Ennen toisen maailmansodan syttymistä 1939 tapahtui maailmanlaajuinen Wall Streetin pörssiromahdus 1929. Jos lähiaikoina tapahtuu taloussotien aiheuttama uusi iso talousromahdus seuraako myös sitä sota?
Tulehtuneeseen tilaan jäänyt Ukrainan ja Venäjän yhteenotto oireilee taas monella tavalla. Ukraina katkaisi kostoksi 1970-luvun puolivälissä valmistuneen Pohjois-Krimin vesikanavan. Krimin niemimaan toivotaan muuttuvan suola-aavikoksi.
*
Ilmastonmuutos on aiheuttanut samaan aikaan järkyttäviä seurauksia joka puolella maapalloa. Maapallon elollinen luonto on hädässä.
Ilmastonmuutoksen perimmäisistä syistä ja seurauksista ei ole kuitenkaan käyty laajaa kansainvälistä julkista väittelyä.
Mutta kun ”sääriehumisen alkuperä” alkaa tulla näkyviin, maapallon poliittisia ja taloudellisia valtapelejä täytyy uudistaa nopeasti ja radikaalisti.
Tähänastisen ”yhteiskunnan tyyleissä ja rytmeissä” ihmiskunta ei voi jatkaa ilman vakavia seurauksia.
*
Valtaosa maapallon väestöstä (noin 8 miljardia ihmistä) asuu nykyisin kaupungeissa (kts. yle.fi 8.5.2014).
Urbanisaation eli kaupungistumisen suhde kokonaisväestömäärään kasvaa koko ajan. Tämä merkitsee maaseudun väestön siirtymistä uusien tyylien ja teollisten työpaikkojen äärelle maapallon kaupunkeihin. Suuri osa muuttajista asuu kaupunkislummeissa.
Kohta ruokaakaan ei ole kaikille.
Maapallon ”kohtalonhetket” luetaan ensimmäiseksi kaupungeissa.
*
Maapallon nykyisten ongelmien ydin sisältyy länsimaiseen teollisen kapitalismin kulttuuriin ja myytistöön.
Käynnissä on länsimaisen kulttuurin kriisiytyminen ja läntisen hegemonian loppu.
Maapallon tarkastelun kohteena täytyy olla nyt tähän asti harjoitettu teollisen kapitalismin mukainen uusliberaali talous ja teollis-koneellistetuissa yhteiskunnissa sovellettu ”länsimais-demokraattinen päätöksenteko- ja yhteiskuntamalli” (organisaatiovalta).
*
Ilmakehä ja maapallon elollinen luonto ei ole kuin koira, jota voi opettaa tottelemaan ihmisen komentoja.
Ilmastonmuutos todistaa siitä, että ihmiskunta on epäonnistunut peruskysymyksissä.
Länsimaisen kulttuurin soveltama ja markkinoima ”tieto ja hallitsemisen taito” on perustunut yksipuolisesti ihmisten ”toiveisiin ja tarpeisiin” ottamatta huomioon lännessä omaksutun yleisen tietouskon ja hallitsemisuskon vaikutusta maapallon tilaan.
Ehkä ihmisiä lohduttaa nyt entistä enemmän V. A. Koskenniemen runon sanat ”Yksin oot sinä ihminen…”. Sitä Koskenniemi ei kuitenkaan korosta runossaan, että ihminen ei ole yksin ainoastaan syntyessään ja kuollessaan, vaan koko elämänsä ajan tapahtuu eksistentialistista yksin olemista eli ”itselleen olemista”.
Jos ”maailmanloppu” tulee, se tapahtuu miljardien yksilöiden olemassaolon päätymisinä, ei ”yhtenä samanhetkisenä massaiskuna”.
*
Niin kutsuttu ”lähiöuudistus” (alun perin ”lähiönparannus”) on hyvä esimerkki tuosta ihmisen epäonnistumisesta. Selvitin teollisen kapitalismin lähiöuudistukseen liittyviä ongelmia jo 1980-luvulla.
Kaupunkien lähiökehät suunniteltiin ja rakennettiin ”yhteiskunnallisen valtasysteemin” toimesta (A). Lähiöissä ihmisenä eläminen merkitsee ”elämismaailman” (B) kokemista.
Lähiöuudistuksella pyritään lievittämään systeemin ja elämismaailman välistä ristiriitaa niin, että ihmisen elämä olisi ”tasapainossa”.
Lähiöt luotiin aikoinaan ”puutarhakaupunkiaatteen” pohjalta, siinä teollisen yhteiskunnan ihminen siirrettiin ”likaisesta ja syntisestä citystä” kaupungin reunalle ”ihmistä jalostavaan” luontoyhteyteen.
*
Länsi-Saksan arkkitehtiopintojeni aikana (Braunschweig) opin tuntemaan Saksassa lapsuudesta lähtien asuneen Pekka Tannerin. Hänen isäpuolensa oli lentokone- ja rakettisuunnittelija, koska Suomessa ei ollut hänelle töitä hän muutti Saksaan ja asui perheensä kanssa Göttingenissä. Tanner kirjoitti ylioppilaaksi Göttingenissä ja aloitti Barunschweigissa arkkitehtuuriopinnot (TU).
Arkkitehdiksi valmistuttuaan Pekka toimi Bremenissä Teneverin suurlähiön lähiöarkkitehtina. Hän oli suunnitellut kansainvälisen arkkitehtiryhmän kanssa Rostockin (DDR) lähiökehän uudistamista. Tutustui kyseiseen lähiökehään Satu-tyttäreni kanssa 1990-luvulla)
Ennen kuolemaansa Pekka Tanner piti Bremenissä omaa arkkitehtitoimistoa ja toimi Helsingin Myllypuron lähiöarkkitehtina.
*
Turun Sanomat julkaisi lähiöuudistukseen liittyneen uutisen Pekka Tannerista ja minusta 30.3.1988. Tuolloin Tanner sanoi, että ehkä tärkeintä lähiöuudistuksessa on se, että ihmisillä on mahdollisuuksia kohdata toisiaan.
Tuolloin on luotava ihmisille esimerkiksi tornitalojen sisäänkäyntiin ”kohtaamistila” (oleskelu. lehtien lukeminen jne.) sekä ulkona luonnonläheisiä puistomaisia oleskelupaikkoja. Lähiötalojen ”vakavuus ja elottomuus” pyritään tuolloin saamaan eläväksi julkisivumaalauksilla (taide).
Rostokin ylisuuret kerrostalot haluttiin pilkkoa pienemmiksi vanhaa keskustaa kiertäneellä lähiökehällä
Tämän tyyppinen ajattelu korostaa yksipuolisesti ihmistä. Luonto toimii siinä ihmisen tarpeita tyydyttävänä elementtinä. Luonnolla on kuitenkin myös ”itseisarvo”. Sitä vastoin ”luonnon seuraamisen harjoittaminen” luonnon hallitsemisen ja hyväksi käytön sijasta merkitsee myös ”luonnon itseisarvon” huomioimista.
*
Itä-Saksan alkuvaihe ajoittuu kevääseen 1948. Minä synnyin Suomessa (Iissä) samaan aikaan. Saksat yhdistettiin 1989.
Toisen maailmansodan jälkeisen kahden ideologisesti vastakkaisen Saksan (Länsi- ja Itä-Saksan) yhdistäminen ei ole sujunut siten kuin alun perin kuviteltiin. Vaikka läntisen puolen lähiöuudistusrahatkin upotettiin ”idän monotonisten asuinalueiden” uudistamiseen.
Monien saksalaisten mielestä (nyt 2018) Saksat eivät ole juurikaan lähentyneet toisiaan.
Tämän mukaan kahteen erilaiseen arvomaailmaan kasvaneita organisoitujen valtioiden kansalaisia ei voi yhdistää koskaan yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi, ei varsinkaan nopeasti.
Kapitalistien ja kommunistien välisestä ristiriidasta voi tehdä ”hedelmällisen vastakohtaparin”. Noita maailmoja ei pidä katsoa vihollisuuksina, joista toisen täytyy voittaa (tulla vallitsevaksi) ja toisen hävitä (kadota ja unohtua kokonaan).
Jos niin tapahtuisi ”ristiriidaton” tulisi vallitsevaksi yhteiskuntasysteemiksi vaikka se merkitsisi jokaisen osapuolen syvimpien sisäisten ristiriitojen tukahduttamista ja orjamoraalista alistumista yhden systeemivaihtoehdon edessä.
Tuo korttipakka hajoaisi jonain päivänä uudestaan kappaleiksi.
*
Kirjoitin seinäjokilaiseen Ilkkaan ja Järviseudun Sanomiin seuraavan mielipidekirjoituksen:
BAIJERIN OSAVALTIOVAALI
Moderni teollinen yhteiskunta on jatkuvassa muutostilassa. Suuret puolueet hävisivät yhteiskunnallisen uudistumisprosessin johdosta myös äskettäiset Saksan Baijerin osavaltiovaalit.
Maailmansodan jälkeen myös Saksassa on ollut vallalla rauhanomainen ”hallitun vastakkainasettelun politiikka”.
Alun perin ”valkoiset ja punaiset” olivat verivihollisia. Myöhemmin ymmärrettiin kuitenkin, että vastakkaisuus on muokattavissa hyödyllistä yhteiskuntaelämää ylläpitäväksi ”dialektiikan voimaksi”.
Uusi rauhanomainen vastakkaisuus oli aluksi kristillis-porvarillisen (CDU/CSU) ja ”kättä päälle vasemmistolaisuuden” (SDP) yhdessä muodostama valta-asetelma.
Tuo suurten puolueiden aisapari synnytti kalliin valtion (kansainvälinen velka jne.) ja sosiaalijärjestelmän kriisin.
Sen kilpailijaksi on tullut viimeksi ”sateenkaari” jossa yhtyy uudeksi valtatekijäksi monivärinen uusimman ajan haasteisiin paremmin vastaavien uusien ”pienten mutta vahvojen” puolueiden ryhmä.
Esimerkiksi Saksan vihreät (ympäristökriisin herättäjinä) ovat eräs niistä, AfD toinen (pakolaiskysymyksen ravistelijat). Ilmastonmuutoksen rajuus on kuitenkin yllättänyt myös vihreät ja AfD:n.
Nyt ymmärretään, että ilman vahvaa maailmanlaajuista kansainvälistä organisoitumista luonnon tilaa ei voi ”parantaa”. Vastakkainasettelu kansallista ja kansainvälistä vallankäyttöä korostavien systeemien välillä on tullut jäädäkseen.
Uudessa huomisen yhteiskunnassa täytyy yhdistää ”sateenkaaret” sekä maapallon laajuinen globaali valtapeli.”
*
Eteläsaksalainen (puoliksi roomalaiskatolinen) Baijeri on päättänyt palauttaa lähtömaihin ilman oleskelulupaa Baijerin osavaltioon jääneitä turvapaikanhakijoita omalla lentokoneella. Tämä on ärsyttänyt suuresti Saksan liittovaltiovaltaa, joka harjoittaa läheistä yhteistyötä EU:n kanssa.
Samaan aikaan Saksan isot valtapuolueet CDU-CSU ja SDP ovat kärsineet kannatuksensa hupenemisesta. Riita liittokansleri Angela Merkelin (CDU) ja baijerilaisen oikeistopuolueen CSU:n (CSU eli kristillissosiaalinen puolue on liittoutunut CDU:n kanssa) välillä on kiristynyt.
Baijerilaiset valtapelurit kosiskelivat hetkeä ennen Baijerin ja Hessenin liittovaltiovaaleja (lokakuussa 2018) Itävallan nuoren (noin 30-vuotias) maahanmuuttajavastaisen johtajan Sebastian Kurzin kanssa antaakseen vallastaan kansalaisille ”maahanmuuttajavastaisen unkarilaisen valtapelurikuvan” .
Minulla tulee mieleen tuosta tempusta se, kun Suomen nationalistidemarit keksivät Lipposen kauden jälkeen ennen ratkaisevia vaaleja minua ärsyttäneen iskulauseen ”maassa maan tavalla”.
14.10.2018 pidetyn Baijerin liittovaltiovaalin voitti ”sateenkaari”. Porvarillinen CDU sekä baijerilainen SDP menettivät näkyvästi kannatustaan. Merkel on putoamassa Saksan johdosta ja EU:n johtoon on tulossa Ranska.
*
Entisen suurvallan eli Itävalta-Unkarin toinen nykyinen kiihkomielinen puolisko, uusnationalistinen Unkari tahtoo kieltäytyä täysin pakolaisten hädän ymmärtämisestä. Monet entiset (entisen Neuvostoliitonn kyljessä kasvaneet) Itäblokin maat ovat samaa mieltä Unkarin kanssa, maahanmuuttajille vastataan entistä määrätietoisemmin että ”EI”.
Monet kansallisvaltiot pyrkivät irtaantumaan myös yhdentymiseen pyrkivästä ylikansallisesta EU-komennosta ja haluavat siksi liittyä pikkuvaltioina yhteen (A). Brexit toteutuu 2019 ja johtaa EU:ssa rahakriisin lisäksi Skotlannin (EU-kannattajan) itsenäistymiseen. Espanjan Kataloniakin saattaa itsenäistyä. Itsenäistyvät uudet valtiot liittyvät yhteen (B).
Sodan jälkeen perustettua Euroopan unionia uhkaavat siis monet sisäiset kriisit (C). Unionin aika on ollut ja mennyt. EU:sta ei tullut liittovaltiota vaikka monet sitä toivoivat.
*
Ilmastonmuutos ja maapallon laajuinen nälänhätä työntää jatkossa yhä enemmän pakolaisia elintasomaihin ja samaan aikaan tapahtuva vastakkainen ilmiö (täällä) Euroopan rajojen entistä tiukempi valvominen (rajavartiostoriita) on johtamassa myös väkivaltaisiin yhteenottoihin.
Samaan aikaan eri suuntiin suuntautuvien kansallisvaltioiden valtapeliparien ja yhteen ja samaan suuntaan pyrkivien nationalistien valtioiden valtapeliparien sekä kolmanneksi unionistien välit ovat kiristymässä ja johtavat globaalin vallankäytön uudistamiseen (D).
*
Maapallon pinnalla on äärettömän monta paikkaa ja niissä tapahtuu joka päivä äärettömän monta kiinnostavaa tapahtumaa, joista kaikista voisi ”uutisoida”.
Tästä huolimatta monet muodostavat käsityksensä ”maailmassa olemisen todellisuudesta” lukemalla tuntikaupalla paikallista sanomalehteä tai sitten seuraavat vain suomalais-kansallisia uutisia mutta ei ulkomaanuutisia.
”Maaseutukaupunki” Seinäjoella luetaan ahkerimmin Ilkkaa ja maaseutu-Kauhavalla Komiat-lehteä.
He löytävät ”toden ja todellisuuden” niistä.
Viimeksi Suomen media on hiljaa Saksan isoista asioista kuten siitä, että littokansleri ja EU:n johtohahmo Angela Merkel on putoamassa vallasta.
Eikä siitäkään ole täällä kerrottu, että Saksan (koko maa) demarien kannatus on romahtanut viimeksi aivan alas (15 %) eikä väkivalloin väännetyllä CDU-SDP-hallitus-koalitiolla ole enää enemmistöä.
Kun Ranska ottaa brexitin jälkeen unionin ohjakset käsiinsä, Saksan kansalle se on aivan liikaa.
*
Liittyykö juutalaisten ja kristittyjen omaksuma ”sanauskonto” henki- vai materiauskomukseen?
Onko uskonnolliset tekstit laadittu mielikuvituksellisesti vai konkreettisten tapahtumien (”todellisen historian”) pohjalta?
Raamatun muinaisiin kertomuksiin liittyy monia mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi maatalous, kaupunkikulttuuri ja kirjoitustaito on saanut alkunsa Kaksoisvirranmaasta. Babylonian tärkein jumalatar oli Istar (nainen), jolla oli linnun siivet.
Istarin muoto viittaa Egypti-yhteyteen sekä avaruusilmiöihin. Tuon muodon taustalla on oletettavasti Egyptin ja Babylonian ”muinaiset filosofit”.
”Istarilaisuus” kuuluu seemiläisiin uskontoihin. Samoin kaanaalaisten (juutalaisten) uskonto. Juutalaiset ovat heprealaisia ja heidän kielensä kuuluu seemiläisiin kieliin.
*
Sana ”testamentti” tulee sanasta ”todistaa”. Raamattu pyrkii ”todistamaan Jumalasta”.
Vanhin testamentti on Egyptistä. ”Vanhalla Testamentilla” viitataan juutalaisten pyhään kirjaan anakiin. Se ei sisällä tietenkään Uutta Testamenttia.
Kristittyjen Jeesus on eräs juutalaisten Messiaana esiintyneistä julistajista mutta juutalaiset eivät hyväksyneet häntä Messiakseen.
Rappiolla ollut roomalainen valta valitsi 300-luvulla (jKr.) Jeesuksen julistaman uskonnäkemyksen maailmanvaltansa uskonnoksi koska kristinuskon uskottiin palvelevan parhaiten Rooman maailmanvalan vahvistumista ja yhtenäistämistä.
Juutalaisten kerrotaan vaikuttaneen ensin Kaanaanmaalla mutta joutuivat vaeltamaan sieltä pois. Patriarkka Abraham (hepreaksi ”monien isä ja johtaja”) oli Nooan jälkeläinen.
Abrahamin kerrotaan lähteneen Urista (Kaksoisvirranmaasta) kohti Kaanaanmaata. Tuon jälkeen hän sai Jumalalta lupauksen juutalaisten kotimaasta. Myöhemmin Abraham joutui etsimään kansalleen ruokaa Egyptistä.
Mooses pelasti israelilaiset Egyptin orjuudesta. Laintaulut Jumala antoi Moosekselle.
Tämä tarina kostuu seuraavista pääelementeistä:
Suuri henki (Jumala), kansa, ”alkukodista vaeltaminen” sekä omalle kansalle varattu paikka.
Hegel oli omaksunut teologiaa opiskellessaan nämä iskulauseet ja oli liittänyt ne Berliinissä filosofina yhtenäisyyteen pyrkivän kansallisuusaatteen ytimeksi.
*
Usko Jumalaan (usko suureen kaikkitietävään ja kaikkivaltiaaseen henkeen) kaiken luojana on saanut alkunsa ihmisen ja luonnon suhteesta (vrt. Ludwig Feuerbach).
Materialistisen käsityksen mukaan maapallon elämä on saanut alkunsa maapallolla muinoin vallinneista ja elämän synnylle suotuisista avaruuden olosuhteista (vesi ja siihen liittyvät aineelliset prosessit, aurinko, evoluutio jne.).
*
Nyt kun elämän jatkuminen maapallolla on uhattuna ihmisen toiminnan johdosta, ihmisen aiheuttaman ympäristö- ja ilmasto-ongelman tarkastelu täytyy kohdistaa länsimaisessa kulttuurissa valinneeseen yleiseen kehitykseen sekä tuhansia vuosia sitten harjoitettuun ”esisokratesilaiseen näkemykseen ihmisen maailmassaolosta”.
Tämän tarkastelu yhdistettynä siihen, että Raamatun kertomusten kantavana runkona on konkreettisia tapahtumaketjuja (ei kuvitteellisuus), joissa ihminen on toiminut ”kulttuuristen myyttien” varassa ei-tietävänä ja ei-järkiperäisenä ”kuvitteluolentona”, valaisee parhaiten syntyneen ongelman taustaa.
*
Ihmislajin itserakkaus, vallanhimo, ahneus ja väkivaltaisuus on leimannut kautta aikojen eniten eläimellisen ihmisen” maailmassaoloa.
Kuvitteelliseen maailmassaoloon liittyvän kreikkalaisen mytologian haastoi Sokratesin jälkeen ”dialektinen järkeily” mikä johti katastrofiin.
Mutta samaa kulttuurista kriisiytymistä on tapahtunut ihmisen suurissa kulttuureissa aiemminkin.
Ongelman ydin on ihmisen kuvitelma siitä, että ihmislaji on maapallon luontokappaleista ainoa ”tietävä ja hallitseva olento”.
Kirjoitin tästä syystä 9.10.2018 Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen:
”PAIKKA JA MYYTTI.
Kaikkialla missä ihminen vaikuttaa syntyy ns. ”paikan henkeen” sisältyvä myytistö.
Tämä ”todistaa” ihmisen käsitystä ”maailmassa olemisesta” (identiteetti).
Tuohon kuvitelmaan sisältyy myös myytti siitä, että ihminen on ”tietävä ja hallitseva” olento.
Mutta ihminen ei ole ”jumalallinen järkiolento”. Tuosta erehdyksestä varoitetaan ikivanhoissa myyttikertomuksissakin (Raamatun Paratiisikertomus jne.).
Näin on syntynyt myös myytti siitä, että ihminen pystyy ”pysäyttämään” ilmastonmuutoksen. Ympäristöongelma ei ole nyt ”luonnon saastuttaminen” vaan se, että ihminen on tulkinnut väärin ”maailmassa olemisensa”.
Myyttien maailma palvelee nykyisessä teollisessa yhteiskunnassa taloudellista kilpailua ja kuntien välisiä imagopelejä. Hyvä esimerkki tästä on eteläpohjalainen myytti ”lakeuden powerista”.
Tuo myytti on rakennettu Etelä-Pohjanmaan kuvitteellisesta menneisyydestä.
Suomalais-nationalistinen myytistö rakentuu puolestaan Suomenniemellä muka vaikuttavaan ”monoliittiin ja yhtenäiseen kansakunta-ajatteluun”.”
*
Nyt kun kirsikat ovat alkaneet kukkimaan lokakuussa 2018 ja Israel on puhunut fasistisen kiihkonationalistisesti siitä, kuinka Israel kuuluu yksinomaan juutalaisille (yle.fi 18.10.2018), on oikea hetki puhua ”tietämisestä”.
Kreikkalainen skeptikko Pyrrhon oli sitä mieltä, että ihminen ei voi olla koskaan varma tiedostaan. Totuutta koskevia väitteitä ei voi osoittaa oikeiksi, koska asiat sinänsä ovat eri asia kuin yritys kivat niitä (kts, Martyn Oliverin ”Filosofian historia” 1997. sivu 23).
Viisaimpia ovat ne, jotka ovat tietoisia tietämättömyydestään (kuten Sokrateskin oli). Katso Martyn Oliverin kirjaa ”Filosofian historia” 1997, sivu 23.
*
Kirjoitin Ilkkaan 10.10.2018 uuden mielipidekirjoituksen:
”YMMÄRTÄMINEN JA TIETÄMINEN.
Vanha Testamentti korostaa SANAA hyvyytenä (käskyt laintauluissa).
KUVAN PALVOMISTA (pyramidissa nähtyä ”kullatun vasikan palvontaa”) pidettiin juutalaisuudessa pahuutena.
Vanhan Testamentin alussa on kuvaus MAAILMAN LUOMISESTA. Siinä sanotaan, että Jumala loi ihmisen ”Jumalan KUVAKSI”.
Miksei ”Jumalan SANAN seuraajaksi”?
Filosofin ja kirjailijan Michel Tournierin mukaan (Sinainvuori ja Taaborinvuori) Jeesuksen ilmestyminen ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapsilleen (kirkkaat kasvot) korkealla vuorella merkitsi muutosta.
Nyt tuli ”sallituksi” SANANKÄYTÖN rinnalla KUVANKÄYTTÖ. Tämä ilmenee esimerkiksi taiteessa ja ortodoksisuudessa. Tämä muutos sisältyy kristinuskoon.
Vanhan Testamentin alussa on myös kertomus siitä kuinka ihminen eli ensin elämäänsä paratiisissa, Tuossa vaiheessa ihminen eli luonnon armoilla keräilytaloutta.
Raamatun alussa on myös kuvaus syntiinlankeemuksesta ja paratiisista karkotuksesta.
Hyvän ja pahan TIEDON puusta Jumala ei antanut ihmiselle lupaa ottaa syötävää, tämä tarkoittaa: ymmärtävän ihmisen ei pidä kuvitella olevansa ”tietävän olento”.
Tuossa vaiheessa ihminen oli alkanut harjoittamaan tehomaataloutta jalostamalla villinä kasvanutta ”Jumalan luomaa luontoa”.
Tuon jälkeen maatalousihminen on raatanut päivän pellolla ja rukoillut illat Jumalalta sadetta (protestanttisuus). Ja tuon jälkeen miestä on pidetty naista arvokkaampana (eri palkka samasta työstä jne.).
Nyt kun on tapahtumassa ilmastonmuutos, maapallon elollinen luonto on kärsimässä ihmisen pahuudesta. Mikä tuo paha on?
Ihminen uskoo ilmastokatastrofista huolimatta vieläkin voivansa hallita luontoa periaatteella ”tieto on valtaa”.
Vastaus näihin ymmärtämistä ja tietämistä koskeviin kysymyksiin löytyy vanhoista myyttikertomuksista, sillä niiden pohjalla on ikivanha muinainen elämänkokemus ja ”esisokrates-ajattelu” (Babylonia ja Egypti).
Georg Henrik von Wrightin kirjassa Humanismi elämänasenteena kuvataan hyvin noita myyttejä.”
*
Ihminen on osannut kuvitella vuosituhansien ajan sitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja toiseksi ihminen on osannut kuvitella, mitä ”tässä ja nyt” jälkeen tapahtuu (ja osaavansa jopa ennustaa tulevia tapahtumia). Ihmisen mielikuvitus ei ole rajoittunut ainoastaan siihen, mitä ihmisenä oleminen ja eläminen on.
Vanhan testamentin kertomukset on oletettavasti muotoiltu Egyptin ja Babylonian suurten ajattelijoiden (”muinaisesisokratesien”) puheiden ja kirjoitusten pohjalta.
Hyvä esimerkki noista kertomuksista on vuonna 1872 löydetty babylonialainen Gilgames-eepos. Siinä kerrotaan samantyppinen vedenpaisumuskertomus kuin on Raamatussa (Babylonialainen Noan arkki).
Raamatun vedenpaisumustarina on babylonialaisen viisaan kirjoituksen laina.
*
Georg Henrik von Wrightin kirjassa Humanismi elämänasenteena (1987) on hyvä kuvaus kolmesta muinaisesta myytistä. Nuo myytit ravistelevat ihmistä ymmärtämän vaarallisia ilmiöitä.
Von Wright kertoo tuossa kirjassa, että myytit ovat monesta eri syystä johtuen mielenkiintoisia. Siis ei vain ”tietämiskysymyksen” takia. Ne voivat olla mielenkiintoisia myös esimerkiksi seksuaalisuuden näkökulmasta.
Muinaisten kulttuurien myyttikertomuksiin kätkeytyy ”muinaisviisautta”, Ne eivät kuitenkaan anna (suoraan) neuvoja siitä mitä ongelmia ihmisenä olemiseen liittyy ja miten maailmaa pitäisi muuttaa ja uudistaa.
Mutta varmaa on se, että jos ihminen heittäytyy ”tietäväksi”, hän antautuu suunnattomiin vaaroihin.
Tämä on nähty tuhansien vuosien aikana moneen kertaan. Nuo vaarat on ymmärretty moneen kertaan. Niistä pitää varoittaa siksi jatkuvasti.
*
Jos Raamattu on koottu valtaosin ”muinaissokrates”-tyyppisten ajattelijoiden aistimusten ja maailmassaolokäsitysten pohjalta tehtyjen ”tosikertomusten” pohjalta, mistä uskonto ja uskominen on alun perin ponnistanut?
Onko Raamattu ”Pyhää Jumalan Sanaa” ja samalla ”tosi ja totuus” maailmassa olemisesta? Onko Raamattu syntynyt opettaakseen ihmistä siitä miten ei pidä ajatella, elää ja toimia?
Eksistentialisti Jean-Paul Sartre on kirjoittanut kirjan Mitä kirjallisuus on? Kirjallisuutta pidetään yleensä mielikuvituksen pohjalta tehtynä ”fiktiivisenä sanataiteena”. Toisia kirjoittajia kutsutaan sitä vastoin esimerkiksi ”tietokirjailijoiksi”. Tai ”historiankirjoittajiksi”.
Mutta mitä merkitsee se, kun kirjoittajaa kutsutaan ”kristilliseksi kirjailijaksi”. Se ei ole pelkästään sitä, että ”uskova kirjoittaa muille uskoville”.
”Kristillisen kirjailijan” Paavo Hiltusen kirja ”Joosef Epyptin valtias” (1987) ei herätä minussa ainoastaan esimerkiksi ”uskonnon alkuperään” liittyviä kysymyksiä. Hänen tekstinsä luo uudenlaista pohjaa esimerkiksi ”uskomisen vakaumukselle” yhdistämällä Raamatun muinaisia ”kertomuksia ja totuuksia” mielikuvituksellisiin kuvauksiin, joissa lukija alkaa nähdä sisäisillä silmillään muinaista elämänmenoa sekä juutalaisuutta ja Egyptin faaraoiden vallankäyttöä.
*
Entä mistä RAHATALOUS on ponnistanut? Vaikka rahan sijoittamiseen sisältyy riskin menettää koko rahaomaisuus, siitä huolimatta ihmiset haluavat sijoittaa rahansa nopean ja helpon voiton himossa.
Toiset laittavat elämänsä varrella saamansa rahansa sukassa komeroon.
Toiset taas veikkaavat rahoillaan päivittäin unelmoimalla äkkirikastumisesta.
*
Olen ollut 1970-luvulta lähtien kiinnostunut ”materialisti ja ateisti” Karl Marxin kirjoituksista, varsinkin Marxin talouselämää ja rahataloutta koskevista kirjoituksista. Minua kiinnostaa Marxissa myös esimerkiksi ”dialektinen historiankäsitys”.
Ilmastonmuutoksen eteneminen nyt 2000-luvulla edellyttää sitä, että maapallon valtarakenteet uusitaan poliittisella ja taloudellisella tasolla nopeasti radikaalisti ja totaalisesti siten että ”talouselämän maailmantautiakin” (rahanpesu, veroparatiisit jne.) aletaan torjumaan.
Luonnon hyväksikäyttö (”luonto-pedofilia”) täytyy lopettaa heti. Luonto täytyy vapauttaa kukoistamaan kuten ennenkin luonnon omassa ”prosessissa” (evoluutio).
Ihmisen täytyy vaihtaa käsitys luonnosta ja ihmisestä toiseksi.
LUONNON SEURAAMISTA ei opi hetkessä. Luonnon kurjistamisen jatkaminen sairaalla luontosuhteella merkitsee ihmiskunnan itsemurhaa keskellä ”raunioituvaa luontoa”.
Samalla tavalla kuin ihminen voi olla vapaa keskellä organisoitua yhteisöä, myös luonnon täytyy olla vapaa.
*
Mikä ja kenen valinnanvapaus?
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén on sanonut, että ”Valinnanvapaus KARSII PALVELUITA, rahalla saa lisää” (Ilkka 14.10.2018, suurennos JP).
Aki Lindén oli Turussa samassa valtuustoryhmässä kuin minä, opin tuntemaan hänet hyvin asiallisena ihmisenä ja poliitikkona.
*
Mielipiteitä ”muokkaavalla” medialla on ollut aina valinnanvapaus kieltää tai sallia mielipiteen ilmaiseminen (lausua mielipide julkisuuteen). Nyt ”digi- ja nettiaikana”, kun media on noussut neljännestä valtiomahdista ykkösvaltiomahdiksi, puolueorganisaation valtapeli-intressin vastainen mielipidekirjoittelu on sensuroitu mediassa aiempaa määrätietoisemmin.
*
Kauhavalla kunnioitetaan Suomen jääkäriliikettä lapuanliikkeen ja IKL:n hengessä. Nyt kun Kauhavan lentosotakoulu (Kauhavan LSK) on lakkautettu, syntynyt tyhjiö saattaa korvautua ”kauhavanliikkeenä”.
Kaaduin ”Kanta-Kauhavan” keskustassa polkupyörällä. Joku ohi kulkenut LSK:n pakolaiskeskuksen asukki tuli auttamaan minua. Kiitin häntä avusta ja sanoin hänelle, että ”te olette hyviä ihmisiä”.
*
Minusta on tuntunut viimeksi siltä, että LSK:n alueella on enää vain muutama pakolainen. Menin siksi kyseiselle alueelle ja havaitsin, ettei siellä ole yhtään kylttiä pakolaiskeskuksesta. Alueen kyltit ovat militaristisia kasarmin aikaisia iskulauseita. En nähnyt alueella yhtään pakolaista eikä missään asuintalossa ollut valojakaan päällä.
Iltasanomissa oli 5.5.2016 uutinen siitä, että entisen lentosotakoulun alueen nykyisen omistajan ja LSK:n kilta ry:n välillä on syttynyt ILMIRIITA.
Omistaja teki RIKOSILMOITUKSEN siitä, kun kilta nouti salaa traktorilla LSK-alueelta vanhan muistomerkin ja siirsi sen kolmen kilometrin päähän Kauhavan tiilikirkon hautausmaalle.
Nyt 2018 kyseisellä LSK:n ”rikospaikalla” on pikimusta korkea hautakivi, jossa lukee: ”Kauhavan lentosotakoulussa 1929-2014 palvelleiden muistoksi”.
Suurkunta-Kauhavalla on myös jääkärimuseo ja kirkon vieressä on nationalistisena kulttipaikkana jääkärien yhteishauta. Killan LSK:n alueelta siirtämä kivi sijaitsee kuitenkin kirkon toisella sivulla. Siinä on lentokoneen teräksinen taipunut ropelinsiipi, kiven pienessä kyltissä lukee ”Lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden muistoksi. LSK:n kilta ry”.
Onko syttynyt riita sovittu, todettu että me ollaan molemmat militaristisia?
Kauhavanliikkeen synnylle (Uuslapuanliikkeelle) on siis täällä kasassa kaikki ainekset.
*
Seisoin seuraavaksi ruokakaupan jonossa ja odotan kassalla omaa vuoroani.
Edessä oleva rouva oli ostanut noin viidelläsadalla eurolla ruokaa. Minun kassini maksaa vähän yli kymmenen euroa.
Luulen, että kyseinen rouva on emäntänä jollakin maatilalla ja käyttää maataloustukirahaakin ruokakassinsa maksamiseen.
Hän työntää hymyillen maksukoneeseen uuden debit-kortin.
Minäkin haluaisin ostaa täyden kassin mutta minulle ei ole eläkeläisenä siihen varaa. Miksei ”kompensointiperiaatetta” sovelleta myös kohdallani?
Rouva kantaa ruokakassit henkilöautoon, upouuteen mersuun. Millähän rahalla auto on ostettu?
Köyhillä on vanhat autot. Märillä ja kuoppaisilla sivuteillä niistä tulee nopeasti romua.
Kunta on hajasijoittanut täällä Suur-Kauhavalla hallintokoneistonsa neljään eri paikkaan.
Jos aikoo käydä omalla henkilöautolla niissä kaikissa, joutuu ajamaan omalla autolla 100 km matkan. Joukkoliikennettä ei ole ollut täällä ehkä koskaan. Junayhteyttä lukuun ottamatta.
*
Tein taas kerran junamatkan Turkuun. Se tulee aina kalliiksi vaikka saan alennusta 50 %.
Turun seudulla on syntymässä kohta kaksi uutta lastenlasta.
Lasteni ja lastenlasteni yhteiseksi lukumääräksi on tulossa 11.
*
Kun olin Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1992-2000, ostin Pentti Ruuskan Kunnallistalouden selityssanaston (1985) sillä kaupungin budjetti sisälsi runsaasti sivistyssanoja joiden merkityksistä en ollut aina selvillä.
Turun budjetin käsittely kesti valtuustossa kaksi päivää ja sen aikana painettiin äänestysnappia noin 200 kertaa.
*
Otin matkalukemiseksi Turun matkalle kolme kirjaa taloudesta ja rahasta.
Ne olivat Maailman taloushistoria (Rondo Cameron, suom. Tapio Helen, 1995), ”Rahakirja” (Nicholas Andersonin, 20009 sekä Esko Seppäsen kirja Hullun rahan tauti (Kapitalismin musta syksy, 2009).
*
Yhteiskuntahistoria ja taloushistoria voidaan ajatella eri asioina, vaikka niiden välillä on läheinen vuorovaikutus.
Yhteiskunnallisen elämän taustalla erottuu monia erilaisia funktioita, joihin joudutaan tavalla tai toisella vastaamaan väestön hyväksi. Noihin funktioihin kuuluu esimerkiksi ravinnontuotanto, terveydenhuolto, kouluopetus ja asuminen.
Niiden pohjalla voi olla seikkoja kuten poliittinen vallankäyttö, talous, omistaminen, raha ja tekniikka sekä valta ja voima.
Ne liittyvät myös moniin erilaisiin ilmiöihin ja seikkoihin (historia jne.). Niiden pohjalta on mahdollista organisoida yhteiskuntaa ja taloutta myös kokonaisuutena monilla tavoilla.
Poliittisilla puolueilla on joku aate ja liike. Siihen sisältyy osa- ja kokonaisnäkemys sitä miten ja millaiseen yhteiskuntaan ihmisten kannattaisi suuntautua.
Mutta kansalaisten mieliala keinahtelee usein täysin erilaisilla aalloilla kuin puolueorganisaatioilla.
Yllätykselliset käänteet sisältyvät aina keskeisesti ihmisenä olemiseen ja yhteisöjen elämään.
Yksikään ”rakennemuutos” ei voi olla koskaan ”loppuun asti hallittu”. Maailmassa oleminen tapahtuu aina keskellä ”sattumien vyöryä”.
*
Andersonin kirjan alussa kappaleessa LUKIJALLE sanotaan, että ”Raha on olennainen osa jokaisen hyvinvointivaltion kansalaisen elämää, Vaikka – – on yleinen tietämys RAHATALOUDEN perusteista on heikolla tasolla – –”.
Jos siis laittaa säästönsä ”sukkaan” on ajattelu- ja elämäntapana aivan muuta kuin se, että tuntee modernia teollis-kapitalistista rahataloutta ja antaa ”rahan kasvaa itsestään”.
Andersonin kirjan pääkappaleet ovat ”Rahoitusmarkkinat”, ”Rahankäytön peruskysymykset”, ”Korot” ”Pääomarahoitus”, ”Maksuliikenne”, ”Sijoittaminen” ja ”Loppupuheenvuoro”.
*
Maailman taloushistoriassa (sivulla 243) kerrotaan, että Karl Marx erehtyi ennustaessaan, että teolliseen yhteiskuntaan syntyy kaksi vastakkaista luokkaa (kapitalistit ja proletariaatti) ja lopuksi köyhälistö kukoistaisi hallitsevan kapitalistisen luokan.
Tapahtuneessa länsimaisessa kehityksessä vaaleanpunainen työväki ja teolliset kapitalistit ovat pehmentäneet ristiriitoja lyömällä yhteistyön merkeissä kättä päälle. Siitä ponnisti myös uusliberalistisen yhteiskunnan ammattiyhdistysliike.
Mutta porvari vaanii koko ajan tiukempaa otetta ay-liikkeestä. Mihin suuntaan huominen yhteiskunta kulkee?
Kaikki on mahdollista.
*
Maailman taloushistorian mukaan metsästäjä- ja keräilijäyhteisöä seurasi muinoin talonpoikaiskylä, johon kuului muutama kymmenen perhettä ja jossa asui korkeintaan 300 ihmistä. Toisinaan koko kylän väki kuoli koska ravintoa ei ollut riittävästi tai esimerkiksi kulkutaudit tai tulvat tappoivat kylän väen. Keskimääräinen elinikä saattoi olla talonpoikakylissä korkeintaan 25 vuotta.
Kulttuurin kehittyessä syntyi työnjako ja omaksuttiin tehokkaampia viljelytapoja. Kun kaupungit syntyivät, niille oli tyypillistä myös maatalouden harjoittaminen.
Kaupunkien kasvu alkoi merikaupungeista (esim. Venetsiasta). Kaupungit eivät kuuluneet feodaalijärjestelmään vaan tarjosivat jäsenilleen vapauksia ja hankkivat ”kaupunkikommuuneina” kaupunkioikeuksia (privilegiot). Maatalouden harjoittaminen oli kaupungin lähellä edullisempaa.
*
Suomessa nationalismi-imagopelistä innostuneet historioitsijat ovat väittäneet, että ”keskiajan uljaassa Turussa” olisi ollut jopa 3000 asukasta. Tämä ei voi kuitenkaan olla muuta kuin suomalais-nationalistinen myytti.
Omakustanteessani Turun kirkkoaika (Turun kuva 2. osa, 2005, ISBN 952-99502-1-7) esitin useita laskelmia Turun väkiluvusta keskiajalla ja sain tulokseksi saman luvun 800–900 asukasta. Ravintoa ei olisi riittänyt noihin aikoihin suuremmalle väelle. Rakennuskantakin oli noihin aikoihin hyvin alkeellinen, hirsiasuintalot olivat savupirttejä (usein vain 3 x 3 m) ja kadut oli peitetty alkuaikoina puisilla tukeilla (samalla tavalla kuin esimerkiksi muinaisessa Novgorodissa).
Turkua on kohdannut onnettomuus (tulipalot, kulkutaudit, tulvat jne.) noin 50 kertaa ja se on merkinnyt väkiluvun romahtamista ja usein samalla myös koko kaupunkirakenteen tuhoutumista.
*
Esko Seppäsen kirjassa Hullu rahan tauti on mielenkiintoinen kuvaus vuoden 2008 suuresta talousromahduksesta ”Lehman Brothers” eli pörssikurssien romahtamisesta maapallonlaajuisesti.
Se oli Seppäsen mukaan ”kaikkien aikojen monimutkaisin konkurssi”.
11.10.2018 luin netistä (yle ulkomaat), että ”Pörssikurssit laskussa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa – – markkinoita hermostuttivat muun muassa korkojen nousu ja kauppasota – –”.
*
Parhaiten rahataloutta oppii ymmärtämään, kun seuraa median talousuutisia.
11.10.2018 ylen nettiuutisessa pörssikursseista (otsikko: ”Analyysi: Pörssikurssit lähtivät alamäkeen…) sanottiin, että ”…IPCC:n (IPCC = Intergovermental Panel on Climate Change) raportti herättää paljon kysymyksiä. Mitä sitten kun kuluttajat oikein tosissaan päättävät välttää hiilijalanjälkeä, muuttavat matkustamistaan, asumistaan ja syömistään…”. Tuon jälkeen tapahtuu ennennäkemätön pörssiromahdus.
Pörssiuutisten kielenkäyttö on mielenkiintoista. Siinä käytetään sanoja kuten ”lasku”, ”putous”, ”hermostuneisuus” ja ”aggresiivisuus”. Tämä viittaa ihmisen olemassaolon luonteeseen ja toiseksi siihen, että ihminen ei voi olla ”tietävä ja hallitseva olento”.
*
Iltalehti uutisoi 11.10.2018, että tulossa on maailman pisin lentoreitti (lento 19 tuntia) mutta ilman sitä kuinka paljon kaukomatkakoneet saastuttavat päästöillään ilmakehää.
Siis todella pahalta näyttää huominen.
*
Kirjoitin Helsingissä paluumatkalla runon Rahatalous:
SEINÄJOEN TORIPARKIN JA KESKUSTAN TORNITALOJEN JÄLKEEN
TAMPERE TURKU JA HELSINKI – vanhat kaupunkikulttuurit
sivukadulla
pusken läpi ilotyttökadun
ihon polttavaa värähtelyä
pomppoilevia rintoja
tykinpiippumaisia katseita
nenärenkaita
hengailen teräsbetonin
solmukohdissa
rautatieasemilla
PIKARATIKKA (Tampere) TORIPARKKI (Turku) ITÄ-PASILA (Helsinki)
CBD-maailma täyttää ja tyhjentää katutason liiketiloja
pullistaa ja kutistaa ja huoraa rahalla
väsymättä yötä päivää
KILPAILU kiristyy ja RAHA haisee
RAHATALOUS panee pyörät pyörimään täysillä
näin toimii PÄÄOMA (KAPITALISMI)
*
Olemassaoloon vaikuttaa ”itselleen olemisen” -juolahdukset sekä olemiseni suhde ympäröivään maailmaan.
Ihmisenä oleminen on nousuja ja laskuja. Siinä hyvää päivää seuraa huono päivä loputtomiin.
Ihmisenä oleminen tapahtuu saman tyyppisesti aaltoliikkeenä kuin tapahtuu talouden suhdannevaihteluissa
*
Miksen olisi kiinnostunut taloudesta, kun seuraan ihmisluontoa?
*
Onko ihmisen hyvä ”tietää”? Ei ole. Ihmisen ei pidä kuvitella ”tietävänsä”.
Ajatteleminen on eri asia kuin filosofointi. Kannattaa ajatella enemmän ja filosofoida vähemmän. Uskova ihminen ymmärtää, että uskominen ei liity ”tietämiseen”.
Mutta jos alkaa ”uskovaisena tietämään”, turmelee uskon perustan. Uskovaiselle on tärkeintä, että pysyy ”uskovaisena”. Että uskoo.
Tärkeintä on se, ”että uskoo” (ja miten uskoo), mutta ei se ”mitä uskoo”. Ja muistaa, että kaikki uskonnot ovat samanarvoisia.
Vaikka yksi uskonto (kuten kristinusko) saisi maapallolla ”kaiken vaikuttamisvallan”, se ei takaa hyvää nykyaikaa eikä parempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle.
*
Aluksiin ihmisjärkeen ja järkeilyyn uskonut Ludwig Wittgenstein päätteli elämänsä loppuvaiheessa, että filosofia on turhaa.
Hänen mielestään ”filosofisen puheen rajat” sisältyvät käytettyyn kieleen. Eikä kieli ole itsessään ”totuus ja todellisuus”. Ihminen on ”kielensä vanki”.
*
Baconin ajatus ”TIETO ON VALTAA” on johdatellut eniten ihmiskuntaa kohti helvettiä.
Kohta aukeaa ihmiskunnalle ”helvetin kaikki portit”.
*
Eikä ihminen tule ”tietäväksi olennoksi” vaikka eri tiedesektoreita ja akateemisia yliopistoprofessuureja olisi miljoonia jokaisessa korkeakoulussa.
”Tietäminen” ei synny ja kasva ”todeksi ja todellisuudeksi” tiedon kasaamisella”.
*
Raamatun myyttikertomus ”ihminen Paratiisissa” syntyi eräkulttuurissa ennen maatalouskulttuuria ja siihen liittyvää myytistöä.
Paratiisimyytti on myytti Jumalan ihmiselle korvessa antamasta kiellosta syödä ”hyvän ja pahan TIEDON antavan” puun hedelmiä.
Tuo myytti liittyy siihen, että Jumala varoittaa ihmistä yrittämästä tulla ”Jumalan kuvana” kaiken ”tietäväksi ja hallitsevaksi jumalalliseksi olennoksi”.
Tämä on tämän hetkisen ilmastokatastrofin päällimmäisin syy. Vallitsevan ongelma syy ei ole se, että ihminen on ”saastuttanut pahuudessaan” luontoa.
Uskovaiset kuvittelevat kuitenkin usein, että ilmastokriisi liittyy tähän.
Tämä (ihmisen erehdys eli ihmisen omaksuma ”tieto- ja hallitsemisusko”) yhdistettynä Raamatun kertomukseen siitä, että Jumala antoi koko elollisen luonnon ihmisen käyttöön ei merkitse sitä, että Jumala olisi hyväksynyt ”ihmisen omaksuman tietouskon ja tieteen harjoittamisen”. Tuossa kokonaisuudessa paistaa paratiisikertomuksen kielletty hedelmä.
*
Moderni ”tiede” perustuu siihen, että ihminen uskoo voivansa tulla ”tieteen” avulla ”kaiken tietäväksi ja kaiken hallitsevaksi jumaluuden kaltaiseksi olennoksi”.
”Tieteeseen uskominen” on ”paha usko” (Sartre).
Miksi meidän on kuitenkin pakko katsella päivittäin teeveeuutisissa ”tieteen tuottamaan tietoon” perustuvia ennusteita, ”moderneja profetioita”?
*
Pyynti- ja erätaloudesta ”hallittuun maa- ja metsätaloteen” siirtyessään ihminen alkoi kuvitella voivansa saavuttaa ”tietämisen ja tieteen avulla itse kaiken tarvitsemansa”.
Siksi Jumala karkotti ”tietämiskiellon rikkoneen ihmisen” Paratiisista henkiseen ahdistukseen.
”Luonnon hallitseminen tietämisellä” on merkinnyt sitä, että ihminen on laiminlyönyt myös sen, että ihmisen pitää aina selvittää sovellettujen prosessien ja organisaatioiden seuraukset loppuun asti.
”Tieteessä” sen sanotaan tapahtuvan ”soveltavan tutkimuksen yhteydessä” mutta esimerkiksi kännyköitä on alettu uusliberalistis-kapitalistisessa talouskilpailussa suunnittelemaan, rakentamaan ja myymään pyrkimättä tietämään jo etukäteen, aiheutuuko sovelletusta systeemistä myöhemmin ihmisille sairauksia kuten ”datamaailmasyöpää” (vrt. tupakoijat/tupakkateollisuus/tupakkaoikeudenkäynnit USA:ssa).
*
Kun ”tietämiseen ja hallitsemiseen” uskonut ihminen keksi teolliseen kapitalismiin liittyvän koneen (kone korvasi orjat ja rengit), ihminen ei aavistanut mitä muutoksia maapallon miljoonat ”polttavan kuumat koneet ja konepäästöt” (tehtaiden muuttorit, rahtilaivat ja suihkukoneet, rekat, henkilöautot jne.) tulisivat aiheuttamaan.
Ihminen ei myöskään ymmärtänyt, mitä kaikkea haittaa esimerkiksi metsin massiivinen kaataminen (hyödyn irti ottaminen) tulisi aiheuttamaan maapallon luonnolle ja ilmakehälle.
*
Marxilaisuus ei ole ”massa-aate”, vaan yksilöllisen ”itselleen olemisen” vapausaate.
Ihmisen ja ihmisarvon kunnioittaminen merkitsee paljon muutakin kuin vain sitä, että ihmisen työsuorituksesta pitää maksaa kunnon palkkaa.
Marxilaisuus on ihmisyksilön kunnioittamista ihmisen olemisen kaikissa ”luonnonmukaisissa muodoissa”. Tämän mukaan ihmisyksilön täytyy saada esimerkiksi puhua omaa kieltä, syödä kulttuurinsa mukaista ruokaa sekä asua kulttuurinsa mukaisesti.
Marxilaisuudessa on kuvattu ihmisen työsuoritukseen liittyviä seikkoja niin perusteellisesti, että niitä voi soveltaa myös tänä päivänä työhön liittyvissä seikoissa.
Marxilaisuuden vaatimus uudistaa yhteiskunnan poliittista ja taloudellista perusrakennetta on myös edelleenkin ajankohtainen.
*
Nationalistiromantikko (kansanperinteen harrastaja) kuvaamataidon opettaja Samuli Paulaharjun kirjassa (sivulla 41, painos 1996, alun perin kirja on painettu 1932) Härmän aukeilta kerrotaan: ”On joskus nähtykin RIIHEN hämärässä nurkassa VANHA ÄIJÄ, PARRAKAS PÖRRIÄINEN (suurennokset JP, meidän mustan kissamme nimi on PÖRRI, nimen keksi nyt 12-vuotias tyttäremme).
*
Olen havainnut, että kissoilla on hyvä muisti, sekin puhuu eläinten olemisaistimisen puolesta.
RIIHI on Paulaharjun sanojen mukaan ”härmäläisten pyhä ja ankara RUUMISHUONE” (suurennos JP).
*
Olen tehnyt viime vuosina riihessämme dadaistisia töitä (”FACTORY nro 3”, ensimmäinen ”Factoryni” oli Turussa (”Samos”-tehdas) ja seuraava Lapinjärvellä ”hevosen heinälato” punaisen mummonmökin pihalla).
Kauhavan Kantolan kylän factoryni” harjan alle kirjoitin valkoisella maalilla isolla ”DOM”, koska minusta alkoi tuntua, että dada-taiteiluni on johtamassa myös DADA-ARKKITEHTUURIN syntymiseen.
(Kristilliset basilikat syntyvät usein roomalaisten kauppahallien pohjalta, tärkeintä oli löytää suuri valoisa tila isoille ihmismassoille.)
*
Vastakkaisella puolella riihen DOM-päätyä (tontin läpi kulkevan tien vastakkaisella sivustalla) on 1980 rakennetun punaisen omakotitalon päärakennuksen ympyräikkuna.
Olen maalannut tuon ympyräikkunan valkoisin viivoin silmäksi. Silmä tuijottaa dada-factoryani, jonka päätyharjan alla lukee DOM.
Siitä pahastuivat jotkut Kauhavan uskovaiset jokin aika sitten.
Kyseinen ympyräikkuna on hävitetyn Wanhan Kauhavan (entisen kirkonkylän) puretusta puutalosta. Sen toi Kantolaan paikan aikaisempi omistaja.
*
Muutimme Turusta Kauhavalla vuoden 2011 keväällä. Seinäjoki on syntynyt Ilmajoen kunnan syrjäkylän rautatieristeykseen. Ennen vuotta 1959 Etelä-Pohjanmaalla oli Seinäjoen kauppala ja maalaiskunta. Seuraava kuntaliitos tapahtui vuoden 2005 alussa (1960 perustettu Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta, uuden suurkunnan nimeksi otettiin taas ”kaupunki”). Kolmas 2009 alussa (Seinäjoen kaupunki sekä Nurmon ja Ylistaron kunnat).
Seinäjoen kaupunki on Etelä-Pohjanmaan (”lakeuden”) keskus sekä valtaosin suomenkielinen kunta jossa on nykyisin yli 60 000 asukasta. Ilmajoen keskus on Seinäjoen lounaispuolella, Isokyrön keskus on luoteessa.
Seinäjoen kaupunki tilasi 2017 kolmannen osan Seinäjoen historiasta. Sen tulee alkaa vuodesta 1960 eli Seinäjoen perustamisesta kaupungiksi. Ilkassa oli kuitenkin 11.10.2018 uutinen ”Näköalapaikka historiaan, 150-vuotias Seinäjoki…”.
Kirjoitin siksi seinäjokilaiseen Ilkkaan 11.10.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”SEINÄJOKI – 150-VUOTIAS KAUPUNKIKULTTUURIUNTUVIKKO
Turun kaupunkilaitos perustettiin vasta noin 1300 jKr. ei 1229 jKr. (jälkimmäinen luku liittyy kirkolliseen valtaan). Seinäjoen kaupunki on perustettu 1960, ei vuonna 1868 sillä jälkimmäinen luku liittyy rautatiehistoriaan (kts. Ilkka 11.10.2018, vrt. Raision perustaminen maantieristeykseen).
Yhteiskunnallinen kehitys ja talous on muuttunut kaikkialla siten, että ensin on ollut erä- ja keräilytalous, seuraavaksi maatalous (paikkaan pysähtyminen, maanviljely) ja sitä on seurannut kaupunkilaitos ja -talous (kaupunkikulttuuri).
Noihin päävaiheisiin on sisältynyt aina eräkulttuuri (1), maaseutukulttuuri (2) ja kaupunkikulttuuri (3). Kolmas niistä on korketasoisimpana aina kilpailukykyisin.
”Maaseutukaupunkeja” (maaseudun ja kaupungin yhdistelmäkulttuureja) ei ole ollut.
Kaupunkikulttuurin (cityn) syntyminen on käynnistynyt Seinäjoella vasta 1960-luvulla. Ensimmäinen moderni maalauskin nähtiin Seinäjoella vasta tuolloin.”
Olen kirjoittanut aikaisemmin useita mielipidekirjoituksia Seinäjoesta ja seinäjokilaisuudesta, mutta niitä ei ole julkaistu porvarillisessa Ilkassa.
Seinäjokilaisuus on kielletty puheenaihe, tämä asenne sisältyy lakeuden seudulliseen ”komiat-kulttuuriin”.
(Ilkka julkaisi tämän mielipiteeni eri otsikolla ja lyhennettynä 18.10.2018, kts MIELIPIDE/LYHYESTI)
*
Tässä eräs noista julkaisemattomista mielipidekirjoituksista (kirjoitettu 30.6.2014):
”SEINÄJOEN KUVA
Luin Seinäjoen Historiallisen Yhdistyksen vuosikirjasta n:o 3 (2008) Hannele Saleniuksen kirjoituksen ”Pohjanmaan Pariisi”.
Seinäjokiko Pariisi, ihanko totta?
Kirjoittaja kysyy, että löytyisikö Törnävän vanhasta suureellisesta (auringonvalossa vitivalkoisena hohtavasta uusklassistisesta arkkitehtuurista) lakeusseudun sairaala-alueesta Seinäjoen puuttuva vanhakaupunki (JP:n LISÄYS: Kanta-Kauhvaltakin puuttuu samasta syystä Wanha Kauhava).
Saleniuksen mukaan kyseinen paikka voisi toimia yhtenä kaupungin identiteettiä ilmentävänä keskuksena.
Keskiaikaisen Turun ja Porvoon kyljessä on muinainen linna. Nekin syntyivät palvelemaan seudun suuraluetta mutta niillä on ollut samalla läheinen vuorovaikutus viereisen kaupungin ja kaupunkikulttuurin kanssa.
Toiset kaupungit ovat syntyneet esimerkiksi pelkän luostarin yhteydessä. Luostarista sai viiniä ja mausteita sekä käsityöläisen nikkaroimat kengät jalkaansa.
JP:n lisäys: miksei Seinäjoella ja Kauhavalla ole LUOSTARIA?
Vanhimmista kaupungeista löytyy vanhoja esineitä ja kirjoitettua ”tekstitietoa”.
Keskellä eteläpohjalaisia peltolakeuksia, ”Untuvikko-Seinäjoen taajaväkisessä yhdyskuntakaupungissa” (kauppala 1931, kaupunkioikeudet 1960) on kuitenkin turha tehdä arkeologisia kaivauksia löytääkseen maan alta monikerroksellisia merkkejä vanhalle kaupunkikulttuurille tyypillisistä esineistä ja ilmiöstä.
Maan alta löytyy Seinäjoella pelkkä kaljapullon korkki.
Terveisiä kuitenkin täältä Seinäjoelta, komioiden lakeuksien asemakeskuksesta myös Pariisiin Pahan kukkia -runoilija (jp:n lisäys SYNTISELLE) Baudelairelle sekä eksistentialisti Ei-nobelin Sartrelle.
Seinäjoen Sartrea saa odottaa vielä todella kauan.
Kun katselin nykyisen Seinäjoen katuvilinää, modernia matalaa ruutukaavamaista aluerakennetta, rehevien puistojen ja vitivalkoisten betoninpalasten ja tummien lasilevyjen sekasoppaa, autojen vilinää, hallinto- ja kulttuurikeskuksen modernismia (Aaltokeskustaa) sekä kadunvarsikylttejä, joista löytyy yhtä lailla viittauksia italian ”Casa Grandeen”, tsekkeihin ja espanjaan kuin Pub Härmän häjyn väkivaltakulttuuriin ”tämä taivaallisen Jerusalemin ja syntisen Babylonian rajamaataajama” herätti minussa kysymyksen
”onko tämä lintu vai kala”?
Vakavasti ajateltuna tuntuu siltä, että Seinäjoen ruutukaavankin, ei vain eteläpohjalaisten fooninkitalojen, tausta on rannikon vanhassa ruotsalaisessa ruutukaavakaupunkiperinteessä ja teollisuushistoriallisessa Tampereessa.
Fooninki juontaa klassismin puukaupunkityyppiin (1743-75, Henrik Lilius). Tuossa kaupungissa oli kaksikerroksisten talojen ansiosta kapeita ja korkeita komeita katuja. Kun tuo talotyyppi siirrettiin pohjalaiseen jokinauhaan peltoaukean kylkeen ilman ”Knuutinraittia” se seisoi maisemassa irrallaan kuin orpo.
Fooninki on tyypillinen Merenkurkun ruotsinkielisten rannikkokaupunkien talotyyppi. Esimerkiksi Kauhavan Kantolan keskustan ”komiat fooningit” ovat seudun omien talonpoikien rakentamia. Tähän viittaa se, että noiden talojen julkisivuissa on hyvin niukka klassistinen koristelu. Kauhavan Kosolanmäen talot on sitä vastoin rakentanut joku rannikon ruotsalainen työporukka, sillä kyseisissä rakennuksissa on puhtaan ammatillisesti tehty klassistinen koristelu. Myös tilojen interiööreihin sisältyvien yksityiskohtien kohdalla on sama piirre. Sisustus on usein puhtaasti ruotsalaisten tuontitavaraa, esimerkiksi isot teknis-tuotannollisesti monimutkaiset kellot.
Tampere luotiin ilman viljelysmaita ns. vapaakaupunkina. Myöhemmin kapitalistisella talouselämällä ja modernilla elinkeinorakenteella ja elämäntavalla on ollut keskeinen sija Tampereen kehityksessä. Samaa sukupuolta olevat saavat nyt pussailla kaikessa rauhassa keskellä katuvilinää.
Ruotsin kruunun (Tukholma) merkantilistinen talouspolitiikka, johon tervankin historia liittyi (fooninkien rahoittaminen perustui tervantuottoon), synnytti Merenkurkun edustan ruotsalaiset rannikkokaupungit kuten Wanhan Vaasan ja Pietarsaaren.
Puutalojen ja puujalkakäytävien savikatu-Seinäjoki syntyi sitä vastoin keskelle peltoja uudemmista lähtökuopista käsin. Sillä oli yhteys kaupan ja teollistumisen uudempaan rakennemuutokseen.
Etelä-Pohjanmaan vakavamielinen kyröläistaustainen erämaareittiväestö palasi siinä yhdessä hurauksessa juurilleen Tampereen seudulle.
Enemmän kuin kuvitteellinen kansakunta- ja maakuntahistoria minua kiinnostaa jokaisen paikan väestön omaksuma teräksenkova nykykulttuuri ja -myytistö koska se kätkee sisäänsä niin kiehtovan ja salaperäinen maailman. Ihmisellä on kummallinen taipumus vangita tosiasioiksi alastomia kuvitelmia.
Mistä kulttuurista haitarinsoiton säestyksellä ”oluttuopista rokaten nielaistu Seinäjoen tangomarkkinatapahtuma” oikein kertoo? Teknologisesta elämäntavasta. Entä Turun tuomiokirkkoakin suureellisemman Seinäjoen kirkon ja pilviä tavoittelevan lakeusristin (Lakeuden Ristin) herätysjuhla? Uskonnon suuresta merkityksestä.
Tai valkoisen vallan perinteitä punaista valtaa vasten vaaliva Seinäjoen suojeluskuntatalo? Ankarasta maanpuolustushengestä. Tai pronssisen Mannerheim-patsaan kireä katse päin Aaltokeskustaa taapertavaa japanilaisturistia? Kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden vastaisuudesta.”
*
Suomalaisten identiteettitutkimusten mukaan eteläpohjalaiset ovat erityisen sisäänpäinkääntyneitä ja perinteisiin tukeutuvia.
Siis myös lakeuden kansan suusta kuulee (alun perin) turkulaisen hokeman ”kyl määki Seinäjoel”. ”Kyl määki internetistä hyvin yhren Turuusen tunnen”.
Kaikessa ”suku, isänmaa ja uskonto”.
Eteläpohjalaisten ”väärin ymmärretty nationalismi” ja henkinen linnoittautuminen pikkuympyrään johtuu siitä, että ”maaseudun uskovaisten orjamoraalinen kulttuuri” taistelee ”syntistä kaupunkikulttuuria” vastaan.
Seinäjoki pysyy siksi ainakin seuraavat 500 vuotta kaupunkikulttuurisena untuvikkona.
*
Kun kävin alkukesällä 2018 Seinäjoella, tutustuin ensimmäisen kerran myös Seinäjoen ruutukaavamaisen keskustan ulkopuolella (reunoilla) sijaitseviin alueisiin.
Reuna-alueet olivat hyvin ”hämmentäviä ja sekavan tuntuisia”. Rajaa kaupungin ja maaseudun välillä ei sieltä löytynyt.
Keskiluokkainen omakotitalomatto (maatilakulttuuriasumisesta poikkeava teollisen aikakauden tyyli jossa korostuu perheyhteisö) oli levittäytynyt vanhasta rataristeys-sivukylästä sivuille.
Santeri Alkion valokuva keskiluokkaisen omakotitalon seinällä on Wanha äijänkummitus.
Taaimmaisena sivustalla oli vanhaa taaja-asutusta sekä ”ristiin ja rastiin” vanhoja ja uusia maanteitä sekä teollista toimintaa.
Seinäjoki ei ole syntynyt ja kasvanut kuten ”historiallinen kaupunki” ja Seinäjoelta on turha etsiä Wanhaakaupunkia. Ja jos vastaan tulee vanha rakennus, se on maaseututalo (se voi olla jopa maakellari).
Arkkitehti Alvar Aalto on muotoillut Seinäjoen ydinkeskustaa niin paljon kansainvälisen tyylin moderniksi (ns. Aaltokeskusta), että seinäjokilaiset vierastanut sitä eniten. Isoin ihailun kohde Seinäjoella on ”puu-ukkomainen pronssinen Mannerheimpatsas” (ihailtu sotaherra).
Seinäjoen vaakunassa on kivestä muurattu militaristinen muuri. Seinäjoen ”kaupunginmuuri” on ”todellisuudessa rakennettu” maaseutumössöstä, sekoitettuna siihen autoja viliseviä maanteitä ja tavaroita täynnä olevia peltihalleja.
Seinäjoen syntymiseen ja kasvamiseen on vaikuttanut suuresti elintarviketeollisuus. Siinä maaseudun alkutuotteita on alettu jalostaa ”meijerisysteemin jatkona” kalliimmiksi tuotteiksi.
Nyt ymmärrän, miksi Kauhavan LSK myytiin 2014 ”omille pojille” eli seudun elintarviketeollisuudelle. Seinäjoen ja Kanta-Kauhavan yhtäläisyyteen kuuluu myös kiihdytysautoilun, teatterin ja elokuvien, haitarinsoiton sekä ”hevosurheilun” ja pesäpallon suosiminen.
Seinäjoen kaksi suurinta puoluetta ovat keskusta ja kokoomus. Luonnon hallitsemista ja rukoilevaisuutta harrastava ”harmaanvihreä lakeuden kansa” on vihannut perinteisesti eniten punaisia ja susia.
Olen kirjoittanut erilaisia omakustanteita, joista selviää koko seudun identiteetin, kulttuurin ja historian päälinjat.
*
Kirjoitin 11.5.2018 seuraavan (Ilkassa julkaisemattoman) mielipidekirjoituksen:
”SEINÄJOEN SALAISUUS
Kaupungit ovat muotoutuneet lukemattomilla ei tavoilla. Kun muutimme Turusta Kauhavalle, olin näkevinäni Seinäjoessa Turun.
Tuo ”sisäinen maisema” (sen taustalla saattoi olla turuntautisen kulttuurin aiheuttama ”shokkitila”/lisäys 2018 JP) haihtui kuitenkin pian ilmaan.
Poliitikko Vihriälän, presidentti Niinistön ja piispa Peuran muotokuvat on jo tehty, mutta Seinäjoen muotokuva puuttuu.
Tähän murrosaikaan tulee sisällyttää sekin.
Vasta 1960 perustetussa Seinäjoen kaupungissa ei voi olla huomaamatta ”modernin pinnan” alle kätkeytyvää kulttuuria ja myytistöä (modernia ulkomuoto ja regionalistinen sisältö).
Seinäjoessa näkyy eteläpohjalaisen kulttuuriperinteen ydin.
Siinä ”lähtökohta-pääoma” (pää ja oma, täällä määrään minä/tämä on omaani) sisältyy vuosisatoja jatkuneeseen eteläpohjalaiseen maaseutu-, maatalous- ja talonpoikaiskulttuuriin ja myytistöön.
Sen pohjalla on ylituotanto (nykyisin RAHATALOUS/lisäys JP).
Seinäjoessa kiitää myytti ”miesten hikisestä nuijasodasta rahalle haisevasta powerista”.
Seinäjokivauhdin lähtökuopat on kaivettu multaan (MAASEUTU- JA MAATALOUSKULTTUURIIN/ lisäys JP).
Nyt teollinen konekulttuuri ja kapitalistinen talous tekee Seinäjoella tehtävänsä, landesta on tulossa pikkuhiljaa city.
Tänään ”Seinäjoen kartanoista” ei löydä fooninkeja ja miepihoja vaan betoniramppeja kohti pullistelevia peltihalleja täynnä teollista tavaraa myytäväksi ja rahaksi muutettavaksi.
Seinäjoen lähtökohtakulttuuriin (maaseutu, Ilmajoki ja Nurmo) sisältyi maatalousvaltainen ”pienoisvaltio” (maatilakeskus ”patriarkaalinen isäntäkartano”).
Täällä on tärkeää itsellinen omistaminen. Ylinnä on yrittäjyyden korostaminen (omistaminen, voiton tavoitteleminen ja rahan tekeminen). Sillä on suhde vanhaan maatalouskulttuuriseen myytistöön.
Seinäjoella ei katsota kaikkia tuntemattomia ”muummaalaaisia” suoraan silmiin (kuten metropoleissa”) vaan ainoastaan niitä, jotka kuuluvat meidän yhteiseen kartanoon.”
*
Sen jälkeen kun Baijerissa oli pidetty 14.10.2018 osavaltiovaali, seinäjokilainen Ilkka uutisoi tapahtumasta internetissä myöhään illalla 14.10.2018 mutta ei seuraavina päivinä tabloideissaan.
Keskustapuolue on ajautunut tuon jälkeen vaikeaan yhteiskunnalliseen konfliktiin. On oletettavissa, että keskustapuolue putoaa seuraavaksi vallan kärjestä.
Sipilän hallituksen pyrkimys heikentää eduskunnan säätämällä lailla työntekijän irtisanomissuojaa on suututtanut juuri ennen vaaleja ay-liikkeen ja Suomen kansan niin paljon, että seuraavaksi nähdään lakkoja ja niiden seuraamuksia.
Ilkan julkaisemat ”pikkufirman työntekijän potkuja” ymmärtävät mielipidekirjoitukset todistavat filosofisen ajattelun hataruudesta.
*
Alkiolais-maalaisliittolainen Suomen Keskusta on protestanttinen, maaseutua ja hyväosaisimpia puolustava puolue, jolla on läheiset suhteet kansankristillisiin piireihin. ”Kristustelu” johtaa kuitenkin ristiriitojen merkityksen vähättelyyn ja orjamoraaliseen kansanmassoittumiseen.
Tämä on päinvastaista kuin se, että ristiriidat hyväksytään ”yhteiskunnallisen toiminnan dialektiikkana” demokratian hyväksi.
Suomessa 1918 tapahtunut väkivaltainen yhteenotto (Suomen sisällissota) valkoisten ja punaisten välillä elää ”valkoisen vallan hyökkäyksinä” punaista valtaa vastaan vieläkin yksipuolisena valkoisen vallan ihailemisena.
Kaikkien täytyy olla tässä valtiossa yrittäjiä, toitottaa keskustapuolue.
Sipilän hallitus on puhaltanut nyt vanhan vastakkaisasettelun seurausvaikutuksen ”valkoisen vallan ihailun” uudestaan henkiin.
”Hallitun vastakkainasettelun politiikka” (dialektiikka) ei kelpaa keskustapuolueelle eikä Sipilän hallitukselle (vrt. kirjoitukseni Baijerin vaalista).
Tämän sipiläläisen valtapelin hinta nousee keskustalle hyvin korkealle.
*
Seinäjoki on sijoittunut viimeksi aivan kärkeen nopeimmin kasvavien kaupunkiseutujen joukossa. Se on lisännyt viimeksi seinäjokilaisten suuruudenhulluutta hyvin näkyvästi.
Ilkka julkaisi 15.7.2014 kirjoitukseni ”Savikatujen Seinäjoki syntyi keskelle peltoja”. Mutta paljon olisi vielä Seinäjoesta kerrottavaa.
Hierarkkisesti organisoidun kirkkoinstituution sisällä käydään myös jatkuvia valtapelejä. Lapuan hiippakunnan tuomiokirkko on ärsyttänyt pitkään seinäjokilaisia, koska heidän mielestään tuon tuomiokirkon oikea paikka on Seinäjoki. Seinäjoen oma kirkko ”Lakeuden Risti” on vihitty 1960 (samana vuonna Seinäjoesta tuli kaupunki) ja sen on suunnitellut (Kuortaneella syntynyt) Alvar Aalto, vaikka hän ei voittanut alun perin kirkosta järjestettyä suunnittelukilpailua. Suuruudenhullun Seinäjoen kirkon yhtenä esikuvana on ollut Turun tuomiokirkko.
Kirkkoa leimaa myös monia Aaltomaestro-myyttejä, kuten valkoinen funktionalismi, sekä nationalistisia teemoja, kuten fasistinen symmetria (militarismi) ja suomalais-kansallinen maisemallisuus.
Kirkon kellotorni nousee ”modernina pilvenpiirtäjänä” kaiken muun aluerakenteen yläpuolelle. Kristillisyys leimaakin Seinäjokea ja koko lakeutta väkevästi ja siitä aiheutuu samalla myös monia ongelmia.
*
Seinäjokilainen ”ikirokkari” syntyy, kun nuorimies pyöriskelee tyttöystävänsä kanssa Provinssin savilitkussa ja alkaa muuttua alkiolaisen aivopesun jälkeen häjyileväksi kansanedustaja-ainekseksi. Aika erikoinen kulttuuri.
