunnon haltija on vuokrannut asuntonsa vuokralaiselle, haltijan täytyy luovuttaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia vuokralaiselle kuin mitä koskee asunto-osakeyhtiön autopaikkoja. Vuokralaisella on oikeus vaikuttaa siihen, että esimerkiksi joku kohteessa vieraillut henkilö on ”vallannut” parkkipaikalla kyseisen vuokralaiselle osoitetun autopaikan.
*
Jos kuitenkin joku viranomainen lausahtaa maatalousvaltaisen kulttuurin alueella, että ”ei se ole täällä niin tarkkaa” eli ei ole väliä miten esimerkiksi vuokratalokohteen autopaikan järjestelyjä on tehty, tämän tyyppinen asenne johtaa käyttäytymismuotoon, joka oli tyypillistä maatalousvaltaisen Härmän häjyille ja maatalousvaltaiselta seudulta nousseelle lapuanliikkeelle.
”Ei se ole täällä niin tarkkaa”-kulttuuri johtaa myös esimerkiksi puunkaatolupien laiminlyömiseen sekä vanhan arvokkaan rakennetun ympäristön rappeutumaan jättämiseen. Sama kulttuuri johtaa myös sosiaalisten suhteiden ”horjahteluun” kuten ”tietämättömäksi heittäytymiseen”, valehtelemiseen, röyhkeyteen ja riitaantumiseen.
Lakeuden maalaiskartanoiden kulttuurissa jokaisen täytyy pärjätä omilla voimilla, ”ulkopuolisten” auttaminen on heille tuntematon arvo ja ajatus.
Tämän tyyppisen paikalliskulttuurin ja yhtenäisen valtiollisen kulttuurin välinen ristiriita ja jännite voi johtaa valtapoliittisella tasolla valtion sisällä lapuanliikkeen kaltaiseen konfliktiin.
Sen modernit muodot voi havaita myös esimerkiksi ”häjyilyautoilussa”, jossa poiketaan tahallaan valtakunnallisia liikennesääntöjä. Esimerkiksi ohittamalla edessä ajava auto jalkakäytävän päällä. Siinä on kyse tahallisesta ”riehumisesta” josta aiheutuu vaaroja muulle yhdenmukaiseen käyttäytymiseen pakotetulle liikenteelle.
*
Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa siitä, että koko kansakunnan yhtenäistämiseen pyrkivä kansallisvaltio (kouluopetus, isänmaallisuuskasvatus jne.) ei ole myöskään ongelmaton.
Jälkistrukturalistien mielestä kansan valistusvallankumous sekä sen jälkeen tapahtunut ”kansakorosteinen massoittaminen” (nationalismi) on johtanut jo kaksi kertaa maailmansotaan sekä ”teollisiin kansantuhoamisleireihin” (rotupuhdistamiseen).
*
Turun yliopiston maantieteen laitoksen assistentti Jussi Jauhiainen pyysi minua kirjoittamaan Aluesuunnttelulehteen 1/1990. Kirjoitin tuohon lehteen kirjoituksen ”Kaupunkikone”. Yllätyin kun filosofia ja akateemikko Georg Henrik von Wright kehui minua kirjeessään sanomalla, että kirjoitukseni on ”tendenssiltään oikea”. Osallistuin noihin aikoihin poliittisten vihreiden toimintaan. Jauhiainen on nykyisin professori.
Kirjoitin myöhemmin (julkaisemattoman) kirjoituksen ”Katukone”. Innostuin tuosta aiheesta lukemalla psykologien kirjoituksia siitä kuinka ”ihmisen psyyke toimii” ajaessaan autoa. Koska minulla ei ollut kokemusta ajaa itse autoa menin myöhemmin autokouluun ja sain ajokortin. Pääsin siten tarkkailemaan itseäni autoa ajaessani. Omaa autoa en kuitenkaan hankkinut.
*
Kun muutimme Turusta Kauhavalle keväällä 2010, asetuimme Kauhavan entisen kirkonkylän vuokra-asuntoon Hanneksentielle. Suurkuntauudistus oli tuossa vaiheessa jo solmittu.
Tapasin tuossa vaiheessa myös uuden suurkunnan kunnanjohtajan Harri Mattilan (hän oli ollut aikaisemmin Alahärmän kunnanjohtajana). Mattila kertoi, että kuntaliitosta on juhlittu liitoskuntien kesken jo monta vuotta mutta seuraavaksi ”pitäisi myös tehdä jotakin”. Valtuuston puheenjohtaja lausahti jossain vaiheessa minulle, että ”ei uskalla naamaansa näyttää jos antaa purkukehotuksen”.
Nykyisin paikallisen kulttuurin ja yhtenäisen valtiokulttuurin välisen ristiriidan lisäksi seudulla voi alkaa vallita samaan aikaan toinenkin kulttuuriristiriita. Se liittyy pienten maatalousvaltaisten itseellisten kuntien väliseen riitaan suurkuntaliitostilanteessa.
*
Suurkunnan hajoamista on jo käynnistynyt. Aviisissa oli 31.01.2019 uutinen ”Kuntalaisaloite: Kunnallinen kansanäänestys Härmien (Alaharmä ja Yihärmä/lisäys JP) ja Kauhavan kuntaliitoksen purkamisesta”. Tämä on ehkä ensimmäinen yritys irtaantua suurkunnasta ja muodostaa uusi toisenlainen ”identiteettivarma kuntaliitos”.
*
Lentosotakoulun korvia aina vain enemmän repineen meluhäiriön takia päätimme muuttaa kesällä 2012 pois keskustataajamasta Kauhavan syrjäkylään Kantolaan noin 20 km päähän keskustasta. .
Olimme ostaneet sieltä vanhan rapistumassa olleen maatilakeskuksen (5 rakennusta, edullinen pakkohuutokauppa, vaimoni kotipaikka).
Syrjäkyläasuminen opetti ymmärtämään, ettei etäisissä syrjäkylissä voi elää ilman omaa henkilöautoa. Toiseksi se syvensi käsitystäni autosta ja autoilusta. Esimerkiksi ”autokone” ei ole elimellinen kokonaisuus jaan osien keinotekoinen summa (samoin tietokone).
Pysyvä syrjäkyläasuminen tulee kieltää koko maapallolla monesta eri syystä ja samalla myös yksityisautoilun vähentämiseksi.
*
Syrjäkylissä ei ole nykyisin tavallisesti edes yhtä ruokakauppaa. Maantiet ovat kuoppaisia ja rikkovat nopeasti vanhan auton. Talvella useimmat syrjäkylätiet ovat usein auraamatta ja hiekoittamatta.
Maa- ja metsätalousyrittäjien pihoilla on toisinaan useita autoja, jopa viisikin uutta autoa. Liikkumisen eriarvoisuus on suurinta suurkunnissa.
Syrjäkylien vanhukset myyvät lopuksi maatilansa ja metsänsä ja ostavat keskustaajamasta kerrostaloasunnon, jonka lähellä on uusliberalistinen vanhuspalvelupiste.
*
Suurkuntien Suomea on tehty kuntaliitossopimuksin talousnäkökulmaan perustuvan rakenneuudistuksen pohjalta. Ottamatta huomioon, että ilmastonmuutostilanteessa suurkunnan aluerakennetta ei voi perustaa yksityisautoilun varaan. Yksityisautoiluun perustuva kunta on iso ympäristöongelma (pahin maatalousvaltaisilla seuduilla).
Taksi Kanta-Kauhavan keskustataajamasta Kantolaan maksoi noin 100 euroa. Taksit toivat myöhemmin monille syrjäkýlän vanhuksille vähän väliä ruokakasseja (kelakorvaus).
Suurkuntien palvelujärjestelmä on vasta muotoutumassa. Yksityisautojen käyttö keskustaajamapalvelujen saavuttamiseksi on paljon yleisempää kuin taksit, koulu- ja ”vanhusbussit”.
Suurkuntien tähänastinen liikennejärjestelmä tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi ja tuhoaa ilmakehää.
*
Muutimme keväällä 2018 Kantolan asuinpaikastamme takaisin Kauhavan entiseen kirkonkylään. Vuokrasimme kunnan vuokrataloyhtiöltä pienen vuokra-asunnon.
Otimme syrjäkylässä viimeksi käyttämämme vanhan henkilöauton keskustaajamaan.
Heti ensimmäiseksi hyödynsimme taajamassa niitä palveluja, joiden joustava hoitaminen ei onnistu vaivatta syrjäkylästä käsin. Palvelun saaminen edellyttää useita käyntejä lyhyellä ajalla samassa pisteessä (esimerkiksi uudet silmälasit, monta käyntiä, erikseen lääkärin tapaamisajankohta jne). Uusien silmälasien hankkiminen ei onnistu ilman, että käy monta kertaa liikkeessä ja siitä tulee yhteensä esimerkiksi 100 km henkilöautolla ajoa.
Koska lentosotakoulu oli lopettanut toimintansa 2014 pääkeskustataajamassa ei ollut enää lentomeluhaittaa. Koska minulla oli käytössä oma asunto ja auto, pääsin näkemään, miten maaseutuvaltaisen kulttuurin mukainen taajamaliikenne sujuu.
Erikoisin tapaus tapahtui siinä vuokratalokohteemme paikoitusalueen kohdalla. Tuossa yhteydessä opin tekemään havaintoja myös paikallisesta kulttuurista.
*
Suomen kansallisvaltion 2019 eduskuntavaalien lähestyminen on kuumentanut puolueiden ja ”käytännön miesten” valtataistelun äärimmilleen. Siinä kansainvälinen näkökulma ilmastonmuutoksen edellyttämiin toimenpiteisiin on pelkkä pelinappula.
Valistuksen ja nationalismin aate on aiheuttanut viimeksi kaksi maailmansotaa. Kolmannen maailmansodan syttyminen juuri nyt ei olisi mikään ihme.
